Leikkiikö hän tunteillani? Mitä teen?

Olen keskustellut erään miehen kanssa puoli vuotta puhelimessa joka päivä. Hän alkoi lähetellä minulle monta tekstiviestiä päivässä. Keskustelimme paljon harmittomia ja meillä oli paljon yhteistä puhuttavaa ja keskustelu tiivistyi jokapäiväisiksi puheluiksi. Keskusteluissa ei sinänsä ole romanttista sävyä vaan juttu on hyvin asiapitoista, hänen työstään, minun työstäni, kaikista maailman asioista. Välillä hän kuitenkin vihjailee, kuinka olisin ominaisuuksieni puolesta hyvää vaimomateriaalia ja kehuu monia ominaisuuksiani ja että hän viihtyy seurassani ja piristän häntä. Mies on yleensä se, joka soittaa minulle. Olemme puhuneet varmaankin jo ihan kaikesta. Hän haluaa yleensä puhua aluksi jostakin asiasta, joka on hänen mielen päällään. Hän puhuu muutenkin paljon ja yleensä asioista, jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä. Hän kysyy myös minun kuulumisiani mutta enimmäkseen hän itse määrittelee keskustelua. Puhumme hänen äidinkieltään, jota en hallitse yhtä hyvin.



En tiedä, mitä tämä mies minusta haluaa. Olen itse omalta taholtani eroamassa ja olemme olleet avopuolisoni kanssa jäissä jo pidemmän aikaa ja molemmat olemme tilanteen tasalla. Olen antanut hänelle monta uutta mahdollisuutta mutta hän ei vaikuta olevan ollenkaan kiinnostunut koko suhteesta. Muutan uuteen kotiini ensi viikolla.



Olen siis kurjassa tilanteessa: eroamassa ja samaan aikaan ikävästi rakastunut mieheen, jonka aivoituksista ei kukaan ota selvää. Olen ihmetellyt hänelle ääneen, miksi hän jaksaa puhua niin paljon kanssani mutta hän ei ole tähän mitään suoraan vastannut. Kuinka otan tämän asian rakentavasti puheeksi? Jotenkin minun on pakko ottaa asia käsittelyyn, sillä kärsin itse todella paljon tilanteesta ja minusta tuntuu, että mies käyttää minua hyväkseen.



Olen kuunnellut hänen juttujaan nyt puoli vuotta ja olen samalla ihastunut häneen kun olemme olleet niin paljon tekemisissä. Henk.koht. minusta on epäreilua puhua jonkun kanssa puhelimessa jatkuvasti olematta kiinnostunut ja ainakin tekemättä sitä selväksi. Hän on kertonut minulle tapauksesta, jossa eräs nainen oli hänestä kiinnostunut ja auttoi häntä opinnoissa mutta hän itse ei ollut kiinnostunut vaan enemmänkin imarreltu huomiosta. Kysyin saman tien häneltä hieman loukkaantuneena, puhuuko hän samasta syystä kanssani puhelimessa jatkuvasti mutta hän väitti, ettei asia ole näin. Asia jäi kuitenkin auki mutta aion palata tähän esimerkkiin vielä.



Olemme nähneet ehkä kolmetoista kertaa kotikaupungissani, hänen kotikaupungissaan sekä vierailemassa toisessa kaupungissa. Tapaamisissa ei ole ollut mitään sen romanttisempaa aspektia mutta olemme viihtyneet hyvin toistemme seurassa. Tavatessamme hän on saattanut myös käyttäytyä nuivasti, hän on joskus etäisen ja jähmeän oloinen, ei ilmehdi paljoa, eikä näytä iloiselta ja tyytyväiseltä, kuten yleensä läheiset ihmiset keskenään ovat. Hän kuitenkin kertoo viihtyneensä hyvin ja jatkaa minulle soittamista. Hän on sosiaalisesti taitava siten, että hän osaa keskustella hyvin ja tutustua ihmisiin mutta hän saattaa esimerkiksi lopettaa puhelun tai tapaamisen hyvin nopeasti ja tökerösti ilman sen erityisempiä loppusanoja tai sanomalla vain ylimalkaisesti että hänellä on nyt hommia ja hänen täytyy mennä. Hän on viimeksi pari viikkoa sitten ehdottanut, että voisin muuttaa hänen kotikaupunkiinsa tai jos hän muuttaa ulkomaille, voisin muuttaa hänen uuteen kaupunkiinsa. Onko tässä mitään järkeä?



Hän on kolmenkympin puolivälissä eikä ole koskaan seurustellut mutta hänellä on ollut lyhyempiä suhteita ja hän voisi halutessaan olla hyvinkin suosittu. Itse olen kahdenkympin puolivälissä. Hänellä on muutama läheinen ystävä, jotka ovat kaikki miehiä sekä siskonsa ja äitinsä. Hän olisi kuulemma toivonut seurustelusuhdetta mutta mielestäni sellaisen kyllä saa jos haluaa jos muuten onnistuu tapailemaan naisia. Sitoutumiskammoinen ja seurankipeä vai jotakin muuta? En usko, että kyseessä on mikään kulttuuriero, koska emme ole kovin erilaisista kulttuureista.



Kuinka saan otteen tästä jutusta? Ikävä kyllä emme puhu äidinkieltäni, jolloin keskusteleminen minun johdollani on hieman hankalampaa vaikeista aiheista. Minusta tuntuu, että hän on kiertelevää tyyppiä, joka ei ota asioita puheeksi suoraan. Hänen omat ystävänsä ihmettelevät, miksi hän viitsii keskustella kaiken vapaa-aikansa monta vuotta nuoremman naisen kanssa sen sijaan, että hän kävisi ulkona tapaamassa naisia ja tutustumassa ihmisiin uudessa kaupungissaan. He uskovat, että minä käytän häntä hyväkseni. Minusta tuntuu, että itse tässä häviän kun en ole saanut häneltä tivattua tunteitaan ja pelkään, että hän vain käyttää minua hyväkseen. Uskon, että hän on hyvinkin perillä tunteistani kun olen hänelle useaan kertaan vihjannut. Olen jo nyt tosi rikki ja pettynyt. Mitä sanon hänelle?