Loppuraskaus ja pelko vauvan isosta koosta

suomen suurin vauva oli reilu 5 kilonen vai oliko tuo sinun enkkasi just se kyseinen?

Onhan se hyvä et vauvalla on kokoa ja hyvin se sieltä tulee jos oot jo ennenki noin isoja maailmaan puskenu :)

Mahtuiko iso vauva syntymään, vai tuliko ongelmia?



Aika outoa kyllä, ettet pääse ultraan. Minulla esikoinen oli 4,7kg ja pääsin toisella kerralla ihan ilman sen kummempia anelemisia ultraan ja synnytys käynnistettiinkin rv 38+3. Niin ja ekallakin kerralla pääsin ultraan, kun sanoin epäileväni isoa vauvaa. Tuolloin sf-mitta huiteli kyllä yläkäyrillä, mutta vauva ei kätilön tai neuvolalääkärin käsiin vaikuttanut isolta.

vähemmän rasvoja ja sokereita..jotain sä syöt väärin se on aivan varma.Laita esimerkki et esim. mitä oot syöny tämän päivän aikana ja paljonko liikuntaa

ja mene hänen vastaanotolleen yksityisesti synnytystapa-arvioon. Jos epäilee vauvaa isoksi ja paikkoja ahtaiksi, antanee suosituksen käynnistyksestä piankin tai merkinnän nla-korttiin siitä ettei ainakaan pidetä päivääkään yliajalle.



Lisäksi voit koettaa kaikkia kansankeinoja synnytyksen käynnistykseen mahd. pian. Isokin lapsi syntyy helpoiten pystyhkössä asennossa, esim. seisten, polviseisonnassa, kyykyssä tai synnytysjakkaralla.

Synnytys sujui kyllä suht helposti, kesto reilut 6h. Vauvan ei tuolloinkaan pitänyt olla arvioiden mukaan iso, joten suhtauduin synnytykseen luottavaisin mielin ja shokki tuosta isosta koosta tuli vasta synnytyksen jälkeen. Nyt tuntuu että pelkään synnytystä juuri tuon vauvan koon vuoksi ja että en osaa olla yhtä luottavainen ja "antaa mennä vaan", vaikka kyllä siellä näköjään on tilaa tulla ulos isollekin vauvalle.

Aamupalaksi 2 palaa ruisleipää, päällä oivariini, juusto+kurkkusiivuja. Lisäksi Valion kerrosviili (muistaakseni 1%rasvaa), banaani ja juomana rasvaton maito.



Yleensä syön normaalin lounaan, mutta tänään jäi pakollisen menon vuoksi väliin ja klo11 maissa söin 4 palaa paahtoleipää, mandariinin ja pari lasia vissyä. Ja täällä menossani söin 4kpl suklaakonvehteja.



Päivälliseksi oli täysjyväspagettia ja jauhelihakastiketta + porkkanaraastetta, juomana rasvaton maito. Tätä söin yhden lautasellisen, määrä mielestäni kohtuullinen. 4v söi jopa enemmän kuin minä.



Iltapalaksi syön varmaan samaantapaan kuin aamulla, pari ruisleipää, ehkäpä kuppi teetä ja pari hedelmää.



Minusta ei liikaa tai kovin väärin, vai? Yleensä tulee tosiaan syötyä se 2 lämmintä ruokaa päivässä, tänään siinä poikkeus. Herkkuja ei läheskään päivittäin, mutta jonkin verran kuitenkin.

Minun isä sisaruksineen ovat olleet reilusti yli 4 kilosia kaikki. EIkä varmasti ole ollut liikaa herkkuja ja rasvoja 40-50-luvuilla. Ei auta syyllistäminen. Mutta se auttaa, että oot tosi tiukkana siellä neuvolassa ja sanot, että sinä et suostu synnyttään jos kokoa ei arvioida!

Eihän sitä voi sisällekään jättää, mutta jospa se täti ymmärtäis että oot tosissaan. Tai soitat itse äitipolille ja puhut sinne.

esikoinen oli 4,3kg syntyi rv 39+4.. sokerirasitus oli normaali.. painoa tuli raskausaikana 12kg ja ne kaikki lähti viikossa joten oli paljon turvotusta.. synnytys kesti 18h ja päätyi imukuppiin..



todellakin pelottaa että tästä seuraavasta tulee 4,5kg painoinen :(



Ap: sinuna en olisi niin huolissani, koska esikoisen synnytys oli noinkin nopea ja ilmeisesti tuli ihan helposti, mutta ymmärrän että asia vaivaa sinua siksi olisi tärkeää että pääsisit synnytystapa-arvioon!

Tod. Näk ole mitään hätää. Toki arvion voi teettää, viimeistään kuitenkin synnytyssalissa koko arvioidaan. Mutta parhaat edellytykset sulla on ison lapsen synnyttämiseen:)

Näytät minusta syövän aivan terveellisesti, ja joka tapauksessa viikolla 39 olet ehtinyt kasvattaa sen paaperosi niin lähelle niitä syntymämittoja että ei paljo auta vaikka nyt näännyttäisitkin itsesi jollain salaattidieetillä.



Tää on kyllä muutenkin vähän "myöhästä pierasta" -tapaus. Mun korvaan kuulostaa mahtavalta että sait ensimmäisesi ilman suurempia komplikaatioita. Toisen lapsenhan pitäisi sitten hoitua vielä hiukan helpommin.



Ja hiukan samaa menoa täällä myös: mulla menossa viikko 37 ja vatsa kookas, lapsivettä runsaanpuoleisesti ja sokerirasituksessa ei diabetesta mutta vika arvo siihen suuntaan. Ensimmäinen jälkeläinen tulossa, en nyt jaksa kauheasti hermoilla asiasta, mutta toisaalta: synnytystapa-arvion sain, ja siitä kohtuulohdulliset arvosanat.



Eli ihmeessä arvioituttamaan itseäsi. Voisitko ehkä soittaa suoraan synnytyssairaalaan ja pyytää arviota sieltä? Täytyykö välttämättä olla lähete neuvolasta.

Mulle on kyllä "luvattu" painoarvio viikolla 39 sairaalassa. Sokerit tässä raskaudessa normaalit, kahdessa edellisessä oli koholla. Kummallista..



Edellinen vauva oli 4600g ja meinasi jäädä jumiin kanavaan, syntyi viikoilla 40+. Sairaalan kätilö oli sitä mieltä, että tuon isompaa en voine synnyttää, kun tiukoille veti edellinenkin kerta.



Saa nähdä miten tällä kertaa. Asiaa ei juurikaan auta se, että painoarviot on edellisillä kerroilla tehty puoli kiloa alakanttiin.. Sanotaan, että ei täältä isoa vauvaa tulee ja tulee kuitenkin:/

Minulla siis se esikoinen 4,7kg. Ja tehtiin painoarvio laskettuna aikana, sen mukaan 3,7kg eli normaalipainoinen vauva tulossa... Tiesin itse, että asia ei ole näin, vaan että vauva on varmasti iso. Ja se oli. Synnytys oli helppo ja nopea, vain 3,5h.



Toisen kanssa pääsin siis taas sinne arvioon ja arvio oli tuolloin 4,5kg ja sain käynnistysajan 2 päivän päähän. Tämäkin synnytys meni nopeasti ja helposti ja vauva oli vain 4,1kg. Olisi täysiaikaisena ollut himpun verran esikoista pienempi.



Mun on tietysti helppo sanoa, että ota rennosti ja suhtaudu tyynesti, kun itse pääsin käynnistykseen... Mutta se oli oikeastaan yllätys minulle, oletin että eivät käynnistä kuin vasta lasketun ajan jälkeen, nyt siis tuli 2 viikkoa etuajassa.



Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että kun kerran olet helposti saanut 4,5kg vauvan ulos, niin ei vähän isompikaan sen vaikeampaa voi olla :) Mulle kätilö sanoi esikoisen jälkeen, että olet luotu synnyttämään, lantio on just hyvä ja isompikin tulee ulos helpolla, ei tarvi pelätä. Uskon, että jos sinulla ei ole tehnyt tiukkaa saada tuota isoa ulos yhden kerran, niin ei se ainakaan vaikeampaa voi seuraavalla kerralla olla!

...miksi se koko on sinulle niin suuri huolen aihe, kun kerran se ei aiheuttanut mitään erityisiä ongelmia synnytykseen. Kyllähän nykyään pitkien naisten ja miesten ja hyvän ravitsemuksen aikana yli nelikiloiset vauvat ovat aivan tavallisia.



Oletko kuullut jonkin karmivan synnytystarinan yllättävän suuresta vauvastsa ja se on jäänyt alitajuntaasi vaivaamaan kohtuuttomasti? Olet viimeisilläsi raskaana: epärealistiset pelot ovat sinänsä normaaleja :)



Oma esikoiseni oli 4400 g ja synnytys sujui aivan normaalisti, ponnistaa täytyi vain muutama kerta.



Kuopuksesta odottelin samanlaista, ja olin hyvin hämmästynyt kun hän painoikin vain 3300 g. Ponnistusvaihe oli taas helppo. Ihmettelin miten minusta voi tulla noin pieni vauva :)

Kiitos teille kaikille rohkaisevia sanoja kirjoittaneille! Tottahan se on, että jos on kerran synnyttänyt ison vauvan, onnistunee se toisenkin kerran.



Harmittaa kuitenkin tuo terveydenhoitajan asenne, kun ei tunnu ottavan huoltani todesta lainkaan. No, perjantaina on taas neuvola ja täytyy vielä yrittää puhua. Äitipolille en suoraan kehtaa soittaa ja vaatia pääsyä. Perusluonteeltani olen hieman arka ja liian kiltti tällaisiin vaateisiin.



Täytyy etsiä netistä vinkkejä synnytyksen käynnistämiseen, vaikka muistan niitä kokeilleeni viimeksikin. Mutta jospa niillä näin ajoissa aloitettuna olisi jotain vaikutusta, viimeksi turvauduin niihin varmaan vasta kun rv41 täyttyi. Ja vaikkei tehoa olisikaan niin onpahan ainakin jotain tekemistä. :)



Mutta kiitos oikeesti teille mua tsempanneille! Joskus tämä palsta osaa yllättää. ;-)



Ja tsemppiä muille saman pelon kanssa painiville.

toinen lapsi syntyä aiemmin, itselläni syntyi esikoinen 42+1 käynnistettynä ja toinen 40+5 spontaanisti, että hyvin voi tulla aiemmin.

Pyydä vain uudelleen lähetettä kokoarvioon, jos terkkari ei ole suostuvainen niin neuvolalääkäriltä? Kyllä luottaisin omiin tuntemuksiin vauvan koon suhteen.



Joka tapauksessa, kyllä sä selviät! Olet saanut edellisenkin vauvan synnytettyä, ja useinhan toinen synnytys on helpompi.



Itselläni esikoinen oli 4,9 kg,ja synnytys oli rankka. Syntyi kuitenkin alakautta. Toista odottaessani pelkäsin isoa vauvaa, ja pääsin ultraan kokoarvioon. Arvio oli 4,3 kg ja synnytys käynnistettiin ison koon takia rv 40+3. Vauva oli 4,8 kg. :) Eli koko arviotkin voivat heittää... Suuresta koosta huolimatta toinen synnytys sujui hyvin.

Koska lapsen koko huoletti (mulla oli raskausdiabetes). Kela korvasi ultrasta osan, ei siitä nyt niin paljoa maksettavaa jäänyt. Kokenut lääkäri ultrasi, mielenrauhasta maksoin mielelläni.

Minun esikoiseni oli vähän reilu 4kg (40+2), ja vatsani valtava. Kuopusta tehdessäni vatsa oli taas suuri, (huhtikuussa kysyttiin milloin syntyy - syntyi elokuussa...) ja olinkin pari kertaa ultrassa, jossa arvioitiin vauvan kokoa koska eka vauva oli sillä ja hilkulla, että mahtui tulemaan alateitse. Yleensähän seuraavat lapset kai ovat parisataa grammaa edeltävää suurempia.



Synnytykseni päätettiin käynnistää laskettuna aikana viimeistään, että vauva mahtuisi tulemaan. Kokoarvio oli "sama kuin edeltävä tai jopa vähän suurempi". Niinpä sitten vauva häädettiin ulos 39+4, eikä hän painanut kuin 3590g. Synnytys oli tosi nopea ja helppo.



En tiedä, oliko tästä sinulle apua, mutta yritin sanoa, että vaikka kävisitkin ultrassa, ei se asiaa auta, kun arvio voi heittää puoli kiloa suuntaan tai toiseen. Esikoistani veikkasivat puoli kiloa pienemmäksi ultran perusteella, ja kuinka kävikään... ainoa, joka teki oikean arvion, oli kätilö käsituntumalla. Hän sanoi välittömästi, että lapsi on nelikiloinen. Joten luulisin, että voit uskoa kätilön tai terveydenhoitajan näppituntumaankin melko paljon.

himpun yli 3 kiloa. Sitten syntyi 4,5 kg ja 4 kg painavat pojat.



Nyt nää ekat pojat on 170 cm pitkiä ja kolmas poika on 14 vuotiaana jo 185 cm. Nuorin vasta 7 v, mutta jo 140 cm pitkä.



Odotan viidettä ja en haluaisi synnyttää nelikiloista. Mut minkäs teen jos iso vauva tulee. Ihmettelen kun kaikki aina kysyy, et oliko nää toiset sokerivauvoja? Mitä hemmetin sokerivauvoja. Vaikuttaako se sokeri vielä myöhemmälläkin iällä? Ja minä en edes syö mitään makeeta. En leivonnaisia, en karkkia. Enkä juo limsoja. Sokerirasitus on tehty kaks kertaa ja ei ole ollu kohonneita arvoja.



Olen sitä mieltä, että ekoilla pojilla on minun geenit. Olen 150 cm pätkä ja kahdella seuraavalla isänsä, joka on 185 cm. Eli olivat jo vauvoina isompia.

Mäkin epäilin toisessa raskaudessani todella isoa vauvaa. Esikoinen oli ollut vain 3,6 kiloinen, syntyi sektiolla muista kuin kokosyistä. Toinen raskaus tuntui lopussa aivan erilaiselta, vatsa oli valtava, SF mitta yli käyrien, turvotusta aivan älyttömästi. Olin aivan varma, että vauva on jättiläinen.



Pääsin sitten Naistenklinikalle moniin ultriin, yksi lääkäri sanoi, että ihan normaalikokoinen 3,9 kg oli vika arvio LA:n lähestyessä. Tämä lääkäri ei yhtään ottanu mun huolia todesta. Neuvolahoitajakaan ei osannu arvioida oikein mitään.



Pääsin toisen lääkärin arvioon Naistenklinikalla, joka arvioi LA:n tienoolla, että 5 kg.



Olin muuten käynyt yksityiselläkin ja siellä arvioitiin myös 3,9 kiloa laskettuna aikana (kävin yksityisellä reilu viikko ennen LA:ta)



Sitten tää, joka arvioi isoimman koon eli sen 5 kg sanoi, että kyllä se äidin tuntemus on yleensä tarkin, sitten tulee vasta ultra ja lääkärin arvio. Vauva syntyi sitten suunnitellulla sektiolla ja painoi 4,9 kiloa.



Mulle sanoi myös kätilö ja anestesialääkäri, että äidin tuntemukset vauvan isosta koosta on aina otettava tosissaan (varsinkin uudelleensynnyttäjillä) ja että äiti osuu oikeimpaan.



Että yritä nyt jollain ilveellä päästä sinne ultraan. Tuntuuko tuo nyt isommalta kuin esikoinen?