Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko teille koskaan tunne, kun olette jossain kyläpaikassa,
27.12.2011 |
että ette kestä tätä enää yhtään ja haluaisitte jolla jossain muualla. Siis kaikki puheet alkaa tuntua liirunlaarumilta ja paskanjauhamiselta ja jos uskaltaisi niin sanoisi sen ääneen.
Kommentit (36)
kun keskustelen maailman pelastaja kaverini kanssa joka tarkistaa jostain perkeleen listasta voiko syödä tiettyjä ruokia vai ei (että tuhoaako se jotenkin luontoa kuten esim. lihaahan hän ei voi syödä). Itsellä kun on vaikeasti vammainen lapsi ja siskokin tappoi itsensä muutama kk sitten, tuntuu tuollainen hysteria niin turhalta. Tekisi mieli sanoa että ipdä jumalauta aasi turpas kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sellainen rakastumisvaihe, joka laantuu oikeaksi ystävyydeksi, jossa näkee sen todellisemman persoonan. Ja aina se ei ole kovin kiinnostava.
Lisäksi keskusteluissa tulee vaihe, jossa ei enää ole uutuusarvoa samalla tavalla, siis informaationa, ja jos jompikumpi ei kykene/halua luovempaan tai analyyttisempaan ajatteluun, homma menee siihen sairauksista ja kakkavaipoista puhumiseen.
En ole oikein kyläilyihminen.
Joissain kyläpaikoissa tosin ihan rehellisesti nautin olostani ja olen aidosti iloinen, mutta mielelläni lähden aina kotiin.
Yökyläilyistä en pidä lainkaan, paitsi kesäaikaan mökeillä!
Mieheni parhaan lapsuuden ystävän avovaimo on teennäisin ja tekopirtein ihminen kenet tunnen, siellä vierailut menee aina naamio kasvoilla...
sillä ei ole oikeesti mitään omaa elämää ja 2 kertaa vuodessa käy Kanarialla.
Sitten kertoo yksityiskohtia myöten kaikki tapahtumat lentokentällä, mitä joku virkailija sanoi ja millainen käytävän päässä ja miten kaukana se terminaali oli ja sitte niitä valokuvia pitää katsoa satoja ja satoja, kulkukoira sivusta, kulkukoira edstä ja rapistunut ovi ja joka kuvaan sisältyy 10 minuutin tarina.
Minä en saa yhtään suunvuoroa äitini luona vieraillessa ja sitten jos se kuulee jonkun jutun meidän perheestä, mitä en ole kertonut, niin loukkaankun kun ei ole kerrottu. Vähän hankalaa jos ei saa edes suunvuoroa.
Olen huomannut olevani sosiaalisesti melko rajoittunut, aika erakkomainen luonne. Kestän muutaman ystävän, oman perheeni ja ihan pienen lähipiirin, mutta vain pieninä annoksina vierailuja ja muuta sosiaalista tapahtumaa. Ihmisten jatkuva kohtaaminen väsyttää mua, siksi pyrin lyhyisiin tapaamisiin, rasitun melusta, hälinästä, paskanjauhannasta ja kaikenlaisista sosiaalisista roolileikeistä tosi paljon. Olen nyt kun ikää on tullut alkanut ymmärtää itseäni yhä enemmän. Olen silti mielestäni ihan mukava ihminen, pidän itsestäni ja muistakin ihmisistä mutta olen tarkka reviiristäni ja ajastani.
ihan sama juttu minulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette ole itse yhtään sen kummempia. Kyllä teidänkin seura ja valitukset saattavat hyvinkin pitkästyttää myös.
Pitää ymmärtää, että ihmiset ovat vain ihmisiä eikä vaatia toisilta sellaista mihin ei itsekään kykene. Eli ei teistä kukaan pysty olemaan aina hauska ja mielenkiintoinen ja viihdyttävää seuraa.
ole sen suurempaa sosiaalista verkkoa ja kavereita joiden luona kyläillä. Yhtä suurta kulissia kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viime vuonna työkaveri, joka käytti kaikki kahvitunnit puhuen itsestään, ainoasta pojastaan (18 v) ja miehestään. Minuuttiaikataululla aamuvessassa käymisestä lähtien. Joka herran päivä. Kukaan muu miestä neljästä ei saanut koskaan suunvuoroa. Joskus oli vaan pakko puhua päälle, jos oli jotain tärkeää työhön liittyvää. Hän kuunteli kyllä, mutta tuosta toisen puheenvuorosta hän löysi aina jotain uutta kerrottavaa, mikä oli sattunut hänelle joskus tai jollekin hänen kaverilleen.
Minä sain tuosta ajattelimisen aihtetta. Olen aina ollut myös aika kova puhumaan, ja tuon ihmisen tapaaminen oli minulle suuri opetus. Osaan nyt olla vähn hiljempaa ja kuunneella muitakin. Ja oin, että juuri se minun mielipiteeeni ei ole niin tärkeä, että minun olisi saatava se aina sanottua.
Varsinkin ne ihmiset joilla on aina jotain valittamista. Ne ei osaa muuta kuin marista. Itsellä etenevä vakava sairaus eikä todellakaan kiinnosta jonkun valitukset vaikka naapurin koiran haukkumisesta.
en myöskään jaksa JATKUVAA valitusta. Eikä minulla ole itsellä edes mitään sairautta.
Valituksia jaksan kuunnella ja itsekin valitan usein, myöskin turhasta. Mutta. On ihmisiä joilla on kaikki aina huonosti, on isompaa ja pienempää murhetta ja kaikesta tästä valitetaan ihan koko ajan suureen ääneen ja jatkuvasti. huhhuh ei jaksa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin ne ihmiset joilla on aina jotain valittamista. Ne ei osaa muuta kuin marista. Itsellä etenevä vakava sairaus eikä todellakaan kiinnosta jonkun valitukset vaikka naapurin koiran haukkumisesta.
valittavat sairauksiaan.
Mitä vakavampia, sitä vakavammin heidät pitäisi aina ottaa.
Maailman pitäisi pyöriä heidän sairautensa ympärillä ja kaikessa se pitäisi ottaa huomioon...
Lapsi ei saisi lähteä koulun diskoon kun jollakulla on (vakava) sairaus.
En saisi lukea dekkaria, kun se on hömppää ja lähipiirissä on (vakava) sairaus.
Mä oon niin täynnä ihmisten sairauksia!
Varsinkin ne ihmiset joilla on aina jotain valittamista. Ne ei osaa muuta kuin marista. Itsellä etenevä vakava sairaus eikä todellakaan kiinnosta jonkun valitukset vaikka naapurin koiran haukkumisesta.
valittavat sairauksiaan. Mitä vakavampia, sitä vakavammin heidät pitäisi aina ottaa. Maailman pitäisi pyöriä heidän sairautensa ympärillä ja kaikessa se pitäisi ottaa huomioon... Lapsi ei saisi lähteä koulun diskoon kun jollakulla on (vakava) sairaus. En saisi lukea dekkaria, kun se on hömppää ja lähipiirissä on (vakava) sairaus. Mä oon niin täynnä ihmisten sairauksia!
ja auta armias, jos sitten itsellä on joku pikku sairaus ja siitä kehtaa sanoa jotain. Niin sitten saa kiukkuisen mulkaisun tältä vakavasti-sairaalta-marttyyriltä ja kehotuksen olla valittamatta, kun eräällä on niin paljon vaikeampaa!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo valita aika hyvin seuransa, välttelen ihmisiä jotka yksityiskohtaisesti kuvaa jotain tavanomaista tapahtumaa. Itse kertoisin ehkä viikonlopusta että kävimme Sipoossa sienessä ja tuli yllättävän hyvä saalis. Mutta sellaiset jaarittelijat saattaisivat kertoa runsain kuvailevin sanoin puoli tuntia siitä samasta sieneen menosta viidelle ihmiselle (esim mitä koira tykkäsi ja miten automatka sinne sujui ja miten paikka löytyi ja miten ei ensin löytynyt sieniä ja mitä sieniä ja mistä löytyi ja mitä koira joka välissä teki ja mitä mies sanoi ja mitä hän siihen vastasi jne jne). Sellaista mä aina vähän ihmettelen kun kuitenkin tuntuu että kukaan ei niistä yksityiskohdista ole kovin kiinnostunut.
Olen huomannut olevani sosiaalisesti melko rajoittunut, aika erakkomainen luonne. Kestän muutaman ystävän, oman perheeni ja ihan pienen lähipiirin, mutta vain pieninä annoksina vierailuja ja muuta sosiaalista tapahtumaa. Ihmisten jatkuva kohtaaminen väsyttää mua, siksi pyrin lyhyisiin tapaamisiin, rasitun melusta, hälinästä, paskanjauhannasta ja kaikenlaisista sosiaalisista roolileikeistä tosi paljon. Olen nyt kun ikää on tullut alkanut ymmärtää itseäni yhä enemmän. Olen silti mielestäni ihan mukava ihminen, pidän itsestäni ja muistakin ihmisistä mutta olen tarkka reviiristäni ja ajastani.
ihan sama juttu minulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä analysoin itseäni paraikaa suhteessa ihmisiin ja juurikin tähän ystävääni.
huono ihminen kun ajattelen noin. ap
Onko vika näissä idiooteissa, vai olenko liian vaativa, hullu, idiootti...? En ole vielä löytänyt vastausta siihen kumpi meistä on se "oikeinajattelija" t. 3
tämä piirre tekee minusta hieman erakon. Todella tylsää jutella puhelimessa niitä näitä, siispä en soitella ihmisille ja jos joku soittaa yritän lopetella kohtuu nopeasti. 15 min puhelu on jo ylipitkä. Ihan oikasti tämä piirre itsessäni vaivaa. Mutta jos on hyvä porukka ja samalla aallolla ollaan, niin sitten jaksan seurustella.
Kummallis aon se, että en ole kuitenkaan mikään tuppisuu, voin jutustella ihan vieraallekin, mutta vain koska tiedän, ettei sitä kestä kauaa.
Olen huomannut olevani sosiaalisesti melko rajoittunut, aika erakkomainen luonne. Kestän muutaman ystävän, oman perheeni ja ihan pienen lähipiirin, mutta vain pieninä annoksina vierailuja ja muuta sosiaalista tapahtumaa. Ihmisten jatkuva kohtaaminen väsyttää mua, siksi pyrin lyhyisiin tapaamisiin, rasitun melusta, hälinästä, paskanjauhannasta ja kaikenlaisista sosiaalisista roolileikeistä tosi paljon. Olen nyt kun ikää on tullut alkanut ymmärtää itseäni yhä enemmän. Olen silti mielestäni ihan mukava ihminen, pidän itsestäni ja muistakin ihmisistä mutta olen tarkka reviiristäni ja ajastani.
Mutta miksi, oi miksi, joka työpaikalta löytyy vähintään yksi sellainen, joka ottaa minut silmätikukseen ja yrittää nostaa itseään minun yläpuolelle vittuilemalla? Vain sen takia koska en ole niin sosiaalinen kuin muut?
No, hienoa että osaat tuomita meidät kaikki sivistymättömiksi moukiksi sen perusteella että inttijutut tai toisen ihmisen historiassa tapahtuneet asiat eivät saa smalltalk hermojamme kutiamaan.
Myös se on mielestäni sivistynyttä että hyväksytään toisten ihmisten erilaisuus ja se, että kaikki eivät kestä paikoillaan juttelemassa merkityksettömistä asioista, kuten siitä millainen oli viimeinen puustock silloin kun mieheni seurusteli entisen kihlattunsa kanssa.
Lähden myös mielelläni mieluumin pois kuin jään kuuntelemaan valitusta siitä, miksi minä en lähde johonkin uudenvuoden juhliin, joissa päätarkoitus on juoda viimeisetkin aivosolunsa kuolleiksi.
Kun keskustelun aiheet ovat lähinnä menneet ryyppyreissut sekä tulevat ryyppyreissut sekä se että kuinka inhottavaa on että minä en ikinä osallistu niihin reissuihin, koska mieluumin nielisin pikarillisen myrkkyä, niin olen mieluumin sivistymätön kuin kuuntelen sitä tyhjänpäiväistä chaibaa.