Miten 60 v on usein työelämässä huipulla (ylilääkärit, proffat, yritysjohtajat...) mutta lasten

ti tee vuorotyötä. Onhan töiden kuormittavuuskin aivan eri luokkaa.

ei yksinkertaisesti jaksa valvoa viikonloppuja lastenlasten kanssa etenkään kun niiden lasten omatkaan vanhemmat ei jaksa lapsiaan.

että lastenhoitajan työ on hyvin fyysistä. Paljon nostelua, kumartelua, kyykistelyä, työskentelyä ergonomisesti väärien kalusteiden äärellä. Monella 40-50-vuotiaallakin on esim. kulumia peukalossa (kurahousujen lahkeet esim.), kipuja selässä/välilevyn ongelmaa (etukumarat asennot lapsia pukiessa/auttaessa, matalia pöytiä pyyhkiessä, matalia sänkyjä pedatessa), ongelmia polvissa (kyykistely, lattialle laskeutuminen ja nouseminen, lasten nostaminen maasta) jne.



Päiväkodissa tämä arkityö on tehtävä. Kaikki "kevyempi" työ esim. työryhmiin osallistuminen, paperi- ja tietokonetyöt tulevat kaiken tämän päälle. Eli lisäävät työtaakkaa entisestään, eivät niinkään vähennä fyysisen työn kuormittavuutta.



Korkeasti koulutetut, juuri 6kymppisenä työelämänsä huipulla olevat eivät ole tehneet työuraansa fyysisessä työssä, eivätkä varsinkaan huipulla joudu siihen.

ja siitäkin maksetaan ihan eri mittakaavassa...

Työelämässä pääsevät huipulle vain kaikkein suorituskykyisimmät yksilöt. Lisäksi heillä on vahvat tukijoukot, joiden turvin he jaksavat. Kun he väsyvät, lähipiiri hoitaa, peittää ja korjaa.



On silti kyseenalaista, miten hyvin he pärjäisivät sanotaan vaikka kahden alle kouluikäisen lapsen hoitajina vielä työpäivänsä jälkeen. Lasten kanssa olemisessa on iso vastuu ja aistien sekä aivojen on oltava todella teräkunnossa.



Työelämän alemmilla portailla voi viimeisinä työvuosina olla paljonkin rasittavampaa kuin huippupaikoilla. Ei ole hovia, joka tukisi, sen sijaan vanhenevaa verrataan jatkuvasti nuorempiin ja suorituskykyisempiin. Paineet ovat kovat. MOni pinnistelee työpaikalla niin, ettei kerta kaikkiaan pysty enää työpäivän jälkeen mihinkään.



On jännää, miten vähän tälläkin palstalla tunnutaan tietävän vanhenemiseen liittyvistä normaaleista muutoksista. Suorituskykyhän alkaa heikentyä heti 25. ikävuoden jälkeen ja 50. ikävuoden kohdalla sen yleensä jo itse huomaa. Palautuminen hidastuu vähitellen niin, että 60-vuotiaana useimmilta menee jo koko viikonloppu pelkkään työstä palautumiseen. Kuulin tämän juuri viime viikolla eräältä Suomen eturivin gerontologilta.



Kyllä myös ne huipputyypit hidastuvat. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria ja, kuten sanottu, heillä on paljon suojaavia tekijöitä.

mutta täällä on vallalla outo käsitys että 60 v on aina jo niin vanha että hänen kuuluu levätä ja ottaa rauhallisesti.

Nykypäivän 60 v on kuitenkin pääsääntöisesti täysin normaalikykyinen aikuinen, ei mikään vanhus. Sairaudet on asia erikseen, ei jokin ikä tarkoita että on jotenkin toimintakyvytön ja sairas.

Omaa perussairauttani hoitaa mm. 65-vuotias erikoislääkäri ja minä kolmekymppinen olen fyysisesti huonommassa kunnossa kuin hän.

ja henkisiltä kysyiltään alumperinkin heikommat ei jaksa 60 vuotiaana enää paljon mitään ja ne jotka jaksaa on työelämässä, eikä ehdi lapsenlapsiaan hoitamaan.

ei yksinkertaisesti jaksa valvoa viikonloppuja lastenlasten kanssa etenkään kun niiden lasten omatkaan vanhemmat ei jaksa lapsiaan.

Edes joskus..?

erityisen paljon 50-60-vuotiaita.

Minä väitän edelleen että vain pieni osa 60-vuotiaista on fyysisesti niin huonosssa kunnossa etteivät kykene hoitamaan lapsia. Tottakai on myös heitä jotka kärsivät esim. työperäisistä kulumsairauksista yms. mutta monet ovat myös fyysisesti hyvässä kunnossa juuri sen fyysisen työn vuoksi (jos työssä liikkuu monipuolisesti, ei esim. pelkkää nostelua tms).

Monilla pari-kolmekymppisillä on nykyisin heikko fyysinen suorituskyky, koska elintavat eivät vaadi aktiivista liikkumista.



ap

ei yksinkertaisesti jaksa valvoa viikonloppuja lastenlasten kanssa etenkään kun niiden lasten omatkaan vanhemmat ei jaksa lapsiaan.

Taitaa olla yritysjohtajalla omatkin lapset jääneet muiden hoidettavaksi, joten miten sitä nyt lapsenlapsiakaan jaksaisi.

ei yksinkertaisesti jaksa valvoa viikonloppuja lastenlasten kanssa etenkään kun niiden lasten omatkaan vanhemmat ei jaksa lapsiaan.

Edes joskus..?

joiden kanssa voi rauhassa jutella yötä myöten, parantaa maailmaa ja kehittää uutta. Elämässä pitää mennä eteenpäin ja ne pikkulapsiajat ovat tuossa vaiheessa toivottavasti taaksejäänyttä elämää.

Ja paheksutaanhan täällä vanhoja isiä ja äitejäkin, miksi ihmeessä 50v on liian vanha isäksi mutta 60v on vallan oikeassa iässä valvomaan vauvan kanssa öiti, kunhan sitä ei ole itse synnyttänyt?

poissa laskuista, kun mietitään lasten hoitamista. Mummit, mammat, ukit ja papat kyllä muistetaan syyllistää, kun äitiä väsyttään mutta miksi ihmeessä ovat isät? Heitä ei kukaan muista, kun lastenhoitovastuita jaetaan.

Mutta enpä taida tuntea montaakaan kenellä ei olisi jotain työperäistä ongelmaa kropassaan. Eläkkeelle jäädään pääsääntöisesti aikaisin, 62-vuotiaana ja osa-aikaeläkkeitä, osa-aikasairaseläkkeitä jne. on paljon.



Minä olen itse fyysisesti hyvässä kunnossa oleva lapseton lastentarhanopettaja. Nautin työstäni, pidän lapsista, mutta en siltikään jaksa hoitaa viikonloppuisin sukulaisten lapsia tai kummilapsiani. Tapaan heitä kyllä, vietän aikaa, leikin, vaihdan vaipatkin, mutta varsinaisesti "hoitotädiksi" en heille jaksa.

... että jokainen hoitaa omat lapsensa? Isovanhemmat auttavat, jos haluavat.

että heitä pidetään pelkän iän vuoksi raihnaisina. Se on törkeää aliarvioimista. Tämän hetken 60-vuotiaat ovat usein paljon toimeliaampia kuin nuoremmat polvet, koska ovat nuoresta asti tottuneet olemaan liikkeessä.

Jo tuossa tapaninmyrskynkin jälkeen näki että 50-70-vuotiaiden pihat oli nopeasti raivattu ja siistitty kun nuoremmat vain soittelivat vanhempiaan (tai vakuutusyhtiöitä) apuun.



ap

Tiedon puuttuessa et muuta voikaan kuin väittää. Kuusikymppisen ei todellakaan tarvitse olla sairas, että hänen jaksamisensa ja toimintakykynsä ovat enää pieni osa kolmi- tai nelikymppisen toimintakyvystä. Se on fakta. Kyllä he jaksavat vielä työpäivän ihan hyvin, mutta työpäivän jälkeen eivät enää ollenkaan sillä lailla kuin nuoremmat. Mutta eivät he sitä sinulle kerro tai näytä!

Minä itse työskentelen kuuskymppisten joukossa ja heissä on paljon sellaisia, jotka elävät hyvin aktiivista elämää niin töissä kuin vapaa-ajallakin ja HARMITTELEVAT kun esim. lapsenlapset asuvat kaukana eivätkä saa heitä usein kylään.

Näytäpä yksikin tutkimus jossa väitetään että 60-vuotiaan toimntakyky on pieni osa 30-40-vuotiaan toimintakyvystä. Väitän että sellaista et löydä mistään. Tottakai esim. fyysinen kestävyyskyky hieman heikkenee mutta se on vain muutamia prosenttiyksiköitä.

ap

Tiedon puuttuessa et muuta voikaan kuin väittää. Kuusikymppisen ei todellakaan tarvitse olla sairas, että hänen jaksamisensa ja toimintakykynsä ovat enää pieni osa kolmi- tai nelikymppisen toimintakyvystä. Se on fakta. Kyllä he jaksavat vielä työpäivän ihan hyvin, mutta työpäivän jälkeen eivät enää ollenkaan sillä lailla kuin nuoremmat. Mutta eivät he sitä sinulle kerro tai näytä!

Eihän 35-vuotiaana jaksa enää touhuta vauvan kanssa, siksi lapset pitää olla tehtynä ennen kuin täyttää 30...

mutta täällä on vallalla outo käsitys että 60 v on aina jo niin vanha että hänen kuuluu levätä ja ottaa rauhallisesti.

Nykypäivän 60 v on kuitenkin pääsääntöisesti täysin normaalikykyinen aikuinen, ei mikään vanhus. Sairaudet on asia erikseen, ei jokin ikä tarkoita että on jotenkin toimintakyvytön ja sairas.

Omaa perussairauttani hoitaa mm. 65-vuotias erikoislääkäri ja minä kolmekymppinen olen fyysisesti huonommassa kunnossa kuin hän.

kuin nuoremmilla. Moni 20-30-vuotias väsähtää jo puolen tunnin lapiohommien jälkeen ja vaatii tauon kun 50-60-vuotias vääntää tunteja koska on tottunut tekemään.

Nykykuuskymppiset ovat usein myös paljon terveempiä kuin kuuskymppiset olivat vaikkapa 70-luvulla.