Viddu. Tähän loppu joulun vietot meikäläiseltä!
Mua vituttaa jo ihan kamalasti pakata parin päivän kamppeet, ootella laatikoitten valmistumista jotta päästään lähtemään, kannella autoon kamaa, siivota kämppää lähtökuntoon ja samalla viihdyttää taapeora!
Ei saa edes sitä autoa pakattua ja roskia vietyä ilman että ottaa taaperon mukaan. Pukemista, riisumista, taapero kiljuu turvaistuimessaan kun en uskalla jättää sitä irti autoon leikkimään jne jne...
Lapsi saa joulun jokatoinen vuosi isällään, se saa riittää. Tästä lähin syödään kotiinkuljetettua pitsaa ja juodaan limsaa jouluna.
Mä en tiedä miksi, mutta mua on aina stressannu keskimäärästä enemmän pakkaaminen ja lähteminen. Miksi se olen minä, joka joudun lähtemään?? No, eihän tänne kukaan edes tulin, mun ankeeseen rivarikaksioon jos voi valita sen ja omakotitalon väliltä... VITUTTAAAAA JA VÄSYTTÄÄÄÄ!!! Haluaisin oikeesti mennä vaan päiväunille. Mutta sitäkään en voi tehä kun taapero valvoo.
Kommentit (18)
pitäny tehä, mut sain eilen inspiksen kokeilla imellettyä perunalaatikkoo... Ja tyhmänä sitten toteutin sen. Äääähhhh... Vaikka olin vannonut, että en tee YHTÄÄN mitään koko joulun eteen.
vaikka tuo isä on ihan kotona. Kohta itkee lapsi väsymystä mutta äijä ei tajua että päikyt on jo tunnin myöhässä niin vois nostaa perseensä penkistä
tsemppiä
ei tommosta valitusta jaksa lukea.
Lapsiparka kun tommoisen joulun teet.
viimeiset taaperosiirtymisen sinun kohdalla. Ensi vuonna on isällään ja sitä seuraavana jo kaksi vuotta vanhempi kuin nyt. Vai meinaatko, että pysyy taaperona ikuisesti?
Osta laatikot valmiina (ens jouluna muista tämä). Ne on ihan hyviä. Sano, että me vietetään lapsen kanssa joulua kotona. Tänne saapi tulla jos haluaa.
Tsemppiä!
Meillä lapset sai lahjat aamusta ja isä kokonut legoja aamusta asti.
Me ostetaan kaikki valmiina ja ei stressata.
Nyt voi polttaa kynttilöitä ja koristella muillakin kuin halpis palloilla.
Lapset 7v ja 10v.
Muistan senkin aajn, kun kuopus hakkasi tyynyllä kuusta ja neulaset tippui lattialle ja minä nakkasin kuusen ulos.
Rauhoitu. Elämään kuuluu tietty määrä stressiä. Jos olet terve ja sinulla on ihana lapsi, on se jo paljon. Mutta lähdöt ovat kamalia kyllä meilläkin.Jos suinkin saisi edellisenä iltana kaikki tehtyä, helpottuisi se. Muista, ettei se ole taaperon syytä.
kärsimään.
On kärsinyt jo siitä, että erosit miehestäsi. Nyt et sitten jaksa edes sitä hoitaa kunnolla ja joulua järjestää ilman kiukkua.
Mieti, miksi teit lapsen ja erosit jo ennen taaperoikää tämän isästä. Yrittäkää palata yhteen, niin vähän helpottaa.
Lapsesta ei tule sinua rakastavaa aikuista, jos hän kokee olevansa sulle vaan taakka.
on surullisen oikeassa. Kiukuttaa saa, kaikki välillä kiukuttaa, mutta sitten sen yli pitää aina päästä ja etsiä sitä onnea pitkäjänteisemmin...
kärsimään.
On kärsinyt jo siitä, että erosit miehestäsi. Nyt et sitten jaksa edes sitä hoitaa kunnolla ja joulua järjestää ilman kiukkua.
Mieti, miksi teit lapsen ja erosit jo ennen taaperoikää tämän isästä. Yrittäkää palata yhteen, niin vähän helpottaa.
Lapsesta ei tule sinua rakastavaa aikuista, jos hän kokee olevansa sulle vaan taakka.
että minä halusin erota?? :O
Ja toisekseen, en yrittänyt edes järjestää mitää joulua. Ihan muuten vaan vitutti.
Mut ihan sama, tästä eteenpäin meillä ei vietetä edes tän vertaa joulua eikä lähdetä mihinkään. Nytkin tultiin kotiin yöksi, taapero nukahti autoon yöunille ja minä sohvalle tunnin päästä vaikka tarkoituksena oli katsoa telkkaria kaikessa rauhassa.
ap
roskanpussin viennit jne. Lapsi oli erittäin hankalasti puettava ja esim roskis kovin kaukana talostamme.
Nyt on helpompaa. Lapsi on jo 5v ja roskiksenkin voin viedä, niin että jätän hänet hetkeksi kotiin. (ensin lähetän viestin äidilleni ja kun olen palannut, niin toisen viestin. Tällä mahdollistan ainakin sen, että jos auto ajaisi päälleni, niin joku käiväisisi katsomassa lastani vuorokauden sisällä)
Tsemppiä ap:lle!
Kuin että olet katkera erosta ja sen takia susta tuntuu nyt jouluna extrapahalta. Mutta lapsen vika se ei ole. Sun on pakko jotenkin käsitellä näitä tunteita. Te ette ehkä enää ole se ydinperhe, jota toivoit, mutta nyt sulla menee lisäksi sun lapsen lapsuus ohi. Siitä taaperosta tulee vielä uhmaikäinen ja murkkuikäinen ja aina riittää jossain määrin haastetta, mutta jos itse on tasapainossa, niin siitä lapsesta on valtavasti iloa, ihan sama mikä vaihe on meneillään. Älä vielä tuomitse tulevia vuosia, vaan mieti mitä voisit tehdä nyt teidän hyvinvoinnin eteen.
Nyt kyllä ylianalysoitte. Ennemmin minä oon katkera siitä, että se olen aina minä, joka joudun lähtemään! Että sitä pidetään itsestäänselvyytenä, että minä kierrän sukulaiset ja olen juoksupoikana jne lapsen kanssa. Se loppu nyt ja tästä eteenpäin vietetään kaikki juhlapyhät kotona omalla tavallamme. Nih.
Jos pidän rauhassa kotona olosta, niin tästä lähin en enää muuta teekään.
ap
ja mieluiten vietän juhlapyhät oman perheen kesken omassa kotona. Mekään ei käydä jouluna missään, lapset on 3v. ja 1v. Minulla tosin on puoliso apuna... Äitini käy aina aattona meillä syömässä, muutoin ollaan ihan ominemme. Jonkun mielestä varmaan ankeaa joulunviettoa, mutta minusta on ihanaa!
On meillä kyllä kotona sitten kunnon joulutunnelmaa, kuusi, koristeita, verhoja, liinoja, ruuat ja leivonnaiset, joulupukki käy ja illalla aattosauna. Kohta lähdetään ulkoilemaan ja lapset ajaa koiran vetämässä pulkassa.
Kaikki eivät vaan tykkää mennä jouluna minnekään... Mitä jos ensi kerralla järjestäisit ihan vaan kahdenkeskisen joulun teille? Tai pyytäisit jossain välissä esim. vanhempasi poikkeamaan?
Mummini asuin hellahuoneessa. Kun hän lähti maitokauppaan (kilometrin päähän), lukitsi hän vauvan ruokakomeroon, taaperon kiinnitti vyöllä sängyn tolppaan ja 3-vuotiaan kylmään eteiseen. Näin ei kukaan päässyt toisiinsa kiinni (erityisesti vauvaan) ja eivätkä päässeet kokemaan kuumaa liettä.
Ja ei ollut naapureita ei.
Kovin oli mumminikin iloinen, kun kuuli, että nykyään todellakin voi sen tekstarin lähettää. Monesti oli hänelläkin itku kurkussa, mutta sitä maitoa, nyt vaan piti hakea kerran päivässä ja tiettyyn aikaan.
T: se tekstarin lähettäjä
Tavoitteenamme on kehittää tämän kyselyn avulla raskaudenaikana annettavaa ohjausta
Elossa on vaan äitini, saa nähdä onko sillä enää ensivuonna ajokorttia.
Heh, ja sitten sisarukseni säälivät mua kun luulevat että mä ryven jossain itsesäälissä yksinollessani ja jankuttavat niin kauan että lupaan aina mennä jommankumman luo. Ja se on ollu kovin kätevää niille, koska sitten minä olen tuonut tullessani jotain joulujuttuja, ollut piikana heillä ja kuskannut sisarusten välisiä lahjoja yms.
Ei enää, rupean antijouluihmiseksi :D
T. Erakko-ap
Vastaus oli kuitenkin sille, joka ihmetteli, että miten ennen on äidit selvinneet ilman puhelinta.
Mummini asuin hellahuoneessa. Kun hän lähti maitokauppaan (kilometrin päähän), lukitsi hän vauvan ruokakomeroon, taaperon kiinnitti vyöllä sängyn tolppaan ja 3-vuotiaan kylmään eteiseen. Näin ei kukaan päässyt toisiinsa kiinni (erityisesti vauvaan) ja eivätkä päässeet kokemaan kuumaa liettä.
Ja ei ollut naapureita ei.Kovin oli mumminikin iloinen, kun kuuli, että nykyään todellakin voi sen tekstarin lähettää. Monesti oli hänelläkin itku kurkussa, mutta sitä maitoa, nyt vaan piti hakea kerran päivässä ja tiettyyn aikaan.
T: se tekstarin lähettäjä
Tavoitteenamme on kehittää tämän kyselyn avulla raskaudenaikana annettavaa ohjausta
mitä äkkiseltään keksin ja tulevat nyt jo tosin myöhässä, mutta;
Paista laatikot valmiiksi esim. edellisenä päivänä.
Pakkaa ja kanna kamat autoon kun taapero nukkuu (yöllä?)
:) Hyvää joulua joka tapauksessa!