Lue keskustelun säännöt.
Onko miehen kaveri ihastunut/rakastunut minuun? Mitä mieltä olette:
07.01.2012 |
Miehet olivat parhaita ystävyksiä siihen aikaan, kun minä astuin kuvioon vuosia sitten. Silloin tämä kaveri asui toisessa kaupungissa, joten en tutustunut häneen aluksi kovin hyvin.
Myöhemmin kun olimme mieheni kanssa jo vakiintuneet ja saaneet lapsen, kaveri muutti taas samaan kaupunkiin ja pyöri paljon meidän kanssamme. Minäkin ystävystyin hänen kanssaan ja juttelimme paljon syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita. Kaveri mm. purki minulle usein naishuoliaan. Jossain vaiheessa minulle tuli outo fiilis, että kaverilla on tunteita minua kohtaan. Aistin sen katseista, läsnäolosta ja puheenaiheistakin. Kerran hän sanoi, ettei ole elämässään tavannut juuri ketään naisia, joiden kanssa voisi vakavasti ajatella yhteiselämää. Vain hyvin harvoja tällaisia on, hän sanoi - ja katsoi minua sen näköisenä, kuin olisi juuri pudottanut pommin sydämeltään.
Sitten kaveri alkoi seurustella, ja edelleen alkuvaiheessa raportoi minulle ja miehelleni seurusteluasiansa, niin kuin nyt ystävien kesken tehdään. Kerran hän tunnusti kahden kesken, että vaikka on hyvin kiintynyt tyttöystäväänsä, ei voi mitään sille että ajatukset harhailevat muualla.
Taas aikaa kului, kaveri tyttöystävineen meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Samalla hän otti minuun selvästi etäisyyttä, mitä pidin toisaalta ihan hyvänä ja luonnollisena asiana. Myös entiset kaihoisat katseet ja eleet olivat poissa. Meillä kuitenkin säilyi normaali perhetuttavuus, mutta siis huomattavasti pinnalisempana kuin ennen. Nyt viimeksi tavatessamme perheinä huomasin yllättäen, että hän katseli minua taas Sillä Tavalla. Menin jotenkin hämilleni enkä tiennyt mihin olisin silmäni laittanut. Loppuaika menikin sitten toistemme katseita vältellen.
Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Onkohan kaverilla tosiaan jotain minua kohtaan vai kuvittelenko? Minä en todellakaan aio tehdä asialle yhtään mitään, sitä ei kenenkään tarvitse pelätä. Olen onnellinen omassa suhteessani. Mutta jos tapaamiset ovat tuollaisia jatkossakin, niin huh huh.
Kommentit (12)
Olkoon tai ei, teillä on nyt omat perheet ja totuus on tämä. Ihastuksia tulee ja menee, ei niihin kannata laittaa liikaa painoarvoa. Ihastuminen kuuluu elämään, jos ei ole ihan kuollut. Teillä ehkä nuoruudessa oli omat "hetkenne" ja varmaan hän saattoikin olla sinuun ihastunut. Mutta nykyhetkessä se mitä saattoi olla, ei varmaankaan toimisi. Ehkä tuo on vain fantasia, mitä on mukava makustella ja pitää hengissä. Tunnet olevasi nainen, ja tuntuu kivalle ajatella että joku muukin kuin oma miehesi vielä haluaisi sinua. Mutta nuo katseet voivat ihan yhtä hyvin olla vain omaa kuvitelmaasi, omia toiveitasi.
Joka tapauksessa, missään nimessä tuohon ei kannata reagoida mitenkään. Kohtelet miestä ihan kuten ketä tahansa muutakin. Käsittelet oman huomionkipeytesi omassa päässäsi etkä lähde siitä avautumaan kenellekään asianosaiselle. Totuushan on, ettei teillä ole ollut mitään kaveruutta isompaa. Haikeilut nyt vaan kuuluu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kyllä ne katseet tunnistaa kun joku katsoo sillä silmällä. Eikä se silloin ole kuvittelua.
ja kohta annat. Elämät paskaksi reippaasti vaan?
että kyllä ne katseet tunnistaa kun joku katsoo sillä silmällä. Eikä se silloin ole kuvittelua.
Kun ajattelee läpi elämänsä aikana kohtaamiaan miehiä, niin helposti pystyy sanomaan ketkä heistä ovat katselleet sillä silmällä ja ketkä muuten vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellisempaa on kuitenkin se, ettet tee asialle mitään. Ei ole sen väärti.
Kohtelet tätä miestä ihan niinkuin ketä tahansa muutakin, älä anna hänelle aihetta ajatella että teistä voisi tulla mitään, tai että sinulla olisi tunteita häntä kohtaan (vaikka olisikin).
Kun toimit niin, teet oikein, ja vältät monen ihmisen (lastenkin) elämän yhdeltä pahimmalta tragedialta.
jotka on olleet ihan varmoja niistä katseista ja minä tuntien toisenkin osapuolen, olen tiennyt, ettei niitä todellakaan ole.
Vaihtoehtoja on siis, että kuvittelet
et kuvittele, ja on ihan tosissaan
et kuvittele, ja haluaa vain leikkiä, on tottunut flirttailemaan kanssasi
et kuvittele katseita, mutta tulkitset niiden suunnan ihan vääräksi (miten toikin on noin rupsahtanut) et kuvittele katseita, mutta kaverilla vaan on tapana katsoa silleen kaikkia tuttujaan...
et kuvittele katseita, mutta katsoo lähinnä paniikissa, että ethän ole puhunut muille hänen asioitaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se tuollaisena jatkuu. Vai kuvitteleeko vaimokin sitten kaiken, jos huomaa jotain? ;)
ap
että tuo mies kuvittelee, että sinä olet kiinnostunut hänestä, jos välttelet hänen katsettaan ym.
Varmaan hän on aina ajatellut, että sinä olet häneen ihastunut, mutta on sinulle kohtelias, koska olet hänen kaverinsa vaimo. Toivotaan, ettei kerro miehellesi kännipäissään, että kyttäät häntä.Ja olet aina kytännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuo mies kuvittelee, että sinä olet kiinnostunut hänestä, jos välttelet hänen katsettaan ym. Varmaan hän on aina ajatellut, että sinä olet häneen ihastunut, mutta on sinulle kohtelias, koska olet hänen kaverinsa vaimo. Toivotaan, ettei kerro miehellesi kännipäissään, että kyttäät häntä.Ja olet aina kytännyt.
Eikä vain kuvittele, sillä AP on ilmiselvästi ihastunut kaveriin. ei se muuten tänne kirjoittelisi.
On totta, ei ap muuten taalla kyselisi. Nain voin kylla suoralta kadelta sanoa, vaikken olekaan mikaan katseidentulkitsija. Mita valia asialla muuten olisi?
Paras, että itse toimit mahdollisimman neutraalisti, etkä anna aihetta, niin kuten 7 kirjoitti myös.
Kannatta myös muistaa (tai tietää), että ihmisiä on katseen intensiteetiltään kolmenlaisia:
1) ns, vetovoima-katseisia, jotka katsovat intensiivisesti ja kiinteästi pitkään ja hakevat katsekontaktia.
2) sosiaalisia katsojia, jotka katsovat kyllä silmiin mutta eivät pitkään, vaihtelevat katseen kohdetta
3) vältteleviä, jotka mielellään eivät katso silmiin, vaan jonnekin muualle
Tuo kaveri varmaankin on vetovoimatyyppi, jos olet itsekin huomannut pitkät katseet. Jos itse olet jompi kumpi noista toisista, voi jo pelkästään tuo intensiivinen katsominen tuntua "liialta". Jos taas olet vetovoimatyyppi itsekin, saattaa toinen kokea saavansa kanssasi sellaisen katsekontaktin, jossa on merkitystä, jota siis alitajuisesti hakee. Voit rauhoittaa tilannetta toimimalla itse niin, että katsot vain nopeita ja sitten muualle siirtyviä katseita. Jos intensiivisyys hätkähdyttää, niin katso vähän ohi, ei suoraan silmiin. Silloin näyttää, ettet välttele, mutta pidät omat naamalukemat helpommin neutraalina.
Helpottaako, jos suoraan tunnustaisit itsellesi, että hän on sinuun jollakin tavoin ihastunut? Ei sitä tarvitse sen kummemmin ruotia, niin elämässä voi käydä. Eikä sen silti tarvitse merkitä omalle elämällesi yhtään mitään. Pidät vain mielessä, mikä sinulle on tärkeää! Ja jos itse olet ihastunut, sekin on ok, jos vain siihen jää. Ihastuahan saa, se tarkoittaa että toinen herättää itsessä jotakin merkityksellistä, peilaa jotakin puolta, joka vaatii itsessäsi omaa huomiotasi. Sitä voi sitten tarkastella ihan itsekseenkin. Mikä tuossa ihmisessä tuntuu niin hyvältä? Miten voin sitä hyvää lisätä nykyiseen elämääni? Mikä minussa on hienoa, hyvää ja arvokasta, jota toinenkin näkee?