Lue keskustelun säännöt.
JESTAS mikä lapsiperhe ravintolassa.
15.04.2012 |
Oltiin eilen mieheni kanssa syömässä ravintolassa, tämä ravintola on intiimi ja pieni..ei mikään rosson tyyppinen musiikilla, hälyllä ja leikkinurkkauksella varustettu. Siellä oli syömässä lapsiperhe, lapset n. 1v ja 3v. Lapset kiljuivat kovaan ääneen, heittelivät ruokia ja kaatoivat kumpikin juomansa..vanhemmat vaan hekottelivat ja rupattelivat keskenään. Seuraavaksi syömiseen tympääntyneet lapset laskettiin pieneen ravintolaan kävelemään ja juoksemaan, siellä kullannuput vetivät rallia pöytien välissä ja pysähtyivät toljottamaan vuoronperään joka pöydän kohdalle. Me istuimme ihan tämän perheen pöydän vieressä ja lapsista isompi tuijotti siinä syömistämme ihan pöydässämme kiinni seisoen pitkään, vanhemmat näkivät mutta eivät olleet moksiskaan, lapsi jopa tökkäsi sormella patonkiani ja kysyi mikä se on..katsoin vanhempia vähän pitkään ja äiti vaan hymyili takaisin. Nämä lapset tosiaan sen ruokashownsa jälkeen kiersivät joka pöydän toljottamassa ja kyselemässä, pöydissä istui pääasiassa pariskuntia ja kaikki olivat närästyneen oloisia, muita lapsia ei ollut..perheen pukeminen oli vielä oma lukunsa kun lapset juoksivat rääkyen karkuun haalarin hihat pöytiä viistäen.
Olenko täysi nipo kun ärsytti ihan tajuttomasti ja ruokailu meni pilalle. Olen äiti itsekin ja ymmärrän kyllä että lapset ovat lapsia, mutta lapsia voi opastaa eikä tuon tyyppinen ravintola ole oikea paikka riekkumiseen.
Eka kahdenkeskinen ravintolareissu kolmeen vuoteen meni ihan poskelleen.
Kommentit (60)
en nyt ota sinäänsä kantaa tuohon perheeseen, kun en ole ollut näkemässä miten ne siellä on meuhkannut. Näitä juttuja kun on suht helppo vähän liiotellakin. Mutta kuitenkin on pakko ihmetellä, että MITEN kenenkään iltaa pilaa toisten meuhkaavat kakarat? Minulle itselläni on kolme villiä pientä lasta ja silloin kun kaksin päästään miehen kanssa jonnekin, niin meitä ei todellakaan haittaa muiden pennut. On vaan niin ihanaa, kun ei itse tarvi komentaa, pukea, syöttää ja vahtia ketään lasta. :) minä en varmaan edes huomaisi siinä hurmoksessani jos siellä juoksentelis jotain muksuja, kun eivät ole mun, niin eivois vähempää kiinnostaa.
Olenko ainoa joka voi vetää näin täysillä vapaalle kun on ulkona ilman lapsiaan?
Tämähän on yksi palstan, ja ihan muunkin keskustelun ikuisuusaiheita: kauheita kakaroita ei tulisi päästää ravintolaan tai kauppaan missä KUNNON IHMISETKIN asioivat.
Minä ainakin kärsin vain omien lasteni kitinästä ja kiljunnasta, ja ilman lapsia olen vapaalla.
Ja psst, kai nyt 1- ja 3-vuotiaiden lasten perheilläkin on oikeus käydä ravintolassa, miten ne lapsetkaan muuten koskaan oppivat? Jos oikein kovasti häiritsee, voi joko itse ojentaa häiritseviä lapsia (nätisti, ei kamppaamalla tai muuten kiusaamalla), aika usein lapset tottelevat muita aikuisia; tai sitten suoraan sanomalla lasten vanhemmille, että nyt on liikaa häiriötä.
Mutta ei, ennemmin kannattaa inistä intternetissä että kauheita kakaroita, ei meillä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuijottelemassa muita asiakkaita, maistelemassa salaattejaan ja kyselemässä, mitä kuuluu? Sehän olisi vain lystiä, eikö?
Sanoin kyllä lapselle asiasta kun hän tökkäsi siihen patonkiini ja kysyi mikä se on, kerroin että se on patonkia mutta toisten ruokiin ei saa mennä koskemaan. Uskon vanhempienkin kuulleen tämän mutta eivät reagoineet. Myös tarjoilija sanoi jotain lapsille kun juoksivat, en kuullut mitä.
Kyllä se hieman vaikeaa oli olla näitä lapsia noteeraamatta..uskokaa pois.
Ja joku kysyi miksei käydä useammin, no ei ole isovanhempia eikä ihan pientä ole raaskinut hoitajallekaan laittaa.
mutta jälleen kerran kaikki vain "tuijottivat närkästyneenä" eikä kukaan sanonut mitään. Vanhemmat todennäköisesti ajattelivat, ettei ketään haitannut, kun kerran kukaan ei sanonut mitään.
Jos ette osaa/pysty/viitsi, jääkää kotiin niiden kauhukakaroidenne kanssa!
Jatkossa, kun joku kersa juoksee ravintolassa, aion itse toimia kuten eräs ehdotus yllä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä vielä 3- vuotiaidenkaan.
Ihan hyvin ehtivät opetella sitten kun ymmärtävät miksi ravintolassa pitää esim olla huutamatta ja istua paikallaan, esim. sitten vaikka 6-7- vuotiaina, tai 10- vuotiaina jos kyseessä on hankala lapsi tai saamattomat vanhemmat.
Ja siihen asti lapsia ei pitäisi sinne ravintolaan viedä. Ei minusta ravintolat ole paikkoja minne mennään opettelemaan ravintolakäyttäytymistä, vaan ne ravintolakäyttäytymissäännöt opetellaan kotona valmiiksi niin, että ne siellä paikanpäällä sitten osataan.
että on ihmisillä vaikeeta kun ravintolailta menee noin pilalle...HANKI ELÄMÄ!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahdestaan, ettei ois niin suuria odotuksia siihen yhteen ruokahetkeen.
Vanhemmat nauroivat, joten vähemmälläkin hössöttämisellä ja kurittamisella niiden lasten kanssa on kivempaa ;-)
öö joillakin ei ole mahdollisuuksia käydä kahdestaan, ei ole lapsille hoitopaikkaa. meilläkin lasten isovanhemmat eli kummankin isä ja äiti ovat kuolleet. kavereille en ala lapsiamme väkisin tunkemaan hoitoon. muut sukulaiset niin kaukana ettei tule kysymykseen. Emme pääse minnekään ilman lapsia. Odotan että kasvavat että pääsemme johonkin kaksin. (tosin siinä vaiheessa ei enää edes kinnosta lähteä)
Kai sitä nyt sentään jotain käytöstapoja ja muiden ihmisten huomioimista voisi lapsilleen opettaa... Ei tässä nyt varmaan kyse ollut siitä etteivätkö lapset saisi näkyä tai kuulua, mutta kai sitä nyt lapsillekin voi ainakin yrittää opettaa jotain käytöstapoja.
Minusta yksi asioista, joita jokaisen kannattaisi lapsilleen opettaa on juuri tuo muiden ihmisten huomioiminen. Muille kuuluu antaa ruokarauha, eikä se ole = seistään vieressä tuijottamassa kuin syödään.
Sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Teatterissa ei istuta tuolin selkänojalla, koska sekin on takana istuvan ihmisen huomioimista (= taataan muilekin kuin itselle kunnollinen näkyvyys). Ja kyllä: just olimme teatterissa lapsen kanssa ja edellisellä rivillä pikkutyttö tylsistyttyään kiipeili ja istui tuolinsa selkänojalla. Mitä teki lapsen äiti? Ei mitään. Sen sijaan, että olisi kertonut lapselle sen häiritsevän takana istujaa.
Musta tätä nykyä häkellyttävän monella vanhemalla on hukassa se, että oman kullannupunkin olisi otettava huomioon muutkin kuin vain itsensä. Minäkään en todellakaan syytä lapsia itsejään huonosta käytöksestä, ei nelivuotias esim. tajua olevansa toisen ihmisen tiellä keikkuessaan siinä tuolin selkänojalla. Nelivuotiaan äidin/isän/muun seuralaisen tosin pitäisi se tajuta ja kertoa lapselle, ihan nätisti, että kuules kultaseni kun istut siinä ei takana olija näe, tulehan alas.
Sama ravintolassa. Muiden pöytiin nyt vaan ei mennä tuijottelemaan, koska ne muut ovat siellä syömässä ja heillä on oikeus syödä rauhassa.
(Meilläkin 5 lasta, nuorin nyt 8. Tällä periaatteella on lapsia kasvatettu ja osaavatkin siksi ottaa aika hyvin muut ihmiset huomioon.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas ap:lle sattunut huono tsägä kun sai tuollaisia kauhukakaroita seurakseen. Näitä tosiaan aina silloin tällöin itsekin näen ja ihmettelen lepsuja vanhempia. Mitä ihmettä lapsikaan hyötyy siitä, että saa elää kuin pellossa ja koskaan ei kielletä?
Asiasta kolmanteen. Miten suhtaudutte alle 1 v vauvoihin ravintoloissa? Meillä on nyt 8 kk ikäinen poika, ja olemme käyneet hänen kanssaan ravintoloissa ja kahviloissa säännöllisesti ihan kolmekuukautisesta saakka. Kaveri on pikkuvauvasta asti ollut ravintoloissa kiltisti, en tietenkään vauvan kanssa raflaan menisi, jos hänellä olisi tapana huutaa kurkku suorana. En myöskään koskaan imetä ravintolassa tai anna lapsen kiipeillä tai aiheuttaa häiriötä. Olemme olleet vauvan kanssa mm. iltasella syömässä ulkomaanmatkalla ja aikuisten kylpylän hienommassa ravintolassa. Ollaan menty siinä vaiheessa kun lapsi on nukutettu yöunilleen ja hän on uinunut häiriöttä ja heräämättä vaunuissaan.
Tänään olimme taas lounaalla pienessä ravintolassa, ja tulin huomanneeksi, että poju tuijotteli ihmisiä omalta paikaltaan. Siis todella tuijotteli. Välillä hymyili viereisiin pöytiin. Ei tullut mieleenikään, että vauvan läsnäolo tai tapitus häiritsisi, mutta missä vaiheessa lapsi on niin iso, ettei hänen ole "soveliasta" tuijotella ihmisiä? 8 kk ikäistähän on turha käskeä ja ojentaa.
Olipas ap:lle sattunut huono tsägä kun sai tuollaisia kauhukakaroita seurakseen. Näitä tosiaan aina silloin tällöin itsekin näen ja ihmettelen lepsuja vanhempia. Mitä ihmettä lapsikaan hyötyy siitä, että saa elää kuin pellossa ja koskaan ei kielletä?
Asiasta kolmanteen. Miten suhtaudutte alle 1 v vauvoihin ravintoloissa? Meillä on nyt 8 kk ikäinen poika, ja olemme käyneet hänen kanssaan ravintoloissa ja kahviloissa säännöllisesti ihan kolmekuukautisesta saakka. Kaveri on pikkuvauvasta asti ollut ravintoloissa kiltisti, en tietenkään vauvan kanssa raflaan menisi, jos hänellä olisi tapana huutaa kurkku suorana. En myöskään koskaan imetä ravintolassa tai anna lapsen kiipeillä tai aiheuttaa häiriötä. Olemme olleet vauvan kanssa mm. iltasella syömässä ulkomaanmatkalla ja aikuisten kylpylän hienommassa ravintolassa. Ollaan menty siinä vaiheessa kun lapsi on nukutettu yöunilleen ja hän on uinunut häiriöttä ja heräämättä vaunuissaan.
Tänään olimme taas lounaalla pienessä ravintolassa, ja tulin huomanneeksi, että poju tuijotteli ihmisiä omalta paikaltaan. Siis todella tuijotteli. Välillä hymyili viereisiin pöytiin. Ei tullut mieleenikään, että vauvan läsnäolo tai tapitus häiritsisi, mutta missä vaiheessa lapsi on niin iso, ettei hänen ole "soveliasta" tuijotella ihmisiä? 8 kk ikäistähän on turha käskeä ja ojentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos löytyy tollottamasta minun pöytäni äärestä, viinit tai keitot lentää hänen rinnuksille. Tai jos juoksee niin kamppaan vaivihkaa.
Pitäkää pennuistanne huoli. Kaikki aikuiset ei ole kovin kivoja.
Olipas ap:lle sattunut huono tsägä kun sai tuollaisia kauhukakaroita seurakseen. Näitä tosiaan aina silloin tällöin itsekin näen ja ihmettelen lepsuja vanhempia. Mitä ihmettä lapsikaan hyötyy siitä, että saa elää kuin pellossa ja koskaan ei kielletä?
Asiasta kolmanteen. Miten suhtaudutte alle 1 v vauvoihin ravintoloissa? Meillä on nyt 8 kk ikäinen poika, ja olemme käyneet hänen kanssaan ravintoloissa ja kahviloissa säännöllisesti ihan kolmekuukautisesta saakka. Kaveri on pikkuvauvasta asti ollut ravintoloissa kiltisti, en tietenkään vauvan kanssa raflaan menisi, jos hänellä olisi tapana huutaa kurkku suorana. En myöskään koskaan imetä ravintolassa tai anna lapsen kiipeillä tai aiheuttaa häiriötä. Olemme olleet vauvan kanssa mm. iltasella syömässä ulkomaanmatkalla ja aikuisten kylpylän hienommassa ravintolassa. Ollaan menty siinä vaiheessa kun lapsi on nukutettu yöunilleen ja hän on uinunut häiriöttä ja heräämättä vaunuissaan.
Tänään olimme taas lounaalla pienessä ravintolassa, ja tulin huomanneeksi, että poju tuijotteli ihmisiä omalta paikaltaan. Siis todella tuijotteli. Välillä hymyili viereisiin pöytiin. Ei tullut mieleenikään, että vauvan läsnäolo tai tapitus häiritsisi, mutta missä vaiheessa lapsi on niin iso, ettei hänen ole "soveliasta" tuijotella ihmisiä? 8 kk ikäistähän on turha käskeä ja ojentaa.
Keravalainen amisperhe käynyt ravintolassa ja kersat ei osanneet käyttäytyä. Ehkä niitä ei komennettu, koska vanhemmat ei itsekään muistaneet kumman lapsi kukin oli ja kenen kanssa tehty? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset ovat tietoisesti valinneet ravintolan itseään varten ei sellaista paikkaa missä odotetusti voisi ajatella huonon kotikasvatuksen saaneita kakaroita. Itse olisin käskenyt lapsen pois siitä pöytäni vierestä! Jos lapsi ei olisi lähtenyt olisin sanonut vanhemmille!
muiden aikuisten oletusarvoisesti olevan mukavia ja tykkäävän heidän pennuistaan.
Päästetään parivuotiaita yksin ulos, virpomaan, ravintoloihin juoksemaan yksin yms.
Oletetaan, että kaikki aikuiset on kivoja ja pelastaa heidän lapsen jos se joutuu vaikeuksiin. Tai, että kaikki tykkää siitä pennun tuijotuksesta ja pälätyksestä ja koko kylä kasvattaa.
Aikuiset ei aina ole kivoja ja jopa sairaita tyyppejä sattyy matkaan. Virpomisreissulla joku saattaa hyväksikäyttää lastanne. Ravintolassa saattaa jopa joku oikeasti vahingoittaa mukulaanne tai pihalla voi joku vain sivusta katsoa kun pentunne juoksee auton alle.
Se riski aina on otettava, että aikuissa saattaa olla niitä sairaitakin yksilöitä paikalla.
mutta jälleen kerran kaikki vain "tuijottivat närkästyneenä" eikä kukaan sanonut mitään. Vanhemmat todennäköisesti ajattelivat, ettei ketään haitannut, kun kerran kukaan ei sanonut mitään.
Eihän se nyt herrajumala ole minun tehtäväni kasvattaa näitä muka aikuisia vanhempia! En minä ala vapaailtanani pitämään ravintolassa mitään aikuisten käytöskoulua. Kyllä se kuuluu alkeellisiin tapoihin tietää, että huuto, ryntäily, toljottelu ja toisen ruokaan koskeminen(!) on häiritsevää. Ei kai nämä vanhemmatkaan ole mitään tiedottomia raukkoja, joiden käytös on kaikkien muiden vastuulla?
Törkeää laittaa muut sellaiseen välikäteen, että heidän on pakko nuhdella aikuisia ihmisiä saadakseen perus ruokarauhan.
että on ihmisillä vaikeeta kun ravintolailta menee noin pilalle...HANKI ELÄMÄ!!!
Kyllähän tuo kertoo, että kotona saavat temmeltää ruokapöydässä miten sattuu ja sitten mennään ravintolaan "kasvattamaan" tavoille. Toki nämä ap:n tapaukset tosi pieniä, mutta noinhan se menee. Opettakaa muksunne ensin ruoka- ja käytöstapoihin kotona ja menkää sitten vasta ravintolaan.
ja meidän lapset jo (ne neljä), 8v, 11v, 14v. ja 18v.
Ei ole moisia "kurinpidollisia" ongelmia rafloissa ollut. Ei Suomessa eikä maailmalla.
Vanhemmat, ottakaa se peili nyt vaan esiin!
Ei ole kenen
ja mitä vaadit toisilta! Kukaan ei vaadi ääripäitä vaan hyvää käytöstä julkisilla paikoilla -fattar du?
Ja kun kasvatat omiasi niin muista, että avoimuus on kaunista kun se liittyy hyvään käytökseen mutta ei ole kaunista ruman käytöksen kanssa! Tarkennappa vielä mitä on mielestäsi avoimuus, kaikki suusta ulos vai?
Samana ulosteena tulee söi ravintolassa tai kotona halpaa ruokaa.
ja luulevat, että näin on myös muista.
Esim. martina kirjoittaa viimeisimmässä blogi merkinnässään,kuina ihana Victoria on hurmannut puoli ravintolaa, kun ovat siellä olleet syömässä.
Mietinpähän vain onko muuta asiakkaat samaa mieltä mamin kanssa.