Siis miten tällainen mummon "lastenhoitopuhe" pitäisi ottaa?

mutta on faktaa, että monet mielellään viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Mutta anoppi esittää asian noin, ja mun on vaikea sanoa siihen muuta kuin että "kyllä pärjätään". Kun MINUSTA tuo kuulostaa siltä että anoppia ei hirväesti huvita se lasten hoitaminen. Joten SIKSI on vaikea ottaa noita tarjouksia vastaan. Ja SIKSI haluankin kysyä että miltä tuollainen kysymys mielestänne kuulostaa, eli kuulostaako muistakin just siltä että hän "pakon edessä" voi hoitaa mutta ei muuten. Puhun itsestäni koska olen kotiäiti ja mies paljon töissä, minä hoidan kodin ja lapset 95% yksin. Sen takia puhun itsestäni enkä miehestä ja minusta. ap

kuin sperman ruikkiminen.

Miehesi tehtävänä on olla osa lasten arkea, ei suinkaan sen anopin. Miksi miehen äidin täytyy tehdä ne asiat, jotka oikeasti kuuluvat miehelle eli et anna miehen kasvaa aikuiseksi vastuunkantajaksi vaan oletat, että kyllä sen äiti hoitaa.

Mun anoppi oli ihan pettynyt kun ilmoitin meneväni itsekin lepäämään lasten nukkuessa päiväunia. Olisi ollut niin hauska vähän jutella... odottaa minun viihdyttävän häntä kun lapset ovat poissa tieltä.

No onhan se niin, että hyvä kirja lastenhoidon voittaa, mutta esim omassa tilanteessani (vastasin ylempänä eli olen se jolla kumpikaan mummo ei ole hoitanut ikinä hetkeäkään) asiasta tekee epäreilun se että sukupolvien välinen auttamisen ketju katkesi isovanhempien kohdalla. Sekä minä että mies oltiin lapsina aina mummoloissa, mummo hoiti monta kertaa viikossa ja kaikki lomat, kesät, siis monen viikon pätkiä. Molemmat lastemme mummot ovat aikanaan saaneet tuhansia tuhansia tunteja lastrnhoitoapuja. Nyt itse eivät oe valmiita auttamaan sekuntiakaan. Reiluako? Ei minun mielestäni ainakaan. Mitään ei tälle voi ikävä kyllä tehdä, muuta kuin päättää että itse olen aikanaan parempi mummo omille mahdollisille lapsenlapsilleni.

miten 2010-luvulla vielä löytyy perheitä, joissa vaimo kököttää kotona ja mies on aina töissä.



MIKSI noita lapsia pitää tehdä noin paljon, jos kerran isää ei kuitenkaan edes kiinnosta??

että anoppilat ovat helvetin esikartanoita ja anoppi itse piru, jonka kaikki kommentit ja kysymykset, avuntarjouksista ja lahjoista puhumattakaan, tulkitaan ilkeilyksi ja miniän kykyjen epäilyksi.



Minä tulkitsin AP:n anopin kommentin siten, että anoppi oikeasti haluaa auttaa, mutta avun tarjoaminen on vaikeaa, koska pelkää tulevansa torjutuksi ja tuntevansa itsensä hölmöksi. Eivät meilläkään isovanhemmat ole ikinä tuppautuneet auttamaan, mutta pyydettäessä apua on kyllä aina saanut. Oma äitini varsinkin on hyvin arka tällaisissa asioissa ja eritysesti veljieni vaimojen kanssa varpaillaan, osin syystäkin tosin.

Jos olet väsynyt ja uupunut, niin ota ehdotus vastaan ja anna lapset hoitoon pariksi tunniksi ja lepää/nuku se aika.

Jos taas haluat mieluummin vahvistaa lastesi ja anopin välistä suhdetta, niin anna hoitoon vain vanhin tai kaksi vanhinta lasta. Silloin anopilla ei ole niin rankkaa ja on helpompi luoda suhdetta lastenlapsiin. Yksi hyvä keino on myös laittaa anoppi viemään lapset esim. hoplopiin. Sen helpompaa lastenhoitoa ei ole (jos lapset ovat vain riittävän vanhoja eli yli 3-vuotiaita).

Kun kerran tarjosi apua, niin ota vastaan ja huilaa. Joskus pitää olla vähän itsekäs, että jaksaa sitten paremmin jatkossa. Väsynyt äiti ei ole kovin hyvä äiti, eikä siitä, että piiputat itsesi valitettavasti saa mitään pyhimyskruunua mistään.

olin lapsi, olin paljon mummolassa. Kun mummo vanheni, hoiti äitini puolestaan mummoa, käytti kaupassa, lääkärissä, siivosi, laittoi ruokaa jne.



Eli se sukupolvinen hoivaketju ei katkennut, se vain suuntautui siihen edelliseen sukupolveen, joka apua tarvitsi. Tietysti olisi ollut reilumpaa, että minä olisin mummosta huolta pitänyt, mutta kuvittelin, että on tärkeämpää hoitaa omia lapsia kuin sitä ihanaa mummoa, joka aikoinaan hoiti minua.



Ei käynyt edes mielessä, että olisi pitänyt äitini vielä minunkin lapseni hoitaa.