Puoli vuotta ilman tupakkaa ja se pirulainen on taas mielessä =((

mullakin tuo henkinen riippuvuus on paljon kovempi kuin fyysinen riippuvuus..

Tulee just 2 vuotta tupakatta.

on paljon aikaa niin sen takia monet ruoeaasilloin polttamaanuudelleen. Itsehän kävin juuri tupakalla ja kyllä teki taas hyvää. :-)

siitä päivästä lähtien kun sain tietää olevani raskaana. Mun tupakoimaton elämä on suht helppoa kun kukaan läheisistä ei polta, mutta silti tupakka tulee uniin, jos näen televisiossa että joku polttaa tai kadulla tulee vastaan tupakoivia, niin kyllä se kirpasee. Nyt kun mietin niin kirpaisee tänä päivänä enemmän kun ihan silloin ekoina kuukausina lopetuksen jälkeen`? Johtuu varmaan siitä että synnytys on jo ihan ovella!



Kaikki toitottaa et älä nyt vaan alota uudestaan synnytyksen jälkeen, mutta musta tuntuu että tupakka ois ainut keino saada nää saamarin raskauskilot pois??

ja nyt tällä viikolla kävi taas mielessä. Mutta pakko olla ilman. Ei uskalla edes sitä yhtä polttaa.

lopettamisesta ja silti aika usein tekee mieli tupakkaa.

En aio retkahtaa, se on varmaa. On niin ihanaa kun pääsin siitä kauheasta tavasta, poltin todella paljon ja yritin lopettaa 10 vuotta kunnes onnistuin. Eli aloitin 17 v, aloitin lopettamisen 20 v. ja onnistuin lopettamaan 30 v, Hurjaa, älä sorru!!

Miten kauan tupakka kummittelee mielessä? Vuoden? Kaksi? Aina?

Lopetin n. 8v. sitten, sen jälkeen olen polttanut max. 5 röökiä puoleen väliin, ja yhä vieläkin mun "tekee mieli" tupakkaa. On tilanteita joissa totean että nyt olis ihana vetää rööki jos polttaisin... Jos olen tupakoivan kaverin kanssa viihteellä, tekee mieli tupakkaa vaikka nykyään en edes pysty polttamaan.

Pysy vaan tiukkana! Mä ratkesin monta kertaa n. 10v. sitten polttamaan kuukausien tauon jälkeen kun kuvittelin että voin polttaa vain yhden tai kaks.

kaipaan ihan hirmuisesti, olen ollut 2v polttamatta.

No ei sillä, kummitelkoot, en aio repsahtaa. Olisi vaan ollut ihan kiva tietää että esim. vuoden päästä ei tupakka vilahdakaan mielessä koskaan..

Ja tosiaan, alku oli minullekin helpompaa kuin nyt tämä puolen vuoden aika. Olisikohan siitä nyt uutuudenviehätys kaikonnut ja nyt levähti tajuntaan sitten ihan oikeasti ettei sitä tupakkaa tipu, ei enää koskaan.



Se hyvä puoli tässä on, että nyt on ensimmäinen uuden vuooden aatto kymmeneen vuoteen, kun minun ei tarvitse luvata lopettaa tupakan poltto. Riittää kun lupaan etten tulevana vuonna polta..=))

ja juuri muutama yö sitten näin unta, että vetelin tupakkaa elämäni innolla ja maistui tosi hyvälle.

sitä ennen aina hyvin stressaavissa tilanteissa meinasin retkahtaa.

Lopetin noin pari kuukautta sitten alkoholin kokonaan. Sitä en kaipaa ollenkaan mutta tupakkaa kaipaan. Olen ollut viikon polttamatta. Minulla on vielä vajaa tupakka aski laukussa odottamassa kun ajattelin etten pysty olemaan näin pitkään polttamatta. Tänään sen voisi laittaa roskikseen :)

Tupakka on kuulunut elämääni niin monta vuotta että on ihan hassu olo kun aamulla ei enää pääsekään parvekkeelle nauttimaan tupakasta. Ja tuntuu hölmöltä töihin meno kun olen aina siinä matkalla polttanut pari tupakkaa.

Tupakka on kuulunut niin moneen tilanteeseen elämässä ja sitten sitä ei olekaan.

On tämä tupakoimattomuus silti tosi ihana juttu.

Lopetin ilman nikotiinipurkkaa/laastareita. En halua olla tupakan orja. Se itse tapa oli paljon koukuttavampi kuin nikotiini. Vaikka pari ensimmäistä päivää olin todella ahdistunut ja äkäinen. Teki mieli mennä herosauhuille rauhottumaan, kun en saanut hiuksia kivasti :D Oli tosi kova paikka!

Laskin oikeasti tunteja että kauanko olen ollut polttamatta :D

En ole vielä kertonut ystäville että tupakointi on loppu. Nyt vaan päivä kerrallaan. Ja vuodesta 2012 tulee sitten savuton minun osaltani =)