Lue keskustelun säännöt.
Olen tehnyt elämässäni pelkkiä vääriä valintoja
26.12.2011 |
Olen opiskellut väärää alaa, luottanut vääriin ihmisiin, ollut parisuhteessa väärien ihmisten kanssa, ollut väärissä työpaikoissa, tehnyt perheen suhteen vääriä päätöksiä, toiminut väärin taloudellisissa asioissa jne.
Ja kaikki tämä, vaikka olen harkinnut tarkkaan jokaista päätöstä. Ilmeisesti olen harvinaisen tyhmä ihminen.
Onko muita joille on käynyt elämässä näin?
Kommentit (43)
ite tuhlasin 3-4 vuotta aivan väärässä ihmissuhteessa nuorena. En ymmärrä miksi roikuin tyypissä, en vaan osannut lopettaa sitä suhdetta. jonkinlainen aukko oli ihmissuhteissa kai, mitä paikkaamaan otin sen poikakaverin.Onneksi ei sentään lapsia tullut.
Samoin ne sen aikaiset ystävyyssuhteetkin on kaikki loppuneet. Osoittautuivat kelpaamattomiksi loppupeleissä. Aivan kauheita ihmisiä kaikki. Ei vaan ollut kykyä valikoida paremmin, eikä kyllä paljon valinnanvaraakaan, tai mahdollisuuksia. Lapsena tekee lapsen päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä kyllä ollut mukana sekä tyhmyyttä että huonoa onnea. Paskamaisilla vanhemmilla suuri osuus asiaan.
Onneks ehti sentään tehdä lapsen ennen kuin liian myöhäistä. Taisi pelastaa kaverin elämän.
vielä kun kasvat 15 vuotta, ymmärrät ettei vanhemmillasi ollut asiaan paljonkaan tekemistä: SINÄ itse valitsit mitä valitsit. Omaakin polkuaan kun voi kulkea, vanhemmista huolimatta. KYLLÄ! Moni syyttää vanhempiaan kaikesta, mutta ihan ite teki mitä teki. Kyllä vanhemmat usein yritti parhaansa, mutta lapsi teki itse huonoja valintoja. Opettajiaankin kun voi kuunnella, tai vaikka pappia, lääkäriä, kavereiden vanhempia yms.
Itse en ole valmistunut koskaan, 2pitkää parisuhdetta väärien miesten kanssa. Lapsia myös monta ja he ovat ainut asia mistä olen ollut onnellinen. 40+ terveys alkoi pettämään ja syyllinen on perinnöllinen sairaus joka on osalla lapsia ainakin varmasti..ei hirveän toiveikas olo tulevaisuuteen. Olen rahaton ja pahasti velkainen eikä minusta tule enää työkykyistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet ajattelu liikaa järjellä ja liian vähän tunteella?
Päinvastoin.
Toisaalta taas ne järkivalintoja tehneet (ammatti, ihmissuhde) taas 50-villityksessä jättää kaiken mitä ovat valinneet ja heittäytyy johonkin täysin vastakkaiseen, esim. suhteeseen tai työhön. Onhan näitä. "Jätin hyväpalkkasen työn ja heittäydyin keramiikkataiteilijaksi" tai jätin hyvän työn ja aloin taiteilijaksi, yms.
Niin olen minäkin. Ja olen tajunnut sen myös ajat sitten. Vasta nyt asia on todellakin alkanut myös rasittamaan todella paljon. Vtuttaa.
No onneksi hauta korjaa edes joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, sama. Väärä opiskeluala, väärät miehet, väärät petollisiksi osoittautuneet "ystävät", ylipäätään vääriin asioihin keskittyminen, väärät valinnat asumisasioissa. En muista, että olisin koskaan tehnyt mitään sillä lailla oikein, että voisi vuosia myöhemminkin olla tyytyväinen valintaan.
Olen tämän saman asian tajunnut. Ihan älytön määrä vääriä valintoja elämässä, joka nyt alkaa olla enempi loppupäässä. Eli ei oikein enää mitään mahdollisuuksia tehdä radikaalia korjausliikettä, niin että voisi edes kerran elämässään kokea olevansa onnellinen. Minulla oli nuorena unelmia, joita kohti olisin halunnut lähteä kulkemaan. Äiti kuitenkin stoppasi haaveeni ja tavoitteeni ja sanoi, että noin ei kuulu elämässä tehdä. Mulle on ihan sama vaikka kuolisin tänään. Tämä mun elämä on ollut aivan turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne päätökset aina niin tietoisia ole, vaikka niitä harkitsisikin.
Esim harva valitsisi saman opiskelupaikan, jos saisi valita 20vuotta työelämää ja elämää ylipäätään kokeneena. Siinäkin on yksi valtavan tärkeä päätös, jonka nuori joutuu tekemään ilman mitään todellisia valmiuksia ja elämänkokemusta.
Ihmissuhteissa ei harkinnalla ole mitään tarkoitusta. Oikeasti seurustelussa ja ihmissuhteissa toteuttaa tuttuja (omasta lapsuudenperheestä opittuja) kaavoja, eikä niistä ole helppo järkeillä itseään ulos.
Ja jos on jotenkin henkisesti heikoilla, niin yleensä se näkyy ajattelemattomana raha käyttönä, joilla taas ylipainona. Sulla siis ilmeisesti on tapana tuhlata, kun haluat hyviä fiiliksiä.
Joten et siis ole täydellinen! Hyvä niin, sovit hyvin mukaan porukkaan kaikkien meidän muiden kanssa! :)
Ammateista olisi hyvä saada yläasteella jotain tietoa, minun aikanani ei saanut mitään.
En ole koskaan tuhlannut, mutta olisi pitänyt elää vielä niukemmin, asua jossain muualla jne.
On ikävää, että näin nelikymppisenä ei ole enää juuri mitään odotettavissa, eikä voimavarojakaan mihinkään uuteen.
Tuntuu tosiaan hurjalta, miten sokkona teinit vielä joskus 30 v. sitten joutuivat tekemään valintoja loppuelämänsä suhteen. Ei ollut mitään nettiä mistä katsoa kattavia työllisyys- ja palkkatilastoja tai ennusteita työmarkkinoiden muutoksista. Ihan mielikuvien varassa mentiin. Myös siinä oli hillittömästi vaihtelua että missä määrin esimerkiksi vanhempia kiinnosti neuvoa. Minun vanhempani ei kiinnostanut pätkääkään, joten tein ne ratkaisevat valinnat lukiolaisena todellakin ihan yksin, ja pieleen meni. Mieskin on kertonut menneensä duunarin lapsena amiskaan vain siksi että hänellä oli se käsitys että niin hänen vaan kuuluu tehdä, ei kukaan edes ehdottanut, että mitä jos menisit lukioon. Hän onneksi pääsi sittemmin ammattikorkeaan, mutta ihan oman onnensa nojassa tämä sukupolvi on ollut nykyiseen helikopterivanhemmuuteen verrattuna.
Sama muilla. Ei syy ole sinussa täysin. Kyllä muissa on vikaa ja tässä ihmiselle ilkeässä systeemissä. Nuorena ei vain tiedä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama muilla. Ei syy ole sinussa täysin. Kyllä muissa on vikaa ja tässä ihmiselle ilkeässä systeemissä. Nuorena ei vain tiedä kaikkea.
Siinä taas yksi, joka syyttelee muita omista valinnoista ja virheistä. Se onkin helppoa, koska ei tarvitse itse ottaa vastuuta mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä kyllä ollut mukana sekä tyhmyyttä että huonoa onnea. Paskamaisilla vanhemmilla suuri osuus asiaan.
Onneks ehti sentään tehdä lapsen ennen kuin liian myöhäistä. Taisi pelastaa kaverin elämän.vielä kun kasvat 15 vuotta, ymmärrät ettei vanhemmillasi ollut asiaan paljonkaan tekemistä: SINÄ itse valitsit mitä valitsit. Omaakin polkuaan kun voi kulkea, vanhemmista huolimatta. KYLLÄ! Moni syyttää vanhempiaan kaikesta, mutta ihan ite teki mitä teki. Kyllä vanhemmat usein yritti parhaansa, mutta lapsi teki itse huonoja valintoja. Opettajiaankin kun voi kuunnella, tai vaikka pappia, lääkäriä, kavereiden vanhempia yms.
Olen huomannut, että nykyään syytetään vanhempia kaikesta, jos itsellään menee huonosti. Vastuu omasta itsestään on niin helppo siirtää muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo näinhän se on mennyt. Nyt keski-ikäisenä miettii et aika moni asia olisi pitänyt tehdä toisin, syntymästä lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama muilla. Ei syy ole sinussa täysin. Kyllä muissa on vikaa ja tässä ihmiselle ilkeässä systeemissä. Nuorena ei vain tiedä kaikkea.
Siinä taas yksi, joka syyttelee muita omista valinnoista ja virheistä. Se onkin helppoa, koska ei tarvitse itse ottaa vastuuta mistään.
Olet ilkeä tai tyhmä. En puhunut itsestäni. Kyllä muilla ihmisillä on myös vastuu minkälaiseksi muiden elämän tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonoin tuloksin. Olen tullut siihen loppupäätelmään, että joko muut ovat minua huomattavasti älykäämpiä, tai sitten kaikki on tuurista kiinni.
ap
Mutta eivätkö monet noista asioista ole sellaisia, että totuus/huonot puolet paljastuvat vasta ajan myötä? Vaikka kuinka harkitsisi vaikka yhteisasumista jonkun kanssa, niin eihän sitä käytännössä voi tietää millaista se on, ennen kuin sitten on asunut sen toisen kanssa. Työpaikkojen ilmapiiristäkään ei tiedä tuon taivaallista ennen kuin menee sinne jne.
Et ole tyhmä ainakaan noilla perusteilla, ettet ole osannut etukäteen sanoa, että nyt tämä on varmasti väärä valinta.
kas kun ap ei syyttele persuja ja nyky hallitusta. hänen ongelmansa johtuvat ainoastaan hänen omasta tyhmyydestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä kyllä ollut mukana sekä tyhmyyttä että huonoa onnea. Paskamaisilla vanhemmilla suuri osuus asiaan.
Onneks ehti sentään tehdä lapsen ennen kuin liian myöhäistä. Taisi pelastaa kaverin elämän.vielä kun kasvat 15 vuotta, ymmärrät ettei vanhemmillasi ollut asiaan paljonkaan tekemistä: SINÄ itse valitsit mitä valitsit. Omaakin polkuaan kun voi kulkea, vanhemmista huolimatta. KYLLÄ! Moni syyttää vanhempiaan kaikesta, mutta ihan ite teki mitä teki. Kyllä vanhemmat usein yritti parhaansa, mutta lapsi teki itse huonoja valintoja. Opettajiaankin kun voi kuunnella, tai vaikka pappia, lääkäriä, kavereiden vanhempia yms.
Olen huomannut, että nykyään syytetään vanhempia kaikesta, jos itsellään menee huonosti. Vastuu omasta itsestään on niin helppo siirtää muille.
Ok boomer.
Minulle on vanhemmiten alkanut selvitä, että elämäni pääkuvio on ollut tuottaa pettymyksiä kaikille, jotka ovat luottaneet tai panostaneet minuun. Vanhemmille, veljille, vaimolle, lapselle, tuttaville, työnantajille, j.n.e. Ja nyt on jo myöhäistä yrittää hyvittää mitään.
Oikea tapa on syyttää tehtyä politiikkaa, sillä on kuitenkin suurin vaikutus sinun elämään. Ehkä noin 90% vaikutus.
Ne joilla menee hyvin, heille on sattunut runsasti myötämielisiä päätöksiä.
Jumalassa ei ole sattumaa. Kaikki mitä sinulle on tapahtunut on tapahtunut syystä.
tuo ei toimi. 40-50+ vuotiaana se uuden ammatin opiskelu ei ole järkevää. Ensin pänttäät yliopistojen pääsykokeisiin 3 vuotta, koska vanhalla Yo-todistuksella ei tee mitään (sitä ei enää hyväksytä) joudut siihen pieneen sissänpääsy kategoriaan jossa taistelee 10000 muutakin huippuopiskelijaa. Et pääse sisään enää minnekään. Jos pääset, se on amiksen logistiikkalinja.
Ja vaikka pääsisitkin sisään unelma-alallesi, opiskelet (millä tuella?) 6 vuotta, ja valmistut kortistoon, kun 2-kymppiset otetaan töihin, sinua ei. Sitten eläkkeelle. miettikää sitä meterologia joka meni lääkikseen? Montako vuotta "saa" tehä unelmatyötään? Onko se sen arvosta?