Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette vanhemmista, joiden lapset muuttavat pois kotoa jopa 15-vuotiaana?
28.12.2011 |
Päästäisitkö omat lapsesi niin nuorena pois? Entä olisitko itse halunnut muuttaa pois kotoa nuorena mutta vanhemmat eivät päästäneet tai ei ollut rahaa lähteä? Tai olisitko halunnut asua kotona vielä pidempään tai jäikö tunne että vanhemmat eivät välittäneet tarpeeksi kun päästivät niin helpolla lähtemään?
Lähipiirissä on ällöttävä tilanne jossa yläaste ikäinen tyttö asuu parikymppisen miehen kanssa. Onhan näitä tyttölapsia jotka alkavat leikkiä kotia vanhempien miesten kanssa. Oikeastihan tälläiset teinityttöjen kanssa seurustelevat miehet ovat niin syrjäytyneitä ja reppanoita etteivät saa oman ikäistä seuraa, mutta harva sitä kehtää ääneen sanoa...
Eri asia tietenkin jos muuttaa opiskelemaan tai asuu sellaisella seudulla jossa on pitkät välimatkat opiskelupaikkoihin, mutta silti olisi hyvä olla ikää jotta voi esim. allekirjoittaa omia papereita mitä itsenäiseen elämiseen ja asumiseen tarvitsee. Ja teinityttöjen ei todellakaan kuulu asua aikuisten miesten kanssa.
Kommentit (28)
muuttaa pois kotoa varhain. Itse olen käynyt Kallion lukion, ja kaukaisimmat teinit oli Kolarista kotoisin. Eli täysin toiselta puolen maata.
Osa oli vielä 15-v muuttaessaan, eli jos oli loppuvuodesta syntynyt.
Kaikki kyllä pärjäsivät ihan hyvin, vaikka toki tuo syy on ihan erilainen, kuin se, että muuttaa jonkun äijän luokse. Siihen en itse kyllä suostuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eroa juuri mitenkään siitä 15- vuotiaasta.
Mitä ällöttävää tuossa on? kun likka on 20, poika 25. KAMALAA! :DMinusta omillaan asumisessa ei ole mitään outoa, itse muutin 18- vuotiaana enkä pidä sitä "parempana".
Minulla ei ole tapana tuomita ihmisiä, jos pystyy elättämään itsensä ja elämään jonkun kanssa niin mitä sitten?Kuulostat vanhalta, yksinäiseltä reppanalta joka vahtii mitä muut tekee kun itse ei uskalla elää.
täysin lapsi vielä itsekin.
Mihin sä itse laittaisit sen rajan? VOiko 13-v muuttaa 18-v:n kanssa? Jos vaan "uskaltaa", mistä se sinun (pienessä) mielessäsi on kiinni?
Eikö silläkään ole mitään eroa, jos 15-v seurustelee 10 v:n kanssa? Eihän sillä 5-v ikäerolla ole mitään väliä...
Järkevä vanhempi pystyy arvioimaan lapsensa kypsyyden. Seurustelun takia ei mielestäni ketää tarvitse alle 16-17-v ikää antaa muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Opiskelu on asia erikseen.
Olen sitä mieltä että täysi-ikäiset saavat tehdä keskenään mitä lystäävät mutta mitä helvettiä joku teini asuu jonkun miehen luona ( olkoonkin vaikka nuori tai parikymppinen )
asenteet nykyään tässä asiassa. Siis ei pelkästään täällä mutta myös "oikeassa" eämässä ihmiset todella usein ajattelee että jonkun "äijän" luona on ok asua jonkun hädin tuskin peruskouluaan päättäneen mimmin. Onneksi on kuitenkin vielä tervejärkisiä ihmisiä joiden mielestä se ei ole nyt alkuunkaan terve asetelma.
Kaipa ne vanhemmat ajattelee että ei tarvitse huolehtia siitäkään enää kun se on omillaan. Elämäänsä ja lapsiinsa väsyneitä wt-mammoja.
täysi-ikäisen poikakaverin luo, ei virallisesti mutta kuitenkin, vaatteensa ja tavaransa vei sinne, kun halusivat "leikkiä kotia" no eipä tuota tyttöä enää kotiinsa tytön äiti saanut kun vapautta maistoi. tälläkin hetkellä on saman pojan kanssa toisessa kämpässä, ja vielä alaikäinen. aluksi se lähti siitä että tyttö vietti aikaa pojan kämpässä, pian jo öitäkin ja lopuksi jäi kokonaan. hyvänä asiana ehkä voisi mainita että tyttö oppi kaikki kotityöt ja hoitaa taloutta erittäin hyvin nuoreksi tytöksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme päästäneet häntä. Sanoimme, että voi muuttaa sitten vaikka heti, kun lukio on ohi. Riitelimme asiasta, mutta välimme pysyivät silti läheisinä. Tyttö ei muuttanut ilman lupaamme, koska tajusi itsekin, etteivät he pärjäisi taloudellisesti ilman vanhempien tukea, vaikka molemmilla oli työpaikatkin.
Myöhemmin sitten muuttivat yhteen ja jälkeenpäin tyttäreni sanoi, että ratkaisumme (kieltomme) oli viisas päätös.
Mulla on kaksi lapsuudenkaveria, joilla molemmilla asuu teinejä maailmalla omillaan, mutta tilanteet ihan erilaiset. Toisella tyttö lähti opiskelemaan toiselle puolelle suomea, koska oli ainoa paikka missä kyseistä opiskelua voi suorittaa. Mietti pitkään ja pähkäili voiko lähteä, vaikka halusi juuri sinne, tyttö ei olisi millään halunnut muuttaa vielä kotoaan.
Toisella kaverilla on kaikki lapset muuttaneet 14-14-16-vuotiaina pois kotoa, vaikka opinnoista ei ole ollut kyse. Ensimmäinen lapsi lähti 15-vuotiaana Amerikkaan ystävänsä luokse asumaan, mikä oli mun mielestä ihan tyrmistyttävää (miten joku voi päästää tuon ikäisen yksinään toiselle puolelle maailmaa?) Seuraavan isä potki pihalle 14-vuotiaana, kun kuuli että seurustelee narkin kanssa. Tuo 14-vuotias tyttö sitten muutti yli 20-vuotiaan narkomaanipoikaystävänsä luokse, kun ei ollut muuta paikkaa. Rahaa tai rakkautta ei enää tule, missään yhteyksissä ei tähän lapseen olla (ja on tehty lastensuojeluilmoitus, mikään ei ole kuitenkaan muuttunut). Pari seuraavaa lasta on muuttaneet 15-16-vuotiaina pois, kimppakämppiin kavereidensa kanssa ihan toiselle puolelle suomea ilman opiskelupaikkaa, eli ilman mitään erityistä syytä. Nuorin on nyt 13-vuotias, ja uskallan epäillä ettei sekään aikuiseksi asti kotonaan viihdy. En tiedä miksi lapset tästä perheestä ovat niin aikaisin muuttaneet, mutta epäilen, että kotona on aika paljon ongelmia. Kyseinen kaveri on tosiaan lapsuudenystäväni, parikymmentä vuotta ollut naimisissa miehen kanssa, joka estää melkein kaiken yhteyden ystävääni, ja ilmeisesti tämä mies on se syy, miksi lapset lähtevät heti kun mahdollista. Kylä on pieni, ja näitä lasten tapauksia kuulee muualta, ja lyhyesti joskus ollaan onnistuttu kaverin kanssa esim. kaupassa törmätessä vaihtamaan kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko yleensäkin nämä lapset niitä suorittajia? Pikkulapsesta saakka nukkuvat yksin huoneessaan, pukevat itse, syövät itse, leikkivät itse, päiväkodin tädit hoitavat, oppivat kätkemään itkunsa tai surunsa...vanhemmat ovat ylpeitä kun lapsi jo kaksivuotiaana osaa kiusata muita ettei vaan ite tule kiusatuksi!
Teininä sitten onkin jo muutama tusina seksikokemuksia ja lapsi tehty. Lopulta pääsee vakiovalittajaksi tälle palstalle kun mies jätti, ei ole töitä, ammatti jäi hankkimatta. Mä en jaksa en jaksa.. Sossuuuuuu!
Minulla on kaksi veljeä. Toinen muutti intin jälkeen opintojen perässä toiseen kaupunkiin, ikää oli 18-v. Minä taas muutin ensimmäisen kerran 16-v pois kotoa, palasin kerran takaisin todetakseni, että en halua olla äidin silmän alla. Keskimmäinen lapsi eli toinen veljeni muutti pois kotoa ollessaan 19-v.
Ei näistä voi yleistyksiä vetää...
Toisilla (minulla) oli järjetön itsenäisyyden kaipuu jo nuorena. Muutin ihan yksin, en kenenkään luokse. Lapsetkin sain vasta kun täytin 29-v (kaksoset). Sossun asiakas en ole koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kaksi lapsistamme on muuttanut pois kotoa liian nuorina eli 15 ja 16v.
Halusivat peruskoulun jälkeen erikoislukioon ja mitään mahdollisuutta asua kotona ei enää silloin ollut. Matka liian pitkä eikä julkista liikennettä. "Lähilukioon" mentäessä olisi tilanne ollut lähes sama, koska mitään julkistaliikennettä ei ole mitä lukiolaiset voisivat käyttää.(eivät saa käyttää edes maksusta samaa kyytiä kuin peruskoululaiset)
Mielestäni eivät ole suoriutuja lapsia ennemminkin kotiäidin pilalle passaaia.
Tilanteita on kovin erilaisia. Omia lapsiani en päästäisi pois kotoa 15-vuotiaina. Mutta suunnittelen päästäväni 17-vuotiaan esikoisen ulkomaille opiskelemaan kyllä. Itse muutin pois kotoa 17-vuotiaana, ja se oli ihan hyvä ikä minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tietysti muuton syistä. Minä lähdin 16-vuotiaana (lukion kakkosen alussa) kun palasin lähikaupunkiin, josta olimme muuttaneet vuosi aikaisemmin. Maalla asuminen ei vaan napannut yhtään, kun kaikki kaverit oli kaupungissa ja ajokortittomana korvesta ei oikein päässyt mihinkään. Myöskään veljeni ei halunnut kikkailla 40 km koulumatkan kanssa (bussipysäkillekin 8 km...), vaan muutti kauunkiin mennessään ammattikouluun.
Sitä en ihan ymmärrä, että huvikseen muutetaan 15-vuotiaana, jos kotona ei ole mitään isoja ongelmia.
Ja meillä äiti oli kotiäitinä kunnes menimme kouluun ja muutenkin elimme hyvin turvallisen lapsuuden ja nuoruuden. Eli mistään suorittajalapsista ei ole kyse ainakaan meillä.
Muutin kotoa 16-vuotiaana.
Riitelin äidin kanssa ihan kokoajan (niinhän kaikki teinit tekee). Äitini oli jollain tasolla henkisesti sairas ja käytti valtavasti energiaa minun kiusaamiseeni. Teini-iässä mietin jopa itsemurhaa vaihtoehtona, koska elämä äidin kanssa oli sietämätöntä. Äiti mm. katkaisi järjestäen kaikki ystävyyssuhteeni, kieltäytyi ostamasta vaatteita tms minulle joten kävin jo yläasteikäisenä töissä saadakseni vaatteita itselleni. Äiti saattoi myös hakata minua vaatien "kunnioitusta".
Muutin kotoa enkä saanut mitään yhteiskunnan tukia äidin tulojen takia. Rahaa en äidiltä tietenkään saanut. Kävin töissä ja opiskelin samalla, eikä se ollut todellakaan helppoa.. Lapsilisänkin äiti piti itsellään vaikkemme edes tavanneen ikinä. Äiti piti juhlat kun muutin kotoa, kuulemma oli niin onnellinen että syöpä (minä) hänen elämästään oli poissa..
Omaa lastani en koakaan päästäsi alle 18-v pois kotoa. Ja teen kaikkeni ettei lapsellani olisi edes minkäänlaista halua muuttaa pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eroa juuri mitenkään siitä 15- vuotiaasta.
Mitä ällöttävää tuossa on? kun likka on 20, poika 25. KAMALAA! :D
Minusta omillaan asumisessa ei ole mitään outoa, itse muutin 18- vuotiaana enkä pidä sitä "parempana".
Minulla ei ole tapana tuomita ihmisiä, jos pystyy elättämään itsensä ja elämään jonkun kanssa niin mitä sitten?
Kuulostat vanhalta, yksinäiseltä reppanalta joka vahtii mitä muut tekee kun itse ei uskalla elää.
Itse muutin pois 18-vuotiaana, ja hyvin olen pärjännyt. Pikkusisko olisi muuttanut toiselle puolelle Suomea erityislukion takia 16-vuotiaana, mutta rahatilanne tuli vastaan. Kyllä sisko sen ymmärsi, miksi ei voinut lähteä, mutta oikeutetusti se häntä taitaa edelleenkin vähän kalvaa..
Kai kotoamuutto on ihan tapauskohtainen asia; muutama kaverini asui kotonaan 21-vuotiaiksi asti, eivätkä varmasti olisi pärjänneet jos olisivat aiemmin muuttaneet, siskostani taas olen varma, että olisi pärjännyt 16-vuotiaana.
eroa juuri mitenkään siitä 15- vuotiaasta.
Mitä ällöttävää tuossa on? kun likka on 20, poika 25. KAMALAA! :D
Mutta jos tyttö on 15, niin se on vielä lapsi. Ja mies on vähintäänkin arvelluttavassa asemassa seurustellessaan suojaikärajan alapuolella olevan tytön kanssa.
täysi-ikäisen poikakaverin luo, ei virallisesti mutta kuitenkin, vaatteensa ja tavaransa vei sinne, kun halusivat "leikkiä kotia" no eipä tuota tyttöä enää kotiinsa tytön äiti saanut kun vapautta maistoi. tälläkin hetkellä on saman pojan kanssa toisessa kämpässä, ja vielä alaikäinen. aluksi se lähti siitä että tyttö vietti aikaa pojan kämpässä, pian jo öitäkin ja lopuksi jäi kokonaan. hyvänä asiana ehkä voisi mainita että tyttö oppi kaikki kotityöt ja hoitaa taloutta erittäin hyvin nuoreksi tytöksi
Syynä oli suhde äitiini ja äitini lapsenomaisuus.
Olen hyvin pienestä pitäen epäillyt vahvasti, että minut on adoptoitu, sillä en voi mitenkään olla oikeasti sukua äidilleni ja isälleni. Isäni on se sohvallamakoilija, joka ei käy töissä laiskuuden vuoksi ja äitini on oikeasti kakara aikuisen vartalossa. Minulle kukaan ei koskaan opettanut mitään näitä "älä juo, polta, valehtele, petä, ihmisiä kuuluu tervehtiä jne...." Olen oppinut/ymmärtänyt ne itse.
Äitini ei koskaan ollut kotona, olen ollut päivät koulun jälkeen yksin. Äiti sen sijaan viiletti miesystäviensä kanssa jossain. Nykyään äitini on jo 4:ttä kertaa naimisissa, tällä kertaa 15v häntä nuoremman ulkomaalaisen kanssa. Ei, en ole rasisti, mutta hei, varmaan siinä on rakkaudesta kyse, kun 15v nuorempi mies köyhästä maasta "rakastuu" lähes 60-vuotiaaseen naiseen ns. rikkaasta maasta. Äitini ei vaan suostu uskomaan sitä, kun se mies kuulemma sanoo rakastavansa häntä! Äidilläni ei koskaan ole rahaa, vaikka se on koko elämänsä käynyt töissä. En tosin käsitä, miten hän on onnistunut pitämään työpaikkansa.
16 vuotta täytettyäni mittani tuli täyteen tuota kaikkea ja muutin pois kotoa. Sen jälkeen elämäni on parantunut huomattavasti. Olen muuttanut äidistäni 100km:n päähän, joten hän ei tule joka viikko vierailulle ja puhelimeen ei ole pakko vastata. Itse olen naimisissa, asun omakotitalossa ja meille on tulossa toinen lapsi. Olen opiskellut itseäni hyvään ammattiin ja minulla on loistava suhde lapseeni.
ja valitettavasti kenenkään ei kannata kotona odotella kolmea vuotta, että täysi-ikäisenä pääsee papereita allekirjoittamaan.
Minun lapsuudessani ihan tavallinen ikä muuttaa pois kotoa oli 11 vuotta. Silloin lähdettiin oppikouluun vieraalle paikkakunnalle. Samoin teki vanhempieni sukupolvi.
Ei se lapsen ikä vaan muuton syy.
Lasteni serkku asui 15v iässä 18v poikakaverinsa kanssa 4 kk ajan. Se suhde kuoli, kun tyttö tajusi, että hän tekee kaikki kotityöt, odottaa miestä baarista kotiin ja ihana mies elää omaa aikuista elämäänsä. Nyt se tyttö on lääkäri.
Tiedän tapauksen jossa jopa 13 vuotias tyttö asuu aikuisen miehen luona. Ja toi on niin totta että sekä tytöt ja nämä miehet jotka seurustelevat teinityttöjen kanssa ovat ns. white trash.