Tuoreita synnytyskokemuksia SatKs:sta / Porista

että missään enää tehdään epparia rutiininomaisesti ensisynnyttäjiltä. Kannattaa keskustella asiasta heti sinua hoitavan kätilön kanssa!



Pöydälläkin voi synnyttää monessa asennossa, kontillaan kyljellään jne. Mä en oikein usko, että puoli-istuvaa tarjoillaan kellekään ensimmäiseksi vaihtoehdoksi.



Toivottavasti joku kys. sairaalassa synnyttänyt osaa kertoa paremmin!

Tuoreimmat tilastot on parin vuoden takaa, mutta silloin ensisynnyttäjistä 62,4% on leikattu eppari Porissa. Korkein % Suomessa tuolloin 71 (Päijät-Hämeen Ks), joten kauas ei siitä jäädä. Pienin % juurikin tuolla Vammalassa, vain 14,5!



Kun kaikki synnyttäjät otetaan huomioon, leikkaus% Porissa 33,5. Korkein % jälleen Päijät-Hämeen Ks:n 37,8 ja alin Vammalan 6,9.

mua kiinnostais!



Monen mielestä myös kivunlievityksellä ja epparilla on yhteys: epiduraali heikentää supistuksia, tarvitaan imukuppi ja tehdään eppari. En tiedä, onko näillä tilastollisesti yhteyttä, omassa synnytyksessä ainakin oli noin.

SatKs:ssa, eikä kertaakaan ole leikattu välilihaa.



Mun mielestä siellä on ihan kiva henkilökunta ja ainakin multa on kysytty, miten haluan ponnistaa, millaista kivunlievitystä kaipaan jne..



Kaikki olleet hyviä kokemuksia.

ja pelkkää hyvää sanottavaa :) Mulle kerrottiin kaikista kivunlievitysmahdollisuuksista, myös lääkkeettömistä. Mutta lääkkeissäkään ei säästelty, kun niitä kerran sittenkin tarvitsin!



Itse sai valita mieluisan asennon ponnistaa ja mulla ainaki sattui aivan loistava kätilö tuohon vaiheeseen kohdalle, joka kuunteli mun toiveet ja tsemppasi loppuun saakka. Eppari mulle leikattiin, koska vauva oli vähän väärässä asennossa vielä viime metrillä. MUTTA, haava oli muutaman tikin siisti haava, joka parani äkkiä. Ja eppari perusteltiin kyllä ennen leikkaamista.



Synnytysvuodeosasto oli ihana paikka, kiireestä huolimatta. Ihania hoitajia, joilla oli aikaa vastailla tyhmiinkin kysymyksiin ja opettaa imetystä.



Se kannattaa kuitenkin muistaa, ettei synnytys mene aina kuten itse suunnittelet, kätilöt ja lääkärit on ammattitaidollaan siinä tilanteessa ihan paikallaan :) Ja oma asenne muutenkin tietty tekee paljon kokemukseen.

Vammalaan on kyllä pääsy myös synnyttämään lähetteellä. Mutta sitten taas, Pori on hyvä sairaala myös eli ei Vammala välttämättä autuaaksi tee, vaikka myönteisyyssertifikaatti heillä ilmeisesti onkin.

synnytys -10 ja Porissa.



Ei sitten mitään haukuttavaa vaan päinvastoin( oli kolmas synnytykseni Porissa). Kätilö oli todella mukava ja otti isänkin hienosti huomioon (mies oli siis mukana synnytyksessä).



Tuosta epparista. Minulle ei ole koskaan leikattu epparia. Nyt kolmannesta pistin kuitenkin varmuuden vuoksi toiveeksi että ei epparia jos ei ihan pakko.



Vuodeosastolta ei jäänyt kovin hyvä maku mutta siitä ei voi syyttää hoitajia, joilla tosiaan oli kauhea kiire. Osasto oli aivan täynnä, muutama synnyttäjä jouduttiin laitettamaan naistentautien osastolle. Kun lähdin, odotti käytävässä kolme juuri synnyttänyttä vuodepaikkaa käytävässä.

http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Lisaantyminen/synnyttajatja…



Tottakai luotan kätilöiden ja muun hoitohenkilökunnan osaamiseen, mutta kyllä nuo tilastot kertovat karua kieltään siitä, miten erilaisia hoitokulttuurit on eri sairaaloissa!



Kiva kuitenkin kuulla muutamalta kirjoittajalta positiivisista kokemuksista! Kiitos!

...että siksi juuri kaipailen tuoreita kokemuksia, kun osa keskustelupalstoilta lukemistani viesteistä on vuosien takaa. Sillä välillä ehtii jo tapahtua paljon hoitokäytännöissä ja asenteissa.



Noita lainaamiani tilastoja edeltävissä tilastoissa 2000-luvun alussa ensisynnyttäjien eppari% Porissa Suomen korkein, noin 80%, joten paljon on siitä jo tultu alaspäin!

epparia kannata niin kauheasti pelätä. SIis ei sitä tietenkään huvikseen hankita (enkä usko, että ihan perusteetta tehdäänkään), mutta joskus se on ihan tarpeellinen. Ainakin mun kokemus epparihaavasta on se, että sen kipu ei tunnu sellaisena ns. haavakipuna. Olin toki kipeä, mutta kivut johtuivat paljolti synnytyksen rajuudesta muuten.



Epparin yleisyyden yhteys voi liittyä synnytysten hoitamiseen ja kivunlievitykseen, se ei välttämättä tarkoita sitä, että eppari "vain tehdään".

Se eppari leikataan JOS on tarpeen, ei ikinä rutiinisti. Jos näyttää että väliliha muuten repeää pahasti tai jos tehdään ensisynnyttäjäälle imukuppi, jolloin pää syntyy tavallista vauhdikkaammin ja voi tulla repeämiä. Ei kukaan kätilö sitä huvikseen leikkaa, senhän joutuu sitten ompelemaan!



On toki eroja käytännöissä sairaaloiden välillä: esim. Vammalassa kätilökulttuuri on sellainen, että epparia vältellään tarkoituksella: ihan hyvä, mutta sitten voi olla riski että sen tekemistä viivytellään silloin kun se olisikin tarpeen ja tulee hankalampia repeämiä tai vauvalle hapenpuute.



Porissa on tietenkin enemmän eppareita kuin Vammalassa, koska siellä synnyttävät myös riskisynnyttäjät (enemmän imukuppeja, enemmän isokokoisia lapsia) ja Vammalassa terveet, riskittömät.



t. synnytyksiä työkseen hoitava

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=dlehtihaku_vie…

että ei ihan tuoretta tietoa ole mutta millään kerralla ei ole epparia leikattu. Kivunlievitystä olisin tahtoessani saanut (en halunnut kahdessa ekassa) mutta kolmannessa saivat suostuteltua minut paracervicaaliin. Olen hirmuisen piikkikammoinen mutta kätilö ja lääkäri olivat tosi rohkaisevia ja rohkaisivat minua ottamaan kivunlievitteen.



Tarjolla on ollut palloja ja kaurapusseja ja ilokaasua ja ah tuo niin ihana amme, synnytysasennoista en osaa sanoa kun mulle itselle luontevinta on maata kun synnytän, ei varmaan jalat kantaisi seisoa ponnistaessa.



Ihan kivat kokemukset on jääneet ja mielestäni synnytykseni ovat olleet mukavia kokemuksia.

Ensisynnytys, eppari leikattiin, ei kivunlievitystä ja eppari ommeltiin ilman kivunlievitystä.Sanoin puukkoa heiluttaneelle,miksi teit noi, niin sinä olisit lakannut ponnistuksen ,jos olisin kertonut leikkaavani.No tajusin kyllä kivusta ja hänen silmistään ja puukon heilautuksetsa mitä tapahtui ja silti ponnistin,niin,että kätilö oli kauhistuneen näköinen.Että oli luvattu kaikki kivunlievitys Porissa,mutta mitään ei ollut paitsi ilokaasu,joka ei auttanut lainkaan tuntui,että oli korkeintaan happea?? ja synnytys eli ponnistustilanteessa ilman mitään kivunlievitystä eppari leikattiin ja myös ommeltiin ilman mitään kivunlievitystä. Tulin ilmeisesti liian myöhään sairaalaan vaikka tultuani käskettiin lähtemään pois ,että mitäs tänne tulit,mene kotiin ja supistelujani mitattiin ja syytettiin,että ethän sinä supistele ja mene suihkuun ja sen jälkeen avautuminen tarkistettiin,niin sitten syyteltiin,että oletkin salaa suihkussa supistellut,että 9 senttiä melkein auki.Hetki sitten käski menemään kotiin ja pilkkasi hiukan,että etkö tiedä oliko lapsivedet vai pissa,voi voi.Sitten leikattiin eppari kohta ilman lupaa ja kätilön silmistä näki mitä hän teki,sen näki kyllä, vaikka en puukkoa nähnytkään,se puukko oli hänen katseessaan. Pori 2003

Synnytys asennoista sen verran,että kätilö pakotti minut perse ylöspäin vaikka sanoin ,että en halua .Hän sanoi,että ei sinun haluamisillasi ole merkitystä,jos tämä on hyvä asento. Aika pian antoi luvan mennä pois perse pystyssä asnnosta,oli minulle tosi ahdistavaa ja taisi kätilökin tajuta asian.Pakotti sellaiseen asentoon,jossa koin olevani seksuaalisestri pahoinpidelty ja pakarani heille avoinna,Väkisin pakotti,en tiedä miksi en pystynyt sanomaan ei kunnolla. ja eppari leikattiin ilman lupaa ja ilman luvattua kivunlievitystä,eli kaikki meni pieleen.Kätilö vaihtui vielä kesken kaiken,että voisin jopa ajatella ,että he eivät tienneet,että kivunlievitystä ei ollut. SE KUN PAKOTETTIIN,ETTÄ PYLLY PYSTYYN ASENTOON OLI KYLLÄ SAIRASTA,KOSKA SE tuntui niin kauhealta,että sinä menet tähän asentoon ja minä ja miehesi katsomme sinua ,kun olet tässä asennossa!!!Katsomme takapuoltasi,jota sinä häpeät..senkin tyhmä lehmä,tämä on hyvä asnto,että nyt takapuoli tänne ja heti.Sanoin,että en halua, ei ollut haluamani!!En halua,mutta sinähän menet takapuoli pystyyn.

Synnytin Porissa 2017. Joka ikinen työntekijä oli todella mukava, ja sain monia eri näkökulmia esim. imetykseen. Synnytyssalissa en kerennyt olemaan kauaa, mutta sain ilokaasua. Olisin halunnut ammeeseen, mutta en ehtinyt enää kun olin jo 8 cm auki saliin saavuttuani. Epiduraalin suhteen oltiin myös myöhässä, mutta syy ei ollut kätilöiden vaan mun avautumisvaiheeni kesti noin 30 min kaiken kaikkiaan. Pyysin 8 cm kohdalla kohdunkaulan puudutteen, mutta siinä vaiheessa kun lääkäri tuli puudutteen kanssa huoneeseen, eli n. 5 min. myöhemmin, hän totesi ettei ole enää mitään mihin sen voisi pistää, ja sitten alkoi ponnistaminen. Ei tarvittu epparia eikä tikkejä. Ponnistin puoli istuvassa asennossa, koska se sopi minulle. Uskon kyllä, että olisin voinut kokeilla muitakin asentoja. Jos saisin kolmannen lapsen, synnyttäisin mielelläni Porissa. Eka lapsi syntyi ulkomailla, ja siellä olin epiduraalin takia ihan tunnoton vielä ponnistusvaiheessa, ja apuhoitajan piti kertoa minulle, koska ponnistaa. Siellä tehtiin eppari, ja pihdeillä autettiin vauva maailmaan. Esikoinen syntyi kalpeana, ja kärsi hitaasta ponnistusvaiheesta. Meni hetki lisähappea ennen kuin saatiin väri kasvoille.