Hiustyyli-ketjuun vastanneet SYÖPÄPOTILAAT, mulla on teille kysymyksiä!
Sori kun laitoin tuon syöpäpotilaat otsikkoon isolla, mutta ajattelin että se kiinnittää huomion. Kyse on siis siitä ketjusta jossa ihmetellään mikseivät jotkut vaihda hiustyyliä. Itse olen tuon ketjun numero 11, siis muistaakseni. Nyt olen kirjautuneena tuolla " ihanalla" nikillä. :)
Eli mikä syöpä teillä on ollut ja koska? Mikä tilanne nyt?
Mulla itsellä todettiin kaulalla ja keuhkojen välikarsinassa Hodgkinin tauti eli imusolmukesyöpä lokakuussa -99. Se hoidettiin sytostaateilla ja sädehoidolla.
Syyskuussa 2004 todettiin, että keuhkojen välikarsinassa tauti on uusiutunut. Tällä kerralla hoidoksi annettiin todella rankkoja sytostaatteja. Viimeinen sytostaatti loppui tammikuun alussa. Viimeisimmässä kontrollissa syyskuussa lääkäri sanoi, että kaikki on hyvin. Seuraava kontrolli on joulukuun alussa.
Kommentit (5)
Älkää antako sen hämätä! En tiedä tiedättekö, mutta tällä palstalla oli yhdessä vaiheessa villitys hankkia ns. törkynikki. Mä sitten otin tuon.
Vaikka tuo nikki on noin törkeä, niin kirjoittamani asiat ovat kylllä aivan tosia eli en ole mikään provo. Syöpä on kuitenkin niin kipeä asia mulle ja monelle muulle, että ei tulisi mieleenkään laskea leikkiä sen kustannuksella!
Ekalla kerralla mulle annettiin sytostaatteja joka kolmas viikko muutaman tunnin ajan. Tokalla kerralla sytostaatteja annettiin kolme kertaa viikon jaksoja. Viikon aikana tiputus oli aamuin illoin. Noiden hoitojen takia mä menin todella huonoon kuntoon, peruskuntokin laski aivan täysin. Välillä olin niin heikko, että kun kävin suihkussa, oli pakko istua alas, levätä ja vasta sitten pukea vaatteet päälle.
Vajaan kahden kuukauden aikana mulla oli keuhkokuume ja lääkeainereaktio keuhkoissa. Joka sytostaattikuurin tuli viikon päästä infektio, nousi kuume yms. Viiden kuukauden aikana oli enemmä varmaan enemmän sairaalassa kuin kotona. Ja kotona odotti pieni lapsi.... :( Oli tuskaa olla erossa lapsesta! Avomiehen kanssa pystyi puhumaan puhelimessa, mutta ei lapsen kanssa. Taustalta vain kuului lapsen ääni ja mies kertoi mitä uutta lapsi on oppinut. Halusin kyllä kulla mitä lapsi on oppinut, mutta oli kamalaa kun en ollut näkemässä sitä!
sairaalaan.
Siitä on nyt vuosi ja leukkarit ei meinaa pysyä millään oikeella tasolla.
Viimeksikin oli 2.4.
En tiedä mistä johtuu.
Säteet meni kivasti, tosin sitä oli kuuden viikon ajan arkipäivinä ja matkustin sadan kilsan päähän aina sen parin minsan takia.
Nyt on ollut monta kontrollia takana, kaikki ok, leukkarit vaan hämää.
Tässä mennään ilman rintaa ja kainalo on tyhjennetty, kaikki hyvin ja elämä hymyilee
ensin ekana päivänä joku vasta-ainelääke tai joku sellainen, nimeltään MabThera. Seuraavana päivänä tiputtivat kolme pussia niitä sytoja. Välissä kolmen viikon tauko. Ainoastaan tuon ekan hoidon aikana jouduin olee sairaalassa ke-su, muina aikoina oon vain käynyt hakees tiputushoidot ja tullut kotia ja seuraavan päivänä uudestaan. Onneks matka on lyhyt. Ja hoitojen välillä juossut verikokeissa ja jos valkosolut ovat liian alhaalla niin piikittänyt olen Neupogenilla.
Muuten mun olo on ollut ihan niin kuin aina ennen sairauttakin, hiuksien lähdöstä sen vain huomaa että jaahas, ei tässä ihan terve ollakaan. Mulla kans pieni poika joka tuon ekan sairaalajakson aikana meni sitten mummon hoiviin. Sairaala auttoi minuu hakee hoitopaikkaa pojalle ja nyt sitten poika onkin syyskuusta lähtien ollut pienessä päiväkodissa JOS en jaksaisikaan hoitaa, aina kolme viikkoa kerrallaan ja isän vapaitten aikana sen viikon kotona.
Ensi viikolla uusi tietokonekuvaus, vähän jännittää onko syöpäsolut saatu hoidolla kuriin..
joka elokuussa diagnisoitiin imusolmukesyöväksi (suurisoluinen B-solu..). Kuvat kertoivat ettei ollut levinnyt muualle vaan oli ihan paikallinen.
Kolme sytoa takana ja nyt alkaa parin viikon sisällä sädehoito.