Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla tehdä toista lasta, koska väsyneenä musta tulee hirviö. :(
27.12.2011 |
Olisin halunnut lapselleni sisaruksen, mutta olen nyt päättänyt, että ennemmin olen hyvä äiti tälle yhdelle. Elämä alkaa helpottaa jo pikkuhiljaa ja tässä kahtena ensimmäisenä vuonna olen sen oppinut, että väsymys saa musta esiin todella mustan puolen.
Vaikka kuinka yritän hellittää, en ole perfektionisti enkä suorittaja (ainakaan liian neuroottinen sellainen), niin silti tuntuu että olen melkein psykoosissa. Olen todella masentunut, hillitön, arvaamaton, kuikkuinen jne, jos en saa nukkua tai olla rauhassa tarpeeksi.
Kestän varmaan väsymystä keskimääräistä huonommin ja kaipaan keskimääräistä enemmän yksinäisyyttä.
Mua hirvittää ajatella millainen olen jo tälle olemassa olevalle lapselle ollut, saatikka millainen olisi uudelle lapselle... :((
Miten voikaan väsymys, ihan unenpuute, vaikuttaa noin pahasti! En vaan pysty olemaan se leppoisa äiti, jolla on loputon pinna vaikka olisi valvonut monta kuukautta putkeen ja joka rakastaisi pakahduttavan paljon lastaan.
Kommentit (5)
helpottaa kun lapsi lähestyy kahta vuotta. Ja ajatus siitä, että alkaisi kaiken alusta saa melkein itkun tulemaan.
Lapsi on edelleen sellainen, että viihtyy enimmän ajan sylissä ja ihan kiinni, mutta silti on jo tosi omatoiminen.
Myös sen asian olen oppinut, että en ole ollenkaan mikään vauvaihminen, vaan ennemminkin pikkulapsi-ihminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se muuta tehnyt kun tissiä syönyt. Tuntui vähän kun lemmikkiä hoitaisi kun ei "reagoinut" mitenkään. Nyt ihanaa kun lapsi kävelee ja "juttelee", toivon että meilläkin pian tämä yökukkuminen helpottaisi. Eipä sitä turhaan puhuta, että pienten lasten kanssa on rankkaa. Toisaalta kun miettii, jos jaksaa sen pari vuotta niin sitten olisi 2 ihanaa pikku naperoa. Mies ylioptimisena yrittää sanoa, ettei toinen välttämättä näin paljon valvo mutta en usko jos/kun täysimetykselle kanssa menisi. Ja toisen kanssa olisi vielä rankempaa kun vauvan lisäksi taapero tarpeineen..
Meillä on kylläkin kaksi lasta (ikäeroa 2,5 vuotta) ja molemmat valvottivat niin, että kumpainenkin nukkui ensimmäisen kokonaisen yön noin 1,5-vuotiaana. Epäreilua sinänsä, että kuten ap, kestän todella huonosti valvomista ja pitkän jatkuvia (vain lyhyitäkin) herätyksiä. Minulle normaalit yöunet ovat 9h nukkuen sikeästi kuin tukki. Siten olen melkein poikkeuksetta hyväntuulinen ja energinen. Ja ellei näin ole, olen juuri kuten ap kuvasi. En suoristaan tunnista itseäni itseäni niistä ajoista! Minäkin haluaisin heti kolmannen lapsen, ellei juuri tuo vauva-aika herätyksineen olisi minulle niin vaikeaa..
Miksi se lapsi on valvottanut niin paljon ja miksi se takertuu noin kovasti?
refluksi vuoden ikään saakka, luultavasti siitä johtui heräilyt ja yösyömiset pitkään. Samalla mua painostettiin tekemään opintoja (en kyllä sitten tehnyt), ja olin aivan burn outissa.
Huomaan, että mun stressinsietokyky on vieläkin tosi matalalla.
Ei se lapsi takerru, mutta kukapa ei tykkäisi olla sylissä ja lähellä?? Varsinkin kun ihan kahdestaan ollaan, eli minä olen ainoaa seuraa lapselle.
En juuri kyllä kauheasti muista viimesestä puolestoista vuodesta, mutta ehkä se on vaan ihan hyvä...
ap
Alue: Aihe vapaa
joskus oli ajatus lapsista pienellä ikäerolla ja mies on jo vähän kärttänyt kun vauva nyt vajaa 11kk. Olen vaan totaalisen väsynyt etten todellakaan halua olla raskaana. Kyllähän tuo jossain vaiheessa helpottaa (helpottiko sulla siis lapsen ollessa 2?) mutta en jaksa toista valvomisputkea. Luulen myös kestäväni väsymystä keskivertoa heikommin, olen ärstynyt ja pinna todella kireänä. Väsynennä en tavallaan jaksa lasta NIIN paljon rakastaa. Ihanahan tuo pikkuinen on, pää vaan hajoaa kun ei saa nukkua.. Ehkä se vauvakuume meidät vielä joskus yllättää. ;D