Ope kertoo nimistä ja luokasta

kärsiviä akateemisten vanhempien lapsia. Lasten kanssa ei ehditä olla ja lapsista tulee "näkymättömiä". Vanhemmilla on niin kiire omien asioidensa kanssa. Siinä ei satunnainen teatterissa käynti enää auta.

havainnut sellaisen seikan, että yleensä koulutetut ja oman lapsuuden luokkansa yläpuolelle nousseet kaupunkilaiset ihmiset, joilla on kova tarve jotekin salata oma taustansa (työväenluokkaisuus, yksinhuoltajaperhetausta, maalaiset juuret tai muu kipupiste omassa lapsuudenkodissa) ovat kaikkein innokkaimpina antamassa näitä porvarillisilta kuulostavia nimiä.



Oikeasti yläluokkaiselle ihmiselle tai sellaiselle, joka on sinut oman taustansa kanssa, toisten lasten nimien luokittelu ei anna mitään.



Nämä nimikeskustelut ovat olleet jo 2000-luvun alusta asti aika samansisältöisiä ja jotenkin tuntuu että monet kirjoitukset ovat samasta kynästä lähtöisin

kannalta tärkeää, mutta se ei yksin riitä jos haluaa vaikuttaa lapsen tulevaan koulumenestykseen muusta menestymisestä puhumattakaan.

että kykenee luokittelemaan ihmisiä nimen perusteella? Ainakaan ei kovin sivistynyt eikä avarakatseinen.



Tunnen edelleenkin Nicon ja useamman Nikon, jotka ovat hyvin lahjakkaita, älykkäitä ja korkeakoulutettuja ihmisiä.



Tunnen yhden Juhon ja hänellä on vaikeuksia yläkoulun kanssa. Nelosia rivissä. En silti oleta, että näin olisi kaikilla Juhoilla.

käykö lasten kanssa erilaisissa paikoissa ja keskustelee hänen kanssaan, vaan antaako pelata tietokonepeleja ja katsella telkkaa ja siinä on vissi ero, millä tavalla vanhemmat puhuvat töissä käymisestä ja opiskelusta, suhtaudutaanko positiivisesta, innostuneesti ja kannustavasti

siltikin voi mennä ihan pieleen... Sen lisäksi, että meillä toimitaan kultturellisti ja opiskelumyönteisesti on lapsetkin on nimetty tässä ketjussa mainituilla parempiosaisten nimillä. Jossain on kuitenki nmennyt metsään, sillä meidän lapset ovet autuaan tahvoja koulussa. Vai mitä kertoo 6,5 keskiarvo? Mun mielestä se on tosi surkea, kun itsellä on aikoinaan ollut kolme numeroa korkeampi ka.

ja niissä näkyi viitteitä siitä, että yksinhuoltaäitien pojilla riski ei-menestymiseen oli kaikkein suurin



Tätäkään ei tietysti saisi sanoa ääneen, onhan yh-mammoilla muutenkin jo vaikeaa.

tasapainoiseksi kasvamiseen varmasti.



Varmasti kunnianhimoinen, lahjakas ja sinnikäs lapsi puskee itsensä läpi minkä tahansa esteiden ja kouluttaa itsensä.



Sen sijaan lapsi, jolta puuttuu yksikin em. ominaisuuksista, tarvitsisi vanhempiensa tukea saavuttaakseen tavoitteensa.

Nyt seiskaluokalla, todistuksen keskiarvo 9,0. Etevä muusikko, soittaa sekä klassista musiikkia puhallinorkesterissa että kevyttä musiikkia bändissä.

Että semmonen häirikkö :-)

imi on Jesse, ja meinasin puhjeta itkuun, kun sen kuulin. Äitinsä ei ole Wt-kamaa, ei isänsäkään, joten toivon, että nyt olisi aika puhdistaa tuon nimen maine.

Mutta mielikuvat vaan on NIIIIN vahvat.

Ei lapsi ole mikään valmennettava lelu. Vanhempien aito kiinnostus ja ajan antaminen lapselle on tärkeintä. Lapsi ei välttämättä tarvitse yhtäkään teatterissa käyntiä kasvaakseen vahvaksi ja onnelliseksi ja elämssä hyvin selviäväksi ihmiseksi. Ei ole ihme, että uravanhempien lapsilla on usein mielenterveysongelmia. Lapsiparat joutuvat elämään kamalassa paineessa yrittäessään toteuttaa vanhempiensa toiveita.

loppuu y kirjaimella ja voin sanoa että ei ole mikään lähiö nimi. En ole nähnyt tätä meidän pojan nimeä missään täällä palstalla ennen eikä vielä nyt. Nimi on helppo lausua ja melko tavallisen kuulonen.

olisi kai tavoitteena, että vanhemmat tukevat häntä omien lahjojen osoittamaan suuntaan.



Yksin jätetty lapsi saattaa vanhempana olla aika näreissään siitä, että pesee mittalaseja labrassa sen sijaan että tekisi tutkimusta, vaikka lahjat riittäisivät siihen tutkimukseen,

lapset. Ja jos lapsi on onnellinen siellä labrassa, niin miksi hänen pitäisi tehdä jotain muuta vain sen takia, että vanhemmat haluavat? Jos lapsi haluaa vaikka olla siivooja, niin kai hänellä on oikeus tehdä niin eikä hakeutua yliopistoon ainoastaan äidin tai isän painostuksen takia. Itse olen akateeminen, mutta edelleen sitä mieltä, että lapsi täytyy hyväksyä omana itsenään ja antaa hänelle aikaa tavallisissa asioissa. Keinotekoinen harrastaminen vain näön vuoksi tai ravaaminen teattereissa ei ole se oleellinen osa elämää. Eikä se ole edes välttämätön osa elämää. Jokaisen tulee saada olla omana itsenään rakastettu ja arvostettu.

lapset. Ja jos lapsi on onnellinen siellä labrassa, niin miksi hänen pitäisi tehdä jotain muuta vain sen takia, että vanhemmat haluavat? Jos lapsi haluaa vaikka olla siivooja, niin kai hänellä on oikeus tehdä niin eikä hakeutua yliopistoon ainoastaan äidin tai isän painostuksen takia. Itse olen akateeminen, mutta edelleen sitä mieltä, että lapsi täytyy hyväksyä omana itsenään ja antaa hänelle aikaa tavallisissa asioissa. Keinotekoinen harrastaminen vain näön vuoksi tai ravaaminen teattereissa ei ole se oleellinen osa elämää. Eikä se ole edes välttämätön osa elämää. Jokaisen tulee saada olla omana itsenään rakastettu ja arvostettu.

opiskelleita ja sitten hups ootkin ite samaa yksinjättäjien porukkaa, vai?

kaikki ei akateemiset ihmiset ovat pelottavia ja pilaavat akateemisten elämän.

Totuus on, että tavallisia duunareita Jesseineen ja Janetteineen tarvitaan kipeästi pyörittämään tätä yhteiskuntaa ja suurin osa näistä kansalaisista on kunnon ihmisiä, jotka elävät, harrastavat ja lomailevat kuten kuten kaikki muutkin. Jokunen prosentti sitten näitä yhteiskunnasta vierottuneita, ei pärjääviä ongelmineen. Annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan.

Yh-äitejä on kuitenkin kaikissa yhteiskuntaluokissa ja eri tavoin kouluttautuneita. Itse olen korkeakoulutettu yh ja tyttäreni on juurikin se Maria.



Minunkin mielestäni eri nimet synnyttävät mielikuvia lasten taustoista, mutta miten joku nimi liittyy yksinhuoltajuuteen? Varsinkin kun nimi on kai useimmiten annettu silloin kuin oltiin vielä parisuhteessa.

niin monimutkainen, että jos siellä haluaa menestyä niin kotona on hyvä aloittaa, koulu ei millään pysty vetämään kaikkia samalle viivalle, vaikka nykyinen tasokurssiton peruskoulu siihen pyrkiikin.

Nikossa ja Nicossa...

ollaan menossa metsään. Ei lapsen tarvitse menestyä vanhempien takia. Sen takia, että vanhemmat haluavat paistatella siinä lapsen menestyksen valossa. Lapsen täytyy saada toteuttaa itseään ja tehdä sellaista työtä, jota itse haluaa. Lasta tietenkin voi ja saa tukea ja kannustaa, mutta ei väkisin työntää johonkin suuntaan. Rakastakaa lapsianne ja viettäkää heidän kanssaan aikaa. Ei tarvitse lähteä hienoihin tilaisuuksiin, vaan kaikki lähtee sieltä kotoa. Kun lapsilta kysytään parhaimpia muistoja, ne ovat lähes aina niitä tavallisia arkisia yhdessäolon hetkiä. Olkaa lasten kanssa. Jääkää kotiin lapsia hoitamaan niin kauaksi aikaa kuin mahdollista. Jättäkää omatkin kulttuurimenonne vähemmälle ja olkaa läsnäolevia rakastavia vanhempia. Ja antakaa lapsillenne sellaiset nimet, joista itse pidätte.

Vielä ei ole yhtään normaalia Nikoa/Nicoa vastaan kävellyt. Eikä myöskään Jereä/Jesseä. Elän toivossa, että se poikkeus osuisi kohdalle :)

Tunnen sekä Nikon, Jessen että Jeren. Niko on valmistui ammattiin keväällä ja sai heti useampia työtarjouksia. Ei kympin oppilas, mutta opettajien lellikki hurmaavan luonteensa ansiosta.Vanhemmat yrittäjiä, äiti aktiivinen politiikassa.

Jesse on reipas kohta täysi-ikäinen opiskelija. Varsinainen hymypoika ja lahjakas urheilija. Vanhemmat normi keskiluokkaa.

Jere on yläasteikäinen kympin oppilas ja huippulahjakas urheilija. Vanhemmat opettajia.

Ja tämän kirjoitin ihan vain siksi, jotta tietäisit että toivoa on vielä olemassa Nikojen, Jerejen ja Jessejenkin keskuudessa :)

tää väite ei voi pitää mitenkään paikkaansa. Kun sunkin poika on tollanen niin kaikki muut huonot kokemukset Jesseistä kumoutuu täysin. Idiootti!

Nyt seiskaluokalla, todistuksen keskiarvo 9,0. Etevä muusikko, soittaa sekä klassista musiikkia puhallinorkesterissa että kevyttä musiikkia bändissä.

Että semmonen häirikkö :-)