Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä ystäväni katosi elämästäni kerrottuani sairastavani syöpää
08.01.2012 |
Laittelin ystävälleni viestiä tilanteestani sähköpostitse. Ajattelin etten puhelimessa asiasta kerro, koska sopivan ajankohdan löytäminen tuntui työläältä. Ajattelin myös, että saatan alkaa pillittämään ja säälimään itseäni liikaa.
Viestiin hän ei ole vastannut, eikä myöskään puhelimeen. Yritin kerran soittaa, kysyäkseni, mistä kimpaantui.
Epäilisin hänen loukkaantuneen siitä, etten heti pystynyt asiasta kertomaan. Kesti "kaapista ulostulo" jonkin aikaa.
Olen kuullut, että toisinaan vaikeat elämäntilanteet haastavat ystävyyssuhteet. Ehkäpä minullakin on käynnissä pudotuspeli. Selvittyäni tiedän, ketkä todellisia ystäviäni.
En nyt tässä sääliä kaipaa, kunhan totesin asian.
Mutta, jos hyvän vitsin kertoisit :)
Kommentit (26)
Kurja homma. Voimia sulle kovasti ja virtuaalihalaus. Muuta en osaa sanoa kun en alkuunkaan ymmärrä sun "ystäväsi" käytöstä. Mutta vitsejä voin kertoa, tiedä sitten onko hyviä...
Mikä on kirkasta ja haisee pahalta?
- Kirkan kakka.
Mistä tietää että vesi on korkealla?
- Aki Sirkessalo tekee comebackin.
Mitä tapahtui kun Jari Sillanpää tuli Joen suuhun?
- Joe meinasi tukehtua.
Jälkimmäinen toimii paremmin kerrottuna, ei kirjoitettuna kun tuo Joen suu pitäis käsittää paikkakuntana ;)
Muista musta ja mauton huumori! Se auttaa monesta asiasta läpi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä osaa sanoa sulle tai muille samassa tilanteeaa olevalle mitään suurta, mutta kaksi linkkiä uskallan jättää; ensimmäisen voisi sanoa kertovan mm. turvallisuudesta ja lohdutuksesta. Ja jälkimmäinen keskittyy toivoon, paranemiseen ja rohkaisuun.
http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.healingrooms.fi
"Enkeleitä tiellenne", niin kuin RadioDei:n yksi juontaja, Mikko Salmi, aina jaksaa toivottaa :)
Mitä yhteistä on insinöörillä ja salamalla?
- No ensin välähtää.... ja sitten korjataan vahingot :)
Meillä lapsen hankala (lapsella tietty perussairaus)ja vanhempien resurssit vievä alku oli aika "lajitteleva" vaihe.
Harva ymmärsi että kun sanoimme, että olemme väsyneitä, emmekä hyvää seuraa, niin myös tarkoitimme sitä. Jonkin verran oli otettava vieraita vastaan ja jonkin verran vieraisilla käytävä. Tietysti omaksi virkistykseksi myös. Ilmeisesti oli yllätys että todellakin olimme huonoa ja hiljaista seuraa kun yleensä olemme iloisia höpöttelijöitä. Parit kaverit menetettiin tällä tavoin ja muutama jätti yhteydenpidon ihmeteltyään "ettekö te ikinä käy missään". Hyvin erotti ne parhaat ja aidoimmat ystävät. He eivät loukkaantuneet siitä jos emme halunneet tai paremminhkin jaksaneet tavata, tai jos tapasimme, emme jaksaneet olla kovin positiivisia ja eloisia. He myös parhaiten myöhemmin jaksoivat kuunnella mitä olimme läpi käyneet ja tutnuivat sen myös parhaiten ymmärtävän.
Ainakin tietää nyt jälkikäteen tilanteen mentyä ohitse, että ketkä ovat niitä ydinystäviä ja ketkä ns. hyvänpäiväntuttuja.
ystävän kanssa, kun kerroin sairastuneeni syöpään. Ei ole sen jälkeen rouvasta kuulunut mitään. Ei tullut edes joulukorttia. Että sellainen ystävä oli hän.
Enää en jaksa edes ajatella kyseistä ihmistä vaan keskityn täysillä elämään: ).
Alue: Aihe vapaa
ettei ole mistään kimpaantunut vaan ei vaan pysty käsittelemään asiaa. Liian ahdistava.Ei tiedä mitä sanoisi ja kun aikaa on kulunut ei enää kehtaakaan ottaa yhteyttä.
Kamalaa, mutta ei kovin harvinaista.
Voimia sulle!