Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten lapsen saa tottelemaan?
29.12.2011 |
Meillä on seitsemänvuotias poika, joka on aina ollut ns. haastava lapsi. Hän ei ole ainoa lapsemme (kaksi muutakin löytyy), mutta kumpikaan hänen sisaruksistaan ei ole tällainen vaikea tapaus.
Poika mm. edelleen suuttuessaan lyö toisia (pääosin sisaruksiaan ja vanhempia, mutta esim. tänään myös sisaruksen kaveria), kiusaa sisaruksiaan jatkuvasti, tekee päivittäin kiellettyjä asioita, kiukuttelee, saa kohtauksia eikä usko normaalia puhetta. Olen yksinkertaisesti totaalisen uupunut tähän lapseen, tuntuu, etten vain enää jaksa häntä.
Olemme pyytäneet apua neuvolasta, perheneuvolasta, jne. ja saaneet vain tiedon/mielipiteen, että toimimme lapsen kanssa tismalleen oikein. Myös omasta mielestäni olemme johdonmukaisia kasvattajia, mutta eikö sen pitäisi hiljalleen alkaa jo näkyä jossakin?
Muut haastavien lasten vanhemmat, kertokaa mitä tehdä, miten toimia! Minulta loppuvat pian voimat.
Kommentit (22)
joka kirjoitit pitkän viestin liittyen fyysisen sairauden mahdollisuuteen. Itku tuli lukiessa välittävää viestiä kaikkien noiden ilkeiden kommenttien jälkeen. Ehkä olen tosiaan melko väsynyt... Aion kokeilla vielä tuota ruokien kirjaamista. Meillä syödään mahdollisimman lisäaineetonta luomuruokaa, nameja melko rajoitetusti. Pojalla on ollut jo aivan pienenä myös outoja vatsakipuja, joihin ei allergiakokeistakaan löytynyt selitystä. Näiden myötä myös ruokavaliomme siirtyi tuolle lisäaineettomalle luomulinjalle. Kivut loppuivat, mutta yhtä vilkas poika on edelleen.
Oli myös hienoa saada asiassa vertaistukea teiltä, joilla on samanlaisia lapsia. Kiitos siitä. En usko, että pojallamme on ADHD:ta, sillä tarvittaessa (esim koulussa) hän jaksaa keskittyä opetukseen hyvin ja myös kotona saattaa touhuta pitkiäkin aikoja esim. piirtäen tai rakennellen (etenkin aikuisen kanssa). Perheneuvolassa olemme siis käyneet, tosin vain kuulemassa, että toimimme kaikessa aivan oikein ja kaikki kuulostaa hyvältä.
Ei kai tässä edelleenkään auta kuin nöyrtyä jälleen kerran ja jatkaa yhä sinnikkäästi ja johdonmukaisesti. Ehkä tuosta lapsesta vielä joskus ihminen tulee. Jollei, niin löytyy kai sitten tulevaisuudessa sieltä baarin kulmilta... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
En osaa antaa neuvoja, mutta vertaistukea. Meillä 7-vuotias ei lyö eikä töni, mutta muuten "elää omaa elämäänsä" riippumatta mitä hänelle sanotaan. Normaalit asiat, kuten pukeutuminen, ruokapöydässä istuminen, ulos lähteminen, vaativat joka päivä taistelua. "Eiku mä... Mutku.. Ei mun tarvitse..." Joka päivä taitetaan peistä siitä, että sukat on vedettävä jalkaan. Ja ruokapöydässä on istuttava omalla paikalla syömisen ajan. Johdonmukaisesti.
Eikä todella ole kohdeltu eri lailla kuin muitakaan lapsia (3 kpl), ihan samat säännöt, tavat ja rutiinit. Tämä yksi vaan kieltäytyy noudattamasta niitä. On toisissa asioissa hyvinkin älykäs, osaa ja haluaa tehdä itsenäisesti paljon, mutta toisten pillin mukaan eteneminen on toivotonta.
Turha siinä on kenenkään "kiltin lapsen" vanhemman sanoa, että "minä en ainakaan sallisi sitä". Minkäs teet! Kun puhe, rajoitukset, rangaistukset, palkkiot, huomion antaminen tai sen rajoittaminen eivät muuta tilannetta. Sen kanssa on vaan elettävä.