Lue keskustelun säännöt.
isovanhemmuus muissa maissa?
06.01.2012 |
onko palstalla ulkomailla asuvia tai asuneita tai tuttuja siellä omaavia? Olisin halunnut tietää onko isovanhemmuus jotenkin erilaista siellä kuin suomessa.
Suomessa aina perhelehdet hehkuttavat sitä miten auvoista ja ihanaa on, kun on pullantuoksuinen mummo joka hoitaa, ukki joka opettaa tekemään pajupillia, ja yhdessä lomaillaan kolmen sukupolven kesken.
Mielestäni totuus on kyllä aika toisenlainen - en nyt siis sinällään kiellä etteikö noita ihaniakin isovanhempia ole, mutta lähipiirissäni ja tutuissani on kyllä paljon sitä toisenlaista isovanhemmuutta. Kerronpa esimerkin omasta suvustani.
Omat vanhempani saivat aikanaan todella paljon hoitoapua lastensa mummoilta, mummo hoiti monta kertaa viikossa ja kaikki lomat (joskus jopa 2kk kerralla!) olimme mummolassa. Nyt omat vanhempani ovat sanoneet että "jokainen hoitakoon omansa" ja eivät ole hoitaneet lapsiani koskaan. Vanhempani ovat nähneet vain ensimmäisen lapseni, kävivät ristiäisissä, toisen lapsen ristiäisiin eivät jaksaneet tulla. Eivät ole halunnut tulla kylään (on kutsuttu) eivätkä halua meitä sinne (on kysytty). Eivät muista lapsia mitenkään koskaan, esim. joulu, synttärit.
Anoppilassa meno on ihan samaa, tosin siellä sentään käyvät 2krt vuodessa velvoitevierailulla meillä kun lapsilla on synttärit, ja heille saa mennä jos itse pyytää ja lähtee ajamaan. Tästä olen toki kiitollinen, että lapset saavat edes muutaman kerran vuodessa tavata pari tuntia kerrallaan isovanhempia, toisella puolella olevia omia vanhempiani kun on nähty viimeksi 5 vuotta sitten sukujuhllissa....
Monella muullakin perheellä on vähän sama tilanne, esim. hyvä ystäväni jolla on kolme lasta, jää lasten kanssa aivan yksin uupumuksen partaalla, vaikka neljä tervettä isovanhempaa samassa kaupungissa. Isovanhemmat ovat sanoneet että "ottavat lapsen mukaansa sitten kun on sen verran vanha, että sen voi ottaa golf-kentälle mukaan". No tätä ei ole tapahtunut vaikka vanhin on jo koulussa.
Jotenkin omassa suvussani ja miehen suvussa on se mentaliteetti että yhtään ei auteta, ei ketään, ei siis omia lapsia, ei vanhuksia, ei samanikäisiä, ei ketään. Koska auttaminen tarkoittaisi VAIVANNÄKÖÄ ja sehän olisi siis aivan kauheaa.
Näillä kaikilla isovanhemmilla elämä kuluu telkkaria katsellen ja juorulehtiä lukien, ja on heillä toki siihen oikeus, kukin saa valita mitä elämällään tekee.
Olenkin alkanut miettiä että onko tämä tällainen "minä en ainakaan ala ketään muuta auttamaan" -mentaliteetti vain suomalainen ominaisuus? Onko ulkomailla yhteisöllisempää?
Toivon että kommentoitte nimenomaan tuota kysymystä "miten ulkomailla tämä asia on" eikä kiitos sättimisiä minulle siitä että itsepä olet tilanteesi aiheuttanut kun ei ole tukiverkkoa". Itse en todellakaan ole tilanteeseen syyllinen, minkäpä voi sille jos molemmilla puolilla on tunnekylmät luonnevikaiset isovanhemmat.
Kommentit (5)
että tuo vaihtelee niin paljon ihmisistä riippuen. Mutta olen kyllä huomannut että täällä Hollannissa ukit ja mummot kuuluvat useimmiten isolta osin lasten elämään, usein jo syntymästään lähtien. Hollannissa on usein tapana lähteä takaisin töihin kun vauva on 3kk vanha (ei ole sellaista samaa luksusta kuin suomen 9kk..) ja silloin vauva usein jää isovanhemmille hoitoon (mielummin niin kuin noin nuorena pph tms). Ainakin meidän perheessä ukki ja mummi haluavat nähdä lapsenlapsiaan _hyvin_ usein, yökyläilyjäkin on monesti ja kesällä matkailuautoilua. Suomen ukki ja mummikin haluaisivat olla enemmän tekemisissä, mutta se onkin sitten vaikeampaa. Skype toimii tietty, mutta eihän se kuitenkaan ole ihan sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun vanhempiini. Sen sijaan mieheni vanhemmat ovat alusta alkaen olleet kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja tuntuvat oikeasti välittävän heistä.
Lapsilla on hyvin läheiset välit mieheni vanhempiin ja koko sukuun, kun taas omia vanhempiani tai omaa sukuani ei voisi vähempää kiinnostaa meidän asiat.
Kyproksella ja Turkissa isoaiti hoitaa lasta melkein joka paiva jos pyydetaan (ja pyytamattakin ;)). Olisi ihan ennenkuulumattoman itsekasta ettei autettaisi. Jos nain olisi niin siina tapauksessa vanhukset saisivat madantya koteihinsa, vanhainkoteja ei ole samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Eika kotipalvelua. Suosittelen etta omaksutte saman asenteen myohemmin heidan hoitoansa kohtaan: vuoroin vieraissa. Kylla he ian ja heikkouden myota tulevat katumaan.
Oma aitini suomessa on todella paljon poikani kanssa kun suomessa vierailemme. Myos kay meidan luona ulkomailla. Samoin isani. Heihin ei tama kuvaus sovi - mutta uskon etta moneen muuhun kylla. Verrattuna etela-eurooppaan suomalaiset tapaavat ja pitavat huolta lastenlapsistaan todella vahan.
Ihmettelen muuten tuota asennetta ettei auteta ja etta se olisi vaivaa. Miten suhteen luominen omaan lastenlapseensa ja hanen elamaansa osallistuminen aiheuttaisi "vaivaa"? Kaikki vauvan kanssa oleminen ei ole kevytta viihdetta vaan rankkaa tyota mutta erittain antoisaa sellaista.
jotka ovat auttaneet seka minua etta siskoani todella paljon, jopa vaikka ovat olleet itse viela tyoelamassa, ja halunneet olla lastenlastensa elamassa lasna.
Isovanhemmuus asuinmaassamme Belgiassa on tosi osallistuvaa, koska - kuten naemma Hollannissakin - aidit palaavat yleensa toihin todella varhain (aitiysloma on 3-5 kk). Lisaksi taalla on tapana etta vanhemmat lahettavat lapsensa isovanhemmille viikonloppuisin saadakseen "omaa aikaa".
Mieheni kotimaasta Saksasta en osaa sanoa muuta kuin etta anoppi on ollut periaatteessa halukas auttamaan ja auttanutkin meita lasten kanssa, appi puolestaan on persoonana sellainen paallepasmari ja pomottaja etta haneen suhde on kaytannossa sen takia poikki.
on tavallista, että isovanhemmat hoitavat lapset, sillä päivähoito on kovin kallista.
Mitenkään tavatonta ei ole semmoinenkaan, että lapset muuttavat isovanhempien luokse ja vanhemmat tapaavat heitä loma-aikoinaan.
Kiinalainen ystäväni kertoi, että kun hän sai vauvan pari vuotta sitten niin kumpikin mummo muutti hänen luokseen asumaan muutamaksi kuukaudeksi. Hoitoavuksi. Kiinassa semmoinen on kuulemma aivan tavallista.
Oma äitin tarjoaa hoitoapua vähintäänkin tarpeeksi. Olen siitä todella kiitollinen.
Anoppi on pitänyt lapsia muutaman kerran sylissä, siinä hänen tarjoamansa hoitoapua. En häneltä enempää odotakaan.