Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kasvatusgurut: Miten oikeaoppisesti pitäisi suhtautua
07.01.2012 |
lyövään 2,5-vuotiaaseen?
Meillä kuopus on alkanut läpsiä meitä vanhempia ja isoveljeään viime aikoina. Isoveli teki samaa ties kuinka pitkään, mutta nyt 5-vuotiaana on luojan kiitos lopettanut. Emme osanneet esikoisen aikana varmaankaan kasvattaa oikein, kun läpsiminen ja nyrkeillä hakkaaminen kesti niin kauan. Nyt haluaisin saada vinkkejä fiksummiltani, miten toimisin pikkuveljen kanssa.
Lapsi alkaa lyödä heti, jos tylsistyy tai komennetaan jostain, eikä meinaa lopettaa millään. Osaa puhua erittäin hyvin, joten läpsiminen ei johdu siitä. Isoveli ei myöskään ole (ainakaan tietääkseni) lyönyt tätä pienempää.
Olen ottanut lasta käsistä kiinni, kun yrittää lyödä, laskeutunut lapsen tasolle ja sanonut tiukasti ei. Ei vaikutusta. Jäähyrangaistusta ei mielestäni vielä ymmärrä. Huutamista ei pelästy ollenkaan, vaan huutaa takaisin ja hetken kuluttua palaa taas huitomaan.
Aika ärsyttävä vaihe, joka olisi mukava saada tällä kertaa pidetyksi lyhyenä. Isoveljen kanssa on samasta jutusta tahkottu ihan riittävästi, ja minulla on huono omatunto, kun olen huutanut lapselle liikaa. Nyt siis mielelläni toimisin toisin, jos osaisin. Neuvoja?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menet lapsen tasolle, estät lyömisen ja sanot tiukasti "ei, ei saa lyödä". Luultavimmin joudut tekemään tätä pitkään, mutta kyllä se lapsi jossain vaiheessa ymmärtää, että lyöminen ei todellakaan ole sallittua. Vaatii aikaa ja toistoja, älä anna periksi vaikka turhauttavaa se onkin :)
Huutaminen on turhaa, se vain kiihdyttää lasta, pysyttele rauhallisena ja puhu ns. vakaalla mutta tiukalla äänellä.
Kai sitten vain yritän pitää hermot kurissa ja jatkaa samaan malliin. Toivottavasti ei oppiminen kestä taas kolmea vuotta.
Mitenköhän sitten isommissa perheissä hoidetaan tällaiset jutut, olisi kiinnostavaa tietää, kun eihän jollain suurperheen vanhemmalla voi mitenkään olla aikaa kyykkiä 2-vuotiaan tasolla puolta päivää. Olen huomannut, että monet suhtautuvat tämänikäisten läpsimisiin vain huumorilla tai eivät kiinnitä niihin mitään huomiota. Onko joku huomannut, että se olisi toimiva tyyli?
Itse nimittäin hermostun lyömisestä niin paljon, että lapsi tietysti huomaa saavansa sillä huomiota. Luulen, että tämä oli meillä ongelmana esikoisen kanssa. Mutta jos annan vain lapsen huitoa reagoimatta mitenkään, niin enkö anna silloin viestin, että äitiä saa lyödä?
Alue: Aihe vapaa
lapsen käsistä kiinni ja kielto, ettei saa lyödä. Turhauttavaahan se on aikuisesta kun oppiminen kestää niin kauan, mutta tuon ikäinen tarvitsee toistoa oppiakseen ja muistaakseen - muisti on niin lyhyt ihan fysiologisista syistä, ettei lapsen mielessä pysy kovin kauaa kiellot.
Jollain on varmaan hyviä neuvoja lapsen itsesäätelyn kehittämiseen? Parasta on lämmin, sensitiivinen kasvattaja, joka ohjaa lasta säätelemään tunteitaan ja käytöstään. RAisa Cacdaitoren aggressio-oppaista löytyy takuulla hyviä ohjeita lapsen tunne-elämän säätelyn tukemiseen ja aggression suuntaamiseen oikein.
Olen samaa mieltä, ettei jäähypenkistä ole mitään apua. Lapsi ei opi mitään penkillä yksin istuessaan, vaan aggression säätelyyn tarvitaan toisen ihmisen opastusta.