Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos kerran hoitaminen on NIIN raskasta?

niitä vauvoja tulee, että pääsisi mummoilemaan. Sitten vauvojen tultua vähän jaksetaan hehkuttaa ja kyläillä..kavereille kehuskellaan miten söpöjä lapsenlapset on ja niiden kanssa touhuillaa, kunnes kyllästytään ja sitten ei enään jakseta viihdyttää. Ihansama se on isovanhemmillakin. Meillä ainakin isovanhemmat ovat itse saaneet todella paljon apua lasten kasvatukseen omilta vanhemmiltaan. Siellä mummolassa minäkin olen kesälomia viettänyt vaan pisin minkä omat lapset ovat mummolassa viettäneet ovat yhden yön.

Kyllä sitä vähälläkin hengissä pysyy.

samalla logiikalla toki voisi kysyä, että miksi pitää käydä töissä kun se on raskasta, miksi ylipäätänsä pitää elää kun se on raskasta.

Töissä käydään siksi, että kustannettaisiin oma eläminen, eli se on välttämätöntä. Lapsia ei ole välttämätöntä hankkia.

niin tosiaan ihan sama kun joku vaihtaa vaikkapa työpaikkaa ja valittaa että voi kun on stressaavaa ja raskasta. Kannattaa hällekkin siin'ä vaiheessa sanoa, että no mitäs menit vaihtamaan työpaikkaa? tai miksi valitsit juuri tuon ammatin?



eli valittaa saa vain asioista joihin ei millään tavalla voi vaikuttaa? esim jos sattuu sairastumaan vakavasti? mutta jos sulla on ollut jotain osuutta siihen, että asiat ovat edenneet siihen suuntaan kun ovat edenneet, niin pois sympatia ja empatia , pure hammasta ja esitä että ei mulla ainakaan koskaan raskasta ole.



näinhän sä ap teet, jos valituksesi kaatuu aina miehesi niskaan ja muille esität ettei mitään rankkaa koskaan ole.

kuuluu olla niitä muokkaamassa.

Kyllä sitä vähälläkin hengissä pysyy.

samalla logiikalla toki voisi kysyä, että miksi pitää käydä töissä kun se on raskasta, miksi ylipäätänsä pitää elää kun se on raskasta.

Töissä käydään siksi, että kustannettaisiin oma eläminen, eli se on välttämätöntä. Lapsia ei ole välttämätöntä hankkia.

samalla logiikalla toki voisi kysyä, että miksi pitää käydä töissä kun se on raskasta, miksi ylipäätänsä pitää elää kun se on raskasta.

Töissä käydään siksi, että kustannettaisiin oma eläminen, eli se on välttämätöntä. Lapsia ei ole välttämätöntä hankkia.

no töissä käymistä ei tosiaan yleensä valita, mutta sitten valitaan se työpaikka ja ammatti. Pakkoko on valita ammatti/työ jossa on stressiä ja vaikkapa perheelle ei jää aikaa?? voihan sitä valita tehdä vaikkapa jotain liukuhihna töitä niin ei tuntus niin raskaalta.

entäs minä sitten tuntuu että kaikki on niin rankkaa ja mitään ei kykene tekemään on kolme lasta mutta paha oloni ei johdu niistä ovat kaikki helppoo hoitoisia ja sisäsiistejä. mitä mun ois pitänyt tehdä tai jättää tekemättä kaukana menneisyydessä??? Mutta mulle sentään pointsit siitä että en ole näistä tuntemuksista kertonut/valittanut/ulissut kellekkään ei edes miehelleni kun senhän tietää että reaktiot ois just kun nyt ap.lla joten parempi olla tikittävä aikapommi ja toivoa parasta. Mutta huom!! sitten kun luette että jossain on jonkun päässä napsahtanut niin istukaa ja katsokaa itseänne peilistä ja kysykää itseltänne kumpi parempi/pahempi? Olisiko parempi jos ihminen saisi purkaa pahaa oloa ja saada ajoissa apua vai onko kivempi kun voi iltalehdestä lukea miten joku on pistänyt matalaks koko perheensä esimerkiksi?

tietyn määrän kitinää ja valitusta, se kuuluu elämään :) Ymmärrän myös sen, että ihan kaikkeen ei voi varautua. Mutta jos on ihan peruslapset (kyllä, myös korvatulehduskierre on normaalia lapsuutta), en ymmärrä ylenpalttista voivottelua ja vielä niin, että lapset kuulevat tämän vieressä. Miettikää nyt, lapsi haluaa olla iloksi vanhemmalleen, ja sitten tämä vain valittaa, kuinka kaikki on pilalla lapsen takia :(



Minun lapsillani on neljän vuoden ikäero, toiveissa oli, että ehkä vähän pienempi olisi voinut olla, mutta en olisi halunnut mitään 1,5:n vuoden ikäeroa, mitä sitäkin jonkin verran näkee. Jos on mahdollisuus suunnitella raskaudet (ja yleensähän näin on), kannattaa lapset toivoa sellaisella ikäerolla, että edes todennäköisesti kaikki pysyvät järjissään. (Kyllä, tiedän, että lapsia ei hankita vaan saadaan, mutta "sopivalla hankkimisajalla" voi tarkoittaa sitä, että silloin niitä lapsia toivotaan saatavan.) Sinänsä on jännää, että kun raskaaksi ei yleensä tulla yllättäen, lapset tulevat edelleen aika pienillä ikäeroilla. En itse oikein ymmärrä tätä ajatusta, että lapset pitää tehdä samaan syssyyn, samoilla mustilla silmänalusilla hoitaa kaksi lastakin. En ole täydellinen äiti, en tosiaankaan, mutta eivät nämä lapseni minulle mikään koettelemus, rasittava maraton tai riuhtaistava projekti ole, vaan perheenjäseniäni. Isompi on nyt alakoululainen ja edelleenkin haluan viettää hänen kanssaan paljon aikaa, ei hän liitele tuolla jossain vain joidenkin kaverien kanssa. Uskon, että pienet ikäerot joillekin perheille sopivat, se heille suotakoon, mutta tuntuu kuin perhe-elämästä olisi tullut samanlaista ryppyotsaista puurtamista kuin työelämästä, ja ns. tehokkaimmin lapset tehdään tekemällä ne peräperään, ja sitten taas "tärkeämmille elämänalueille" itseään toteuttamaan.



Tiedän itsekin mitä oikein sellainen kunnon vauvakuume on, mutta silti ihmettelen näitä äitejä, jotka ovat jo olemassaolevien lastensa kanssa aivan katkeamispisteessä, huutavat lapsilleen jatkuvasti, ovat mahdollisimman epäjohdonmukaisia kaikessa väsymyksessään, lapset levottomia, ja mikä onkaan juuri sen hetken haave: lisää lapsia!



Ai niin, mainitsen vielä senkin, että ei tuollainen ns. pitkä neljän vuoden ikäero ainakaan meillä ole sitä aiheuttanut, että lapsista ei olisi seuraa toisilleen. Nytkin leikkivät keskenään. Ei seuran aina tarvitse olla juuri samanikäistä, juuri itselle räätälöityä täsmävirikettä. Sisarukset ovat toisilleen rakkaita, vaikka nahinaakin riittää, onhan niitä kavereita sitten taas muuallakin.

että lasten hoitaminen on raskasta. Vaikka lapsia olisi vain yksi, ja se valvottaa yöllä, niin onhan se raskasta. Meillä on vasta yksi lapsi, vauva, mutta kyllä musta välillä on raskasta, kun se valvottaa yöllä ja sitten pitää päivällä olla kuitenkin hoitamassa, vaikkei ole saanut nukuttua. Kyllä mua väsytti ennen vauvaakin, jos unet oli jääneet väliin, mutta siinä oli se ero, ettei mun tarvinnut sitten päivällä olla terhakkana sen vauvan kanssa.



Kyllä mä olen jo muutaman kerran soittanut vanhemmilleni, että pääsisittekö hetkeksi meille. Mielellään tulevat, koska lastenlapset ovat heille tosi tärkeitä.