Ns. vahvat naiset pelkäävät itseään ja tarvitsevat siksi vielä vahvemman miehen.

Ensin korostan että mulla ei oo mitään " vässyköitä" vastaan... ovat varmaan ovia (mahtaviakin) kumppaneita sen oikean kanssa.



Minä itse kuitenkin teen suht. fyysistä työtä ja olen ihan oikeasti fyysisesti vahva. Mun luonto ei kestäis sitä jos mieheni olisi heikompi fyysisesti kun minä. Tarviin miehen joka saa mut näyttämään naiselta rinnallaan. :D



Meillä on kotihommat jaettu selkeästi miesten ja naisten hommiin ja haluan sen olevan niin koska kotihommat on niitä missä tunnen sen eron. Jos mies kantais mulle selkä vääränä kukkia ja hoitais kotihommat niin mulle tulis vaikeuksia enää toteuttaa naiseuttani arjessa (jos nyt ulkonäköö aj seksihommia ei oteta huomioon).



Päätökset meillä tehdään yhdessä... tai sillä tyyliin että minä päätän ja miehellä on veto-oikeus tai toisin päin. Siinä suhteessa ollaan erittäin tasa-arvoisia. En kestäisi myöskään tällä tasolla miestä joka ei saisi suutaan auki vaan antais mun päättää kaikesta.



tuli vaikea sepostus ja varmaan kaikki ymmärsi mut väärin mutta pääasia kai on että ite oon tyytyväinen ukkoni kanssa <3

pisamanenä:

Nykyinen mieheni on tasavahva kanssani. Kykenemme riitelemään. Hänellä on mieliteitä. Hän ei ole aina kanssani samaa mieltä. Hän myös osaa ja haluaa organisoida vierailuja tms. ohjelmaa. Minusta parisuhteessa on kyse KUMPPANUUDESTA. Eikä pomo-alaissuhde ole kumppanuutta. Nykyisen mieheni kanssa olemme Oy, jossa osakkeet jakautuvat tasan. :-)

Mutta tuon " mies on perheen pää" -ketjun perusteella tulee mielikuva, että monet naiset haluavat miehen olevan ei vain tasavertainen, vaan todellakin POMO!!

Otin kuitenkin koska halusin. Halusin älykkään, itsenäisen miehen jolla on hyvä itsetunto, mutta hellä ja kiltti sydän. Vahvat naiset ottaa sen mitä haluavat, eivätkö tyydy repukoihin.

Vierailija:

Vahvat naiset ottaa sen mitä haluavat, eivätkö tyydy repukoihin.

(jos miehen rinnalleen haluavat) moni vahva, rohkea nainen elää ilman tai toisen naisen kanssa.

Olin sitä mieltä, että tarvitsen vielä vahvemman miehen, sillä tossua pompottaisin. Nyt olen kuitenkin naimisissa kiltin ja rauhallisen miehen kanssa enkä voisi olla onnellisempi! Luulin tarvitsevani ilotulitusta, mutta tasapainoinen ja pehmeä mies on sittenkin minulle parempi. En kestäisi, jos elämämme olisi jatkuvaa kahden vahvan taistelua. Tämän kiltin miehen rinnalla minulla ei ole mitään tarvetta päteä vaan saan olla oma itseni.

Millä tavalla käyttäytyy vahva nainen? Onko vahva pehmeän vastakohta siten, että piirteet sulkevat toisensa pois?

Jopa ihminen, jolla on mielipiteitä ja tavoitteita, haluaa yleensä kuulla niitä myös muilta. Vahvaa naista ei kenties pitemmän päälle ilahduta mies, joka sanoo joka asiaan " ihan miten haluat, kulta" . Tai sitten meillä on erilainen käsitys siitä, millainen on vahva nainen...

oon itse ainakin aika " miehinen nainen" ja mua oksettais jos ukko ois joku vässykkä. Pitää olla selvää kuka on mies talossa.

Mua aina sanotaan vahvaksi naiseksi, mutta en todellakaan tiedä, miksi. Olen yrittänyt kysyä ja saanut sellaisen vastauksen, että olen kuulemma pelottava ja minusta saa sellaisen käsityksen, että jyrään kaikki allleni.



Tunnistan itseni tosi huonosti kuvauksesta, mutta varmasti siinä on perää, koska monet ovat sen sanoneet. En silti tiedä, mikä on se ominaisuus, joka minusta tekee vahvan.

Ei hän todellakaan sano joka asiaan " ihan miten vain, kulta" . Hänellä on aloitekykyä ja mielipiteitä, mutta niin on minullakin. Kumpikaan ei ole pomo eikä tossu.

lähinnä kuitenkin liitän sen naisiin, joilla on maskuliinisia piirteitä. Sisäisesti vahvan naisen kuitenkin tunnistaa juuri tuosta, että " ei voisi elää vätyksen kanssa" .



Minua puolestaan kiinnostaa teidän määritelmänne vätyksestä, koska omasta mielestäni todella pieni osa miehistä (ehkä 1/10) on vätyksiä tai tossuja, eli miehiä joilla ei ole koskaan mistään omaa mielipidettä eikä aloitekykyä mihinkään.



Toisekseen kiinnostaa se, että miksi miehen pitäisi aina ansaita naisen kunnioitus. Eikö kunnioitus ole myös naisen valinta? Ei kai nainen niin avuton ole, ettei pysty itse valitsemaan kunnioittavansa toista ihmistä, tässä tapauksessa miestä.

Olen samaa mieltä siitä, että vahva nainen tarvitsee vahvan miehen rinnalleen, mutta syystä olen eri mieltä. Exäni oli joojoo-mies ja mä kyllästyin siihen, että kaikki asiat olivat aina minun päätettävissäni. Oli kuin ois kivirekeä vetänyt perässään. Minä selvittelin aina kaikki asuntolainasta vauvavakuutukseen ja jos halusin, että meille tulee vieraita, niin mun piti se järjestää. Mä olin pomo ja organisaattori ja mies vaan " roikkui mukana" . En oikeasti halunnut sellaista. Mutta mies oli aina sitä mieltä, että mä hoidan " koska osaan paremmin" ja pääsen töissä nettiin ja muutenkin olen parempi puhumaan jne jne. Miehellä ei ollut omaa tahtoa eikä mielipiteitä ainakaan, jos oli keskustelua isommalla porukalla. Hän pelkäsi konflikteja, väittelyä ja keskustelua ja siksi oli joko hiljaa tai samaa mieltä jonkun muun kanssa. Nykyinen mieheni on tasavahva kanssani. Kykenemme riitelemään. Hänellä on mieliteitä. Hän ei ole aina kanssani samaa mieltä. Hän myös osaa ja haluaa organisoida vierailuja tms. ohjelmaa. Minusta parisuhteessa on kyse KUMPPANUUDESTA. Eikä pomo-alaissuhde ole kumppanuutta. Nykyisen mieheni kanssa olemme Oy, jossa osakkeet jakautuvat tasan. :-)