Me ei löydetä millään hyvää kotia pk-seudulta: (

Saman palkan saa, vaikka ei ole töissä Helsingissä. Nyt on kotina omakotitalo, työmatkaa 8 km, lapsilla koulu lähellä.



Perustyöntekijänä on helppo vaihtaa maisemaa, samaa työtä löytyy ympäri maan.

Ei ole varaa omaan näillä hinnoilla ja toisaalta vuokraaminen on melko vaivatonta. Meillä on ihan uusi asunto ylimmässä kerroksessa kivalla alueella, vuokra kohtuullinen ja vesi maksetaan todellisen kulutuksen mukaan. En tahtonut mihinkään räkälähiöön, koska olen sellaisissa joutunut nuorempana asumaan ihan tarpeeksi! Nyt kun asumme kahden arvoalueen välissä, tulevat koulut jne. ovat väkisinkin hyvätasoisia, muista palveluista puhumattakaan. :)

Kts. tämä Oikotien haku:



http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot#view=list&module=apartment-s…



Rajasin siihen alueelta Hki, Espoo, Vantaa. Pinta-ala min. 90 neliötä ja huoneluku 4+. Hinta max 270 t euroa. Aika paljon tuli tuloksia, nyt vaan noista katsomaan mieleisiä.

Olen joskus lapsuudessani siellä asunut (omakotitaloalueella) ja viihtynyt hyvin. Koulu oli hyvä ja tasokas. Kaikki palvelut (kirjasto, uimahalli jne.) lähellä ja hyvät kulkuyhteydet junalla ja busseilla. Lisäksi kävelymatka Myyrmäkeen, mistä löytyy lisää palveluja. Myöskään Jumbo ei ole kovin kaukana.



Väljästi rakennettua aluetta, joten paljon puustoa, puistoja jne.



Viimeiset 8 vuotta olen ollut alueella töissä, ja tuttujani asuu alueella edelleenkin ja ovat viihtyneet tosi hyvin.



Myös rivitaloja on alueella paljon ja jopa niitä yksikerroksisia.

itsekään en kyllä kannata kovin kauas muuttamista, sillä työmatkat vievät aikaa.



mutta tuo "ei kaksikerroksista rivaria" -sääntö tuntuu vähän oudolta. Siinä saakin sitten pk-seudulla etsiä :)



Mutta oikeasti, elämä on valintoja. Eikö perusneliö tai iso kolmio kerrostalosta riitä? Lapset voivat jakaa huoneen, vaikka täällä toista puhutaankin.

Meillä on iso perhe, tarve neljästä makuuhuoneesta (eikä siitä edes riitä kaikille omaa), joten päädyimme asumisoikeusasuntoon. Näin meillä on mahdollisuus jopa rivari- tai paritaloon pääkaupunkiseudulla, muuten ainoat mahdollisuudet olisivat olleet 70-luvun kerrostaloasunnot juuri tuollaisissa paikoissa kuin ap mainitsi. Tosin Martinlaaksoa vastaan minulla ei mitään ole, hyvät palvelut, metsää, nopea junayhteys... mutta ne harmaat talot.... aaargh.



Omaisuuttahan näin ei juuri kerry, kun ei "makseta omaa", mutta toisaalta kun lapsia on monta, ei heille kuitenkaan olisi mitään muhkeita perintöjä luvassa joten soromnoo.