saako kesken riidan mennä pois?

Lapsia ei jätetä epävarmuuteen vihaisen ihmisen kanssa. Tiesivätkö mihin sinä lähdit?

Muuten en. Olisin vain ollut hiljaa ja laulellut mielessäni jotain värssyä enkä olisi enää kiinnittänyt mieheen mitään huomiota.

Sanoin lähteväni. Mutta en tainnut sanoa että kotiin, oletan että mies sanoi että menen kotiin.



Voi että pitää aikuisen olla kakara..Itkettää nyt aivan kamalasti tämä, ajattelin että on parempi että se riita loppuu kun menen pois, en ajatellut, että tein kuitenkin väärin..



ap

että miksi te huudatte, kyllä puhekin menee korviin.

Keskeytättekö toisen puhetta? Ette siis kuuntele ja anna toisen puhua?



Miksi asiaa ei sinusta voida käsitellä ja sinä dominoit sanomalla ettei puhuta. Kun mies tahtoo puhua niin sinä hallitset tilannetta lähtemällä.



Koetko olevasi tasavertainen kumppanisi kanssa?

Mä olen 10 vuotta ollut naimisissa riidasta kävelijän kanssa. Reilut puoli vuotta sitten meni ihan totaalisesti pinna katki kaikella tavalla. Toki siinä oli muutakin, mutta isona tekijänä se, että mies ei ikinä halunnut riidellä riitoja loppuun, vaan lähti kesken kaiken pois, eikä halunnut enää myöhemminkään asiaan palata. Mulle jäi koko ajan mieleen nämä, kannoin isoa katkeraa säkkiä selässäni...



Tästä ja muusta seurasi iso aviokriisisi ja kävimme todella lähellä eroa. Päädyimme sitten onneksi kuitenkin terapiaan, jossa on sitten käsitelty mm. näitä riitelyjuttuja. Lopputuloksena on se, että meillä ei enää edes juurikaan riidellä!!



Suurin osa meidän riidoista ja niiden kärjistymisestä johtui siitä, että mies ei kestänyt riitoja ja jätti ne kesken. Kuulostaa hassulta, mutta näin se oli. Nyt kun erimielisyydet selvitetään heti, niin mitään riitoja ei edes tule. Suurin osa on ihan vain väärinymmärrystä ja kun käydään asiat HETI läpi, niin ne selviää.



Lapset kestää vanhempien satunnaiset riidat, kunhan he saa olla todistamassa myös sopimisen.

Aloituksestasi saa vaikutelman, että mies, mutta ihan yksinkö hän raivosi ja ihmisten ilmoilla vielä?



Minusta on raukkamaista lähteä paikalta, jos toinen ei saa siten tilaisuutta puolustaa itseään ja ilmaista kantaansa. Sellaisesta minäkin raivostun, se on epäreilua.



Mutta jos sinä lähdit saadaksesi miehen rauhoittumaan, se oli varmaan vain järkevää. Voit sanoa miehellesi, että keskustellaan asiasta illalla, kun lapset ovat nukahtaneet, mutta lasten edessä oli turha jatkaa riitelyä, koska se vain pelottaa lapsia. Anna siis miehellesi tilaisuus sanoa sanottavansa myöhemmin, ja sano omakin kantasi.

että miksi te huudatte, kyllä puhekin menee korviin.

Keskeytättekö toisen puhetta? Ette siis kuuntele ja anna toisen puhua?

Miksi asiaa ei sinusta voida käsitellä ja sinä dominoit sanomalla ettei puhuta. Kun mies tahtoo puhua niin sinä hallitset tilannetta lähtemällä.

Koetko olevasi tasavertainen kumppanisi kanssa?

Asiaa voi minusta käsitellä. Halusin, että mies lakkaa huutamasta. En tiedä miksi riidellessä huudetaan. Eihän se tietenkään ole asia.

Olen nyt kirjoittanut ajatuksistani miehelle kirjeen. Hänkin on usein kirjeessä selostanut jotain asiaa, mikä nousee riidaksi.

Minä hallitsin tilannetta lähtemällä, kyllä. Ei siksi että mies halusi puhua, vaan koska mies tahtoi huutaa, ja lapset pelkäsivät sitä huutoa. En osannut tehdä muuta kuin kävellä pois. Jos olisin jäänyt, olisin itkenyt ja riita jatkunut. Ajattelin että lapset pelkäävät vähemmän kun lähden pois ja mies lopettaa huudon.

ap

Mies suuttui kun kivahdin jostain pikkuasiasta, tyyliin että on kiire bussiin. Ja sitten homma paisuikin ja minä olinkin jotenkin mukamas AINA syyttämässä häntä ties ja mistä. Minä en mielestäni huutanut, mies sen sijaan huusi, vauva havahtui siihen.



Kyllä meillä sitten myöhemmin aina asiat puhutaan tai kirjoitetaan halki, mutta nyt kävelin tuosta tilanteesta ulos ensikertaa jättäen lapset. Ennen se on mennyt niin, että mies vain häippäisee kesken riidan (itse siis saa häipyä, minä en saisi, jostain syystä).



Sattuu niin paljon ajatella, että jos lapset pelästyivätkin nyt enemmän sitä että minä lähdin, kuin sitä että isä huusi ja paiskoi kamoja...



ap

Ja miksi mies sitten huutaa? Miksi te ette vaan puhu? Ja sovi asiaa ennekö olette ihan täpinöissänne?



Mekin on siis opeteltu terapiassa käsittelemään riitatilanteita eikä niissä kukaan enää huuda, puhu toisen päälle, en ymmärrä miksi itket?!



Minusta et ota vastuuta koska sanot siinä vaan että mies huusi, ja lapset pelkäsivät nimenomaan sitä huutoa ja tästä siis kasaat vastuun riidasta miehelle. Siinä on kuitenkin kaksi jotka riitelee. Ei vaan mies ole syyllinen.

Vanhempieni riitoja kuulleena vakuutan sinulle että siirtämällä riitoja kun lapset "nukkuu" niin tilanne ei helpotu! Minun vanhemmat luuli että me lapset nukuttiin, kun todellisuudessa pelättiin ihan mahdottomasti.

Eikä saatu hyviä valmiuksia elämään miten riidellä rakentavasti: riidat kuuluu elämään ja se että lapset näkee miten riidellään ja SOVITAAN on todella tärkeää.



Ehkä olet vaan vittumainen akka jolle toinen ei voi sanoa mitään koska et kuuntele ja pidät pääsi vai mikä takana? Ei siinä vaan toinen riitele.

Kovin oleelliselta kuulostaa sun tilanteessa ylimmäisyys: sinä sanot ettei asiasta NYT puhuta, lähdet kun mies tahtoo puhua ja nyt sanot että ITKISIT jos puhutte?

Ja syyllinen se mies huutonsa kanssa. Et ota vastuuta.



Minäkin olen huutanut joskus ja siitä pääsee helposti eroon!! Saa puheenvuoron ja toinen kuuntelee hiljaa sen ajan, eikä keskeytä ja kun lopetan puhumisen niin toinen saa puhua ja minä en sitä keskeytä. Jos tämä on vaikeaa niin puheenvuoroa jaetaan vaikka pehmolelulla; se puhuu jolla on lelu (puheenvuoro).

Ja jos ääni lähtee korottumaan niin siitä saa huomauttaa. Tämän oppii melko nopeaan mutta kysyn sinulta: mikä siinä sinussa on vikana? Miten sinä voisit lopettaa riitelyn ja olla tasavertainen toisen kanssa? Ilma että määräät miten asia päätetään ja ilman teatraalisuutta (itkua) tai tilanteesta lähtöä joka minusta vaan näyttää osoituksena miehelle että sinä johdat showta.



Lapsiin vetoominen on melko epäreilua koska molemmat siinä riitelee, pitää opetalla käyttäytymään niin lapset ei pelkää.



5

kyllä pois käveleminen on ihan ok, jos asia ei selvästi etene ja samat asiat menee jo kolmannelle kierroksella. Toki siitä on hyvä sanoa eikä vain häipyä.



Lähteminen kesken kaiken, kun toisella on sanansa sanomatta on epäreilua, alistavaa ja loukkaavaa. Tosin tuossa lasten kannalta järkevääkin. Eiköhän siinä ollut kaksi vihaista ja sama se lapsille on, kumman kanssa jäävät.

Sitten menette seuraavalla bussilla?

Joku syy siihen myöhästymiseen on. Kamojen paiskominen tarkoittaa että pakkasi tavaraa viime hetkellä mukaan vai heittää lampun seinään?



Ehkä sinä puhut syyttävästi? Voiko se olla mahdollista?



En usko että lapset erittelee päässään että isä siinä viskoo vaippoja tai äiti lähtee ovesta. Te olette kiihtyneitä ja tilanne on vaan erilainen. Miksi siitä pitää miettiä mikä on pahempaa?



Minusta hedelmällisempää olisi miettiä että miten tilanne saadaan jatkossa hoidettua asiallisesti?

Ehkä tavarat voisi järjestää kotona niin että ne löytyy?

Ehkä voisi lapsille ottaa kassin eteiseen jossa on kerrasto varavaatetta ja vaippoja odottamassa niin ei tartte säheltää missä on puhtaita vaatteita ja missä joku sopiva laukku?



Tilanteesta poistuminen voi olla siinä mielessä hyvä että väkivalta alkaa kun sanat loppuu. Mutta silloinkin voi miettiä miksi toinen ahdistuu puhumisesta ja asioiden sopimisesta.



Vaikka te miten puhutte ja kirjoitatte niin siinä pitää edistyä ja nähdä omat viat ja tahtoa muuttaa niitä. Toista ei voi muuttaa, eli sinä et voi vaatia muutosta miehestä etkä nähdä että häntä ahdistaa joku asia sinussa.



5

Meillä on tosi paljon opeteltavaa..Mulla on paha juttu tuo kun alan aina itkemään, meen jotenkin paniikkiin aina jos on riitaa. Ja sitten en pysty puhumaan kun itken..ja kierre on valmis.



Mutta nyt keskustelemaan ->



ap