Lue keskustelun säännöt.
Nyt onnistuu laihdutus. Sisäistin muutamia faktoja!
07.01.2012 |
1. En voi jatkaa syömistä entiseen malliin. Sillä tavoin syöden en ainoastaan ole laihtumatta (pysy entisessä läskissä kunnossani) vaan lihon koko ajan, hiljaa mutta varmasti, lisää. Enkä siis todellakaan halua huomata 5-10 vuoden päästä painavani jotain 100-150 kg.
2. Lakkaan huijaamasta itseäni. Yleensä olen repsahtanut ajatellen että "no tämän kerran syön nyt vielä kunnon satsit tätä jäätelöä ja sipsejä kun mies/vieraat/itse kerran toi/tms., huomenna sitten syön kevyesti/alkaa uusi elämä".
Tuollaista pajunköyttä olen itselleni syöttänyt päivästä toiseen, viikosta toiseen, huomaten, että sillä tavoin olenkin jo mennyt vuodesta toiseen. Pitää kieltäytyä herkuista nyt. Tänään. Ei ne herkut ole sen väärti, onhan se nyt nähty. Ja mä olen kyllä tähän ikään mennessä herkutellut enemmän kuin toiset koko elämänsä aikana.
(niin ja siis kyllä mä aion jatkossakin sallia herkuttelun toisinaan, mutta vain tiettyinä päivinä, ja vain tietyn verran)
3. Usein olen sortunut ajattelemaan "mitä väliä painostani, kyllä mä voin kiloineni olla ihana ja kaunis ja on niitä upeitakin läskejä".
Joo, niin on, mutta noista sepittelyistä ei ole koskaan ollut apua, ei ole mennyt päivääkään, etten olisi harmitellut kuitenkin kilojani tai toivonut olevani hoikempi. En jaksa enää tätä harmittelua ja toivomista, nyt on siirryttävä tekoihin.
4. Ylensyöminen/jatkuva herkuttelu ei ole kaiken lihavuuden vaivan arvoista. Mielitekoon syöminen helpottaa oloa vain muutamiksi minuuteiksi ja sitä seuraa aina ankara morkkis ja masentuneisuus. Asiaa pitää ajatelle pidemmän tähtäimen mukaan, kun kieltäytyy mielitekomässäämisestä, ja syö vain kun on oikeasti nälkä, voi olla tyytyväinen itseensä ilman morkkiksia ja siihen, että sillä tavoin elän saa ennemmin tai myöhemmin sen hoikan vartalon. Se taas tuo paljon pysyvämpääkin mielihyvää, esim. löytyy kivoja vaatteita, joita voi ostaa sen vuoksi että niistä tykkää, eikä tarvitse ostaa vaatteita enää vain sen perusteella, mikä peittää ongelmakohdat parhaiten.
5. Terveyttäkään ei parane unohtaa, mulla on sukurasituksena erittäin suuri mahdollisuus sairastua 2-tyypin diabetekseen jo suht nuorena, jos elämäntavat ei muutu. (äitini sai sen jo vähän yli 4-kymppisenä)
Tällaisia mä olen pohtinut. Ja jo viikon syönyt kohtuudella (ennätys!), eikä oo oikeastaan nyt tehnyt edes tiukkaa, kun nämä yllämainitut seikat on vihdoinkin mennyt oikeasti jakeluun, sisäistetty. Se olikin yllättävän vaikeaa, ja kesti VUOSIA. Kyllähän nuo kaikki järjellä tietää, mutta että ne oikeesti _tajuaa_, se olikin jo toinen juttu, ainakin mun kohdallani... Kauanpa siihen menikin!
Mutta nyt siis muuttui tahti :)
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka en uskovainen olekkaan :D
Oletko laihtunut vielä? Muutos lähtee itsestä.
Laihdutus ei oikeastaan saisi olla _laihdutusta_ sanan perimmäisessä tarkoituksessa vaan paremminkin elämäntapamuutos joka tapahtuu pitkällä aikavälillä. Ja se on vaikeaa! Välillä mulla on tullut repsahduksia mutta olen vain sitkeästi ottanut itseäni niskasta kiinni ja jatkanut muutosta ja pikkuhiljaa huomannut että se uusi elämänmuutos on oikeastaan ihan mukava tapa elää. Siis syödä kevyesti ja käydä lenkillä ihan vain omaksi huvikseen eikä hampaat irvessä "nyt kun olen laihiksella, tämä on pakko tehdä".
Minulla homma lähti käyntiin kun luin jostain cosmosta jutun Eva Longoriasta joka sanoi lehdessä sen mitä mä olen toistellut itselleni jo vuoden: sinä itse päätät mitä suuhusi laitat. Tuloksena -25 kiloa.
Että tsemppiä sulle ja sisua :)
auttavat laihtumaan ja pysymään tavoitepainossa paljon paremmin kuin parhaimmatkaan dieettiohjeet, ilman tuollaisten asioiden tajuamista ja itselle selventämistä.
ja tsemppiä!
Tässä pari mun sisäistämää vinkkiä MITEN saada muutosta aikaan (konkreettisia juttuja henkisten päätösten tueksi)
- joku entinen missi oli laihduttanut aika paljon ja sanoi hyvin yksinkertaisen syyn: Syön puolikkaan annoksen siitä, mitä ennen söin ja piste. Ei enempää, ei vähempää. Ja aluksi jäi nälkä kun nousi ruokapöydästä, mutta sitten jäi. Ei voi mitään. Parin viikon jälkeen vatsalaukku on kuitenkin pienentynyt niin, että ruokamäärä riittäkin vatsalaukulle. Söi siis kaikka kuten ennenkin, mutta pienemmän määrän.
- Lenita Airisto kertoi, että hän käy joka aamu vaa'alla. Hänellä oli oma, +/- yhden kilon vaihteluväli. Jos jonain aamuna hän painaa enemmän kuin kilon plussaa, hän syö sen päivän salaattia ja mahdollisimman kevyesti, ja korjaa tilanteen heti.
Näillä olen itsekin päässyt hyvään alkuun!
Voin samaistua kyllä melkein joka kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi, mutta sun teksti sai mulle kyyneleet silmiin. Olisin voinut itse kirjoittaa koko tekstin sanasta sanaan, mutta ilmeisesti en ole vielä kunnolla sisäistänyt noita kirjoittamiasi totuuksia. Kaikki ne tekosyyt ja itsensä huijaamiset on mun arkipäivää. Mietin myös, että miksi laihduttaa kun mulla on jo mies joka rakastaa... Silti ihailen kauniita vaatteita, joista ei kuitenkaan löydy mun kokoa tai vähän kadehtien katson, kun joillekin tyköistuvat vaatteet on oikeasti niitä tyköistuvia. No kaipa minäkin joku päivä herään todellisuuteen, niin kuin sinäkin ja aloitan uuden elämän. Kaikkea hyvää sinulle :)
Liity vaan tonne sisunaisiin niin saadaan aktiivijäsen mukaan:)