Suhde ja ahdistus

haluatteko te molemmat aidosti palata yhteen?

Kun olen yksin ajatusteni kanssa. Mitä tuo kertoo?? ap

haluis kans vastauksia

hae apua



mitä se toiseen ihmiseen liittyy jos ahdistut omista ajatuksistas ja mielenmuutoksistas

http://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/vain-yksin-voit-olla-yhdessa/

http://www.naistenkartano.com/artikkelit/mielen_hyvinvointi/kiltti-vai-vihainen-naisen-raken/

http://www.namaste.fi/fi/inspiroidu/artikkelit/20-toimivaa-tapaa-taltuttaa-kiukku

http://savannilla.blogspot.fi/2012/09/harriet-lerner-kiukku-on-voimaa.html

Lopeta lääkkeiden syönti äläkä ajattele yhteenpaluuta. Parempia ja ei ahdistavia suhteita sinulle tulee tulevaisuudessa varmasti.

Jos niin paljon ahdistaa, niin tarviit ainakin ensin aikaa ja tilaa itelles.

...siitä, mitä sinä haluat.



Ylläoleva pitkä viestini ei ollut tarkoitettu missään nimessä haukkumiseksi. Minä toivon, että minulle olisi joku sanonut noin silloin, kun rimpuilin ahdistuksessani ja eron jälkeisessä tuskassani. Kukaan tuntemani ei suhteen aikana puuttunut asiaan, eikä tuntematonkaan. Vaikka kaikki varmasti ympärilläni näkivät, kuinka huonosti aloin voida suhteen edetessä.



Vasta vuosia myöhemmin yksi jos toinenkin sanoi, että ei ymmärtänyt, miksi roikuin sellaisessa miehessä, miksi alun perinkään lähdin sellaisen miehen matkaan. Näille ihmettelijöille olen sanonut, että olisin ollut todella kiitollinen, jos olisivat auttaneet minua heti riisumaan ruusunpunaiset silmälasit päästäni.



Ensin kannattaa hoitaa itsensä kuntoon ja opetella itsetuntemusta, ennen kuin alkaa suhteeseen. Ahdistuneelle, masentuneelle ihmiselle suhde on vain väliaikaista laastaria minuuden ongelmiin. Ne on kuitenkin käytävä läpi ennemmin tai myöhemmin. Mitä pidempään pakenet omia ongelmiasi läheisriippuvuuteen, sitä vaikeampaa sinun on selvittää henkilökohtaisia ongelmiasi. Jos pakenet liian kauan, lopulta ongelmien selvittäminen voi olla jopa mahdotonta.



Toisin sanoen, jos et koskaan opettele seisomaan omilla jaloillasi, voit jäädä ikuisesti konttausasteelle. Toisten vietäväksi, ilman omaa tahtoa.

nro 23 ja 26 (?), puhut todella viisaita. Olen kokenut aivan samanlaisen pahaatekevän suhteen aikoinaan.



Lisäisin vielä, että kannattaa kaikin voimin pyrkiä päihteettömyyteen. Alkoholi, harmittoman oloinen tissuttelukin lisää ahdistusta ja vääristää sekä omakuvaa että kuvaa suhteesta. Nousuhumalassa yhdessä ryypätessä on muka rakkautta ja ihanaa, mutta se ei ole lainaak todellista.



Olen kokenut saman, tiedän mistä puhun. Pahasta suhteesta voi parantua ja saada onnellisen elämän, mutta täytyy päästä kauas siitä haavoittavasta, manipuloivasta, väkivaltaisesta ihmisestä. Ja pysyä kovana, pysyä poissa hänen vaikutuspiiristään.



VOIMIA irrottautumiseen!!!

siis LAINKAAN todellista :)

Kärsi eroahdistuksesi, hae vaikka mielialalääkeitä että pääset pahimman yli. Ihmettelen että edes harkitset yhteistä tulevaisuutta..

menneisyydessä sitten oikein niin ahdistaa?

Ahdistus nimittäin ei välttämättä johdu kuin sinusta itsestäsi. Älä työnnä kaikkea paskaa suhteeseen.

Ahdistus nimittäin ei välttämättä johdu kuin sinusta itsestäsi. Älä työnnä kaikkea paskaa suhteeseen.

Mikäs pultsareiden/luusereiden puolustaja sieltä löytyi?

Väkivallan syykin tietty naisessa.

mieti sitten vasta parisuhde-asioita.

Eli selvtä mksi olet niin ahdistunut. Lääkkeet helpottavat oireta, eivät vaikuta syyhyn.

Tuntuu kuin elämässäsi ei olisi muuta kuin päättynyt suhde ja ahdistus, mutta niinhän ei voi olla.

se on ristiriita "hyvä vastaan paha" tässä tilanteessa. Kun halua olisi olla yhdessä mutta en tiedä onko se mahdollista menneisyyden takia. Olo helpottuu (=ei ahdista) kylläkin kun emme ole tekemisissä, joten kai se kertoo tarpeeksi?

ristriitatilanteet johtuvatr perimmältään hyvän ja pahan tai oikean ja väärän tai toden ja illusuusion välisistä ristiriidoista, eli tuo ei kerro yhtään mitään. Liian yleistä.

Jos snun on parempi olla ja selviät ilman lääkkeitä ilman kys. miestä, sinun varmaan kannattaa jättää mes taaksesi ja mennä eteenpäin.

Vai saako ahdistus ja lääkkeet sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi omissa silmissäsi? Kiristätkö niillä miestä (vallantunne)?

Jatka vain elämääsi, keskity työhön tai opintoihin. Jotakin uutta ja innostavaa ilmenee ennen pitkää. :)



19

suhde vie voimani ja se on huonoksi minulle. Jostain syystä luopuminen ja jatkaminen vain vaikeaa.

Pahoinvointisi ja kyselemisesi täällä on selkeä merkki siitä, ettet voi suhteessasi hyvin. Kukaan ei voi sanoa puolestasi, pitäisikö sinun lopettaa suhde, vai kokeilla parisuhdeterapiaa. Sinun täytyy aivan itse ottaa vastuu itsestäsi ja valinnoistasi, kukaan muu ei voi sitä puolestasi tehdä.



Jos sinulla on lapsia, olet vastuussa myös heistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Lapsille, varsinkin tytöille, on valtava merkitys äidin hyvinvoinnilla. Hän on naisen malli ja oppi siitä, mikä ja millainen on aikuinen nainen. Sekä hyvässä, että pahassa.



Tie omaan hyvinvointiin ei löydy minkään muun kuin itsetuntemuksen kautta. Sinun itse täytyy opetella tuntemaan tunteesi, arvosi ja ajatuksesi. Vain siten voit opettaa niitä myös lapsillesi.



Aivan aluksi voisit lukea seuraavat kirjat:

Martti Paloheimo: "Kotivammaisuuden synty"

Harriet Lerner: "Kiukku on voimaa"

Karyl McBride: ”Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä”

Susan Forward ja Joan Torres: "Miehet, jotka vihaavat naisia. Naiset, jotka rakastavat heitä."

Melody Beattie: "Irti läheisriippuvuudesta"

Tuija Välipakka ja Arja Lehtosaari: "Sata tapaa tappaa sielu – narsismin uhrit kertovat."



Näistä on ollut itselleni valtava apu. Erosin henkistä väkivaltaa käyttäneestä miehestäni siinä vaiheessa, kun henkinen väkivalta uhkasi muuttua fyysiseksi väkivallaksi. Olin elänyt hänen kanssaan jo n. vuoden sellaista on/off -suhdetta.



Minut oli henkisesti alistettu niin pahasti, ettei minulla ensi alkuun ollut voimia irtautua suhteesta, joka oli minulle todella vahingollinen. Itse asiassa en edes tajunnut suhteen olevan minulle vahingollinen, minulla oli vain jatkuvasti todella paha olla ja syytin siitä pelkästään itseäni.



Ja aivan kuten sinä, ahdistuin yksin ollessani valtavasti. Minusta tuntui, ettei minua ole ilman miestäni, eikä elämässä ole mitään mieltä ilman häntä. Lopulta, pidempiä aikoja miehestä erossa ollessani, aloin ymmärtää, kuinka kaltoin hän minua todellisuudessa kohteli. Kaikista rakkaudentunnustuksistaan ja ihanista hetkistä huolimatta.



Jälkeenpäin ymmärsin, että nuo hyvät hetket olivat hänelle vain tapa saada minut koukkuun, jotta hän voisi taas seuraavana päivänä mitätöidä minut täysin. Nyt, vuosia myöhemmin, olen alkanut nauttia elämästäni. Olen jopa avoin uudelle parisuhteelle. Mutta nyt olen päättänyt, ettei yksikään parisuhde voi olla minulle enää niin tärkeä, että myisin sen takia ihmisarvoni.



Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, miksi olin hakeutunut sellaisen miehen seuraan. Löysin historiastani paljon sellaista, joka altisti minut tuollaiseen suhteeseen. Toki vieläkin tulee välillä takapakkia ja masennuskausia, mutta siitä huolimatta olen todella onnellinen, että pääsin lopulta irti parisuhteesta, joka oli nujertaa minut täysin. Yksin oleminen on lopulta paljon antoisampaa kuin elämänsä tuhlaaminen huonoon parisuhteeseen. Olen tehnyt pitkän ja tuskaisen matkan, mutta se on ehdottomasti kannattanut. Pahoinvointini suhteessa oli hälytysmerkki, jota onneksi lopulta kuuntelin.



Ehkä sinun miehesi ole yhtä paha ja sairas ihminen, kuin minun entinen mieheni oli. Mutta joka tapauksessa toivon sinun lukevan nuo kirjat ja ottavan vastuun itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi, mitä sitten ikinä päätätkään tehdä.



Jokainen ihminen on ansaitsee hyvän elämän, myös sinä!