Äitini ei halua olla lapseni mummo.
Olen 16-vuotias teiniäiti ja hoidamme maailman ihaninta lastamme yhdessä. Lapsi on maailman rakkain asia meille. Ikävä kyllä saimme tietää lapsen synnyttyä, että hänellä oli Downin syndrooma. Silti ihana ja rakas. Downin syndrooma on kuitenkin aika lievää. Äitini on ollut aina erilaisia uskontoja ja homoseksuaaleja vastaan. Poikaystäväni on 19-vuotta ja olen asunut nyt noin kaksi kuukautta vauvan syntymän jälkeen samassa asunnossa hänen kanssaan. Ongelmana tässä on se, että äitini oli iloinen, että on nyt mummo, mutta kun kävimme muutama viikko sitten kotivierailulla, niin oli aivan toista mieltä. Hän ei halua olla kehitysvammaisen lapsen mummo. Suutuin äidilleni ja riitelimme jonkin aikaa, mutta palasimme sitten poikaystävän kämpille. Ketuttaa todella kovasti äitini käyttäytyminen. Hän ei edes halunnut pitää lasta sylissään, koska se ei ole "normaali" lapsi. Onneksi poikaystäväni vanhemmat ovat suvaitsevaisempia. He rakastavat lasta silti, vaikka tällä onkin lievä kehitysvamma. Vieläkin itkettää se, että äitini ei hyväksy poikaamme. Haluaisin päästä tästä sopuun äiti kanssa, mutta en tiedä, miten. Kuinka voisin vakuuttaa äidilleni, että vaikka lapsella onkin Downin syndrooma, hän ei ole yhtään huonompi ihminen, kuin muutkaan. Äitini jäi leskeksi noin kaksi vuotta sitten ja oma lapsuuteni ja teini-ikäni ovat olleet todella rankkaa (takana päihteiden käyttöä, viiltelyä ja syömishäiriö), mutta nyt oloni on paljon parempi. Minulla on ihana poika, ihana poikaystävä, ja maailman rakkaimpia ystäviä.
Kommentit (6)
Kävin ultraäänikuvauksissa ja Downin syndrooman riskiluku oli 1:18. Niskapoimu oli 3.4 eli Downin syndrooma oli odotettavissa. En halunnut tehdä aborttia, ja synnyttäminen pelotti aivan kauheasti. :) Mutta nyt sekin on hoidettu ja nyt on ihana poikavauva :). Omasta mielestäni Downin syndrooma ei pitäisi olla syy abortoimiseen.
Kuulostat todella ihanalta äidiltä! Olen iloinen, että pieni poika sai JUURI SINUT äidikseen - sellaisen, joka rakastaa häntä ehdoitta! Kaikkea hyvää teille ja paljon voimia!!!
Noin fiksu ja varmasti hyvä äiti. :) sinun äitisi taas pitäisi muuttaa asennoitumistaan. Mitä jos antaisit äitisi olla omissa oloissaan ja miettiä rauhassa. Ehkä hän tulee järkiinsä kun on vähän aikaa joutunut miettimään yksinään. Onnea kuitenkin teille ja jatkakaa samalla asenteella :)
Down lapsen äitinä tulet varmasti myös jatkossa törmäämään ihmisten erilaisiin reaktioihin ja asenteisiin. Se että oma äitisi ei halua pitää sylissä lapsenlastaan on surullista mutta varmaan vain yksi vastoinkäyminen. Toivon ja uskon että hän kuitenkin pääsee sinuiksi asian kanssa ja jatkossa hänestä on teille apua, ja että hän oppii rakastamaan tätä lasta.
Äidille rankkaa ehkä koska suku katkeaa? Pyöräyttäkää toinen lapsi, tosin voi olla pikkusiskolle/veljelle rankkaa jos vanhempi sisarus on Down. Ymmärrän mummin reaktion täysin. Kukaan ei toivo kehitysvammaista lasta itselleen, siihen on totuttava ja rakkaus on löydettävä erikseen. Annapa äitimuorille muutama vuosi aikaa totutella ajatukseen.
Ihanaa, että sinulla ja poikaystävälläsi on oikea asenne. Tsemppiä! Kävittekö raskaudenaikaisissa ultraäänitutkimuksissa esimerkiksi niskapoimuultrassa? Havaittiinko downin syndrooma siellä?