Äiti pilasi joulun - jatkuvaa arvostelua..

ja heti sen perässä luki "en tarkoittanut loukata". Miten musta tuntuu, että nämä jutut jotenkin aina kääntyy niin, että se olen minä, kun olen "ymmärtänyt väärin" ja eihän hän "tarkoittanut loukata, sanoi vain"...



Miksi ei sitten voisi jättää kokonaan sanomatta? Tuntuu siltä, että haluaa vain sanoa nuo asiat (pois omasta mielestään), mutta ei ikinä mieti, miltä minusta sitten tuntuu.



Ap

haluaa vaan pitää sut koukussa. Totta kai hänellä oli tarkoitus loukata. Esim tuo "katkeria viestejä tammikuussa" heitto. Ei voi olla, että jotenkin vahingossa tuollaista sanoi.



Mutta säikähti sitten, kun sinä osoitit vähän napakkuutta ja lopetit puhelun, etkä vaan kuunnellut nöyränä tuota sättimistä. Ja nyt sitten laittaa tuollaisen tekoanteeksipyynnön, jotta et vähentäisi yhteydenpitoa.



Mulla samanlainen äiti, joka jollain sairaalla tavalla nauttii siitä, että saa mulle ikävän olon. Pidän nykyään ihan minimisti yhteyttä. Olen korrekti ja kohtelias, mutten kerro mitään omia asioitani, koska ne aina jotenkin väännetään siten, että minua voi niillä loukata.



Jätä huomiotta tuollaiset "anteeksipyynnöt". Pidät yhteyttä sen mikä sua huvittaa, etkä muuten uhraa ajatuksia tuollaiseen ihmiseen.

miten muuten kukaan kohtelee toisia noin?? Varsinkin omia lapsiaan!



Nyt tästä päivästä lähtien alat vähän pitämään puoliasia ja aloitat vaikka siitä, että tiedostat tämän: saat kutsua kotiisi juuri ne ihmiset, jotka itse tahdot. Jolle se ei sovi, voi jäädä juhlista pois.



Voit jättää kutsumatta sellaiset, jotka aiheuttavat pahaa mieltä. Voit jättää jopa äitisi rannalle.



Sinun pitäisi tehdä kirjallinen lupaus uudeksivuodeksi siitä, että pidät itseäsi paremmassa arvossa. Kirjaa konkreettisia asioita, joita tahdot tehdä toisin ja itsellesi kauniimmin.



Olen joutunut itse opettelemaan tätä kognitiivisessa terapiassa. Kaikkein vaikeinta on tehdä itselleen hyviä asioita (esim. 2 pientä asiaa päivässä) ja tajuta että siihen on oikeus! Se on niin vaikeaa, että välillä on pitänyt itkeä. Niin vaikeaa, että tehtäviimme kuului mm. ostaa itselle pakinto sitten, kun on pystynyt toteuttamaan itsensä hemmottelemisen pakkoa viikon!

ja pahoitteluni teille, jotka joudutte kokemaan samanlaista :(.



Mietin mieheni kanssa, että oikeuttaako lapsen synnyttäminen sen, että voi sitten kohdella häntä miten tahansa? Äiti ei varmasti IKINÄ kohtelisi ystäviään näin, mutta minun suhteen hänellä ei tunnu olevan mitään rajoja.



Ja tosiaan - tämä vajaa kolme vuotta, mitä hänen laskujen mukaan meillä on ollut "vaikeaa" johtuu juurikin siitä, että en ole enää suostunut olemaan hänen arvostelunsa kohteena.



Ap

Minulla on lapsia, muilla sisaruksilla ei. Vanhempani eivät kutsuneet meitä jouluna ollenkaan kylään eivätkä tuoneet lahjoja. Sisikoni toimitti heidän lahjat. Yhdelle lapsistani ei ollut pakettia "kun eivät olleet löytäneet mitään". Silti äiti valittaa "kun on niin ikävä". Tänään sanoi puhelimessa taas kun kyselin että milloin tulisimme "että hyvä että ette tulleet". Ihan pokkana vaan totesi. Muita sukulaisia kuitenkin kestitsivät.

On kuulema niin vaikea olla, kun ei ollenkaan arvosteta häntä. Asia siis kääntyi taas minun syyksi, kun olen niin kova häntä kohtaan.



Surettaa minuakin tämä asia :(. Oman hyvinvointini vuoksi on kuitenkin pakko asettaa rajat.



Ap

ei ole sattunut mieleesi juolahtamaan, että äitisi on möläyttelijä ja sä tahallas käsität kaiken väärin ja oot yli herkkänahkanen? -ens vuonna nyyttärit saatto tarkottaa positiivista huomautusta ja kiitosta, et olit tehny ite hurjan homman, ehkä nyyttärit ois tasa-arvosempaa sunkin kannalta. ei tarttis marttyyrin elkein kaikkee ite duunata?

ja sellaset ihmiset mihin ehkä ette muuten oo ollu yhteydessä, ni mistä hoksasitkin kutsua ne jouluksi? mitä pahaa tossa on? kato pimu peiliin, ennen ku leimaat äitis hulluksi..

Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata sanansa asetella sillä tavalla että edes kiitoksen voi sanoa niin ettei sitä tulkita väärin. Ap:n äiti kuulostaa ihmiseltä jolla on huono itsetunto + muita psyykkisiä pulmia.

Mutta en todellakaan "marttyrin elkein" laittanut joulua, päinvastoin. Minusta on mukavampaa niin, että lähisuku tulee meille ja meidän ei puolestaan tarvitse lähteä ajelemaan minnekään.



Enkä ole leimannut äitiäni hulluksi - en ole lääketieteen osaaja, joten en tee toisista ihmisistä diagnooseja yksittäisten tapahtumien perusteella.



Miksi arvelet, että olen nainen?



Ap

Meillä on ollut äidin kanssa vaikeaa jo pidemmän aikaa, mutta nyt mulla loppui voimat ihan kokonaan. Kiittämisen varjolla soitti aamulla ja heti, kun oli kiittänyt eilisestä (järjestimme mieheni kanssa joulun koko suvulle), niin alkoi arvostelemaan. Syitä a) miksi en ollut kysynyt hänen lupaansa siihen, että kutsun paikalle myös isäni (?) ja veljeni (?), tarkka lainaus "mistä sait moisen ajatuksen?", b) seuraavalla kerralla pitää järjestää nyyttärit, että jokainen tuo jotakin (laitoimme nyt itse kaikki, aivan kuten aiempinakin vuosina), c) sen jälkeen kysyi, että onko taas tammikuussa odotettavissa katkera tekstiviesti!??!? Mulla ei ollut hajuakaan, mistä se puhui - selvensi, että MINÄ aion viestitellä hänelle, mistä tämä hankala suhde hänen kanssaan johtuu.

Minusta tuollaisessa käyttäytymisessä ei ole mitään tervettä. Jos halusi kiittää eilisestä, niin ok. Mutta kun halusi sen varjolla arvostella ja moittia järjestelyjä, niin ensi vuonna en aio häntä enää kutsua meille.

Mitä mieltä olette?

Oma äitini on loukkaantunut, koska en ole suostunut katkaisemaan välejä isääni heidän eronsa jälkeen. Erosta on kohta 20 vuotta ja olin jo muuttanut kotoa kun he erosivat. En voinut pitää maisterisjuhlia, kun vanhemmat eivät suostuneet tulemaan yhtä aikaa paikalle (tappelivat niin, että kumpikin jätti tulematta). Äitini on jo ilmoittanut, ettei hyväksy, että isäni kutsutaan tyttäreni yo-juhliin, kun sellaiset aikanaan tulee...

Ole onnellinen juhlistasi ja nauti siitä, että teit oman päätöksesi. Unohda äitisi valitus, ei sille kannata antaa valtaa.

Miksi pilaat jouluilosi moisen rutisijan takia.

Olet kai aikuinen nainen joka vastaa ihan itse omista päätöksistään.

on noin vaikeaa aikuisella ihmisellä käyttäytyä asiallisesti, niin ensi vuonna voit hyvin muistaa äitiä joulukortilla ja kutsua vain ne vieraat, joita haluat ja jotka eivät arvostele kaikkea. Hän olisi voinut myös kieltäytyä kutsusta!

Kolmisen vuotta ollut jo vaikeeta.Jonkinlaista mielenterveydellistä ilmeisesti on.Muita jotka samaa mieltä.Tänään taas sain kuulla parjaamista ja ilkeilyä ja ivaamista.Eikä auta vaikka sanois takaisinkin.Innostuu vaan lisää ilkeilemään.Asuu ihan meidän lähellä,joten eroon en pääse millään.

mutta hankalaa tuolta arvosteluryöpyltä on suojautuakaan, kun kuitenkin puhelu alkoi ihan asiallisesti. Lopetin puhelun kyllä heti, kun tuota tekstiä alkoi tulla :(.



Ihan samaa mietin, että ei ole tervetullut enää meille jatkossa. Tosin tämäkin kääntyy sitten minun syyksi (minä olen niin hankala...), mutta parempi niin.



Ap

ap:n puolesta. Miten ei aikuiset ihmiset osaa olla toisiaan kohtaan kunnoittavia ja kohteliaita... Äitiäsi et voi muuksi muuttaa, mutta itse voit toki pysytellä kohteliaalla tasolla alentumatta äitisi kanssa samalle tasolle. Itse välttelisin kyllä moisen äitiraasun seuraa minkä pystyisin.