Lue keskustelun säännöt.
G: lapsuutesi hirveimmät joulut
24.12.2011 |
Meillä jäi jouluvalmistelut aina viime tippaan, kun äitini oli aina töissä ja isäpuoleni ei tehnyt mitään. Viimeisenä yönä paistettiin kinkku ja äiti paketoi lahjoja, ja aattoaamuna äiti siivos väsyneenä ja kiukkuisena. Sitten lähdettiin mummolaan jossa mummo ja pappa oli laittaneet ihanan joulun kaikkine perinteineen. Kun isovanhempani kuolivat, ei meidän jouluista tullut yhtään mitään. Laatikot heitettiin folioissa pöytään, lahjoja ei ostettu ja jos äitini joskus jaksoi venyä ja yritti vähän laittaa joulupöytään jotain nättiä, vaikka kristallilasit, veti isäpuoleni herneet nenään, ja makasi aaton sohvalla, kieltäytyi tulemasta joulupöytään muiden kanssa ja kiukutteli kuin 5-vuotias kakara.
Meillä ei siis lotrattu viinalla eikä ajettu perhettä hankeen, tunnelma oli vaan niin jäätävä ja järkyttävä vanhempien ja meidän lasten kesken (itse vihasin isäpuoltani, enkä puhunut hänelle sanaakaan vuosikymmeniin, ei hänkään minulle...). Sanomattakin selvää, että heti kun pystyin, aloin viettää aatot ensin ulkomailla, sitten oman perheen kesken, ja nyt en ole muutenkaan pitänyt yhteyttä äitiin ja siihen hulluun 10 vuoteen.
Aiemmin vihasin joulua, nyt olen 100 % jouluihminen ja en ota mitään stressiä, meillä on ihana, rauhallinen, rakastava joulu ja lapsille jää taatusti hyvät muistot!
Kommentit (14)
Eli alkuilta jees, mut ruokapöydästä eteenpäin aukes korkki ja pukin jälkeen alko rauha kaikota. Kun tuli nukkumaanmenoaika, alkoi se pahin rähinä jota jatkui aina tuonne aamuviiteen- kuuteen ja siinä metelissä ei tullu uni. Että semmosia jouluja. Eli isä dokaili ja riehui kaikki aatot.
Tää kai se on se suomalainen perinnesetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista se on nyt aikuisena kun täytyy itse tehdä kaikki, enkä yhtään tykkää! Inhoan olla kotona ja leikkiä joulun viettoa.
Semmoista perinteistä vain. Isä korkkasi pullon yleensä jo aaton vastaisena yönä, niin että oli jo aattoaamuna käkikunnossa. Äiti paistoi kinkun aatoksi ja isä siitä saattoi käydä napsimassa paloja ennen kuin se saatiin pöytään, mistä äiti ei pitänyt yhtään. Isä oli sitä mieltä, että joulu on perhejuhla, jota pitää viettää omassa kodissa oman perheen kanssa. Meitä oli kolme ja joskus lapsena valitin, että kun on niin yksinäistä jouluisin, että emmekö voisi joskus käydä jossakin ihmisten ilmoilla. Emme. Haudallekin lähdimme vasta tapaninpäivänä.
Mutta sitten muuten, parina jouluna oli vähän rankkaa, kun olin kipeänä. Ja muistan, että lapsena se joulu oli erityisen synkkä, jolloin maasssa ei ollut yhtään lunta. Myös yksi kuuseton joulu tuntui aika köyhältä.
Nyt aikuisena yritän vain ottaa joulun rennosti. Kuusta en ole nyt aikuisena hankkinut kertaakaan.
ei vietetty joulua. Tais olla pari kuivaa torttua isän töistä. Perunaa syötiin. Syynä ei rahapula vaan kuulema mun kusipäisyys.
Aattona osän naisystävällä korkki aukes aamulla, ja joulupöydässä oli kännissä kuin käki. Isä sille suuttui, ja akka viskasi viskipullon seinään. Lähdimme isän ja pikkusiskon kanssa ulos pakoon riehumista. Pikkuveli jäi lattialle itkemään.
Mentiin baariin muutamaksi tunniksi istumaan ja isä tilasi meille limsaa ja joi itse olutta. Muut baarin yksinäiset joulunviettäjät katseli meitä säälien. Onneksi kapakka oli rauhallinen.
Takaisin mennessämme akka oli sammunut, ja yritimme esittää iloisia ja jakaa lahjoja.
En mennyt isälle enää koskaan jouluna, enkä muutenkaan, ellei ollut ihan pakko.
Ei silti, ei äidin luonakaan yhtään parempi ollut. Isäpuoli osti omille lapsilleen tuhansien markkojen lelut ja vehkeet, ja minä ja pikkusisko saimme jotkut suklaarasiat tms. lahjaksi. Jouluoöydässä tunnelma oli jäätävä. Kiitollinen piti muistaa olla. Itkua sai siellä pidätellä koko joulun, ja illalla sitten itkeä sängyssä pahaa mieltä.
15-vuotiaasta alkaen olen viettänyt joulua ihan missä tahansa muualla kuin lapsuudenperheeni kanssa.
Paitsi nyt kun minulla on oma ihana perhe (jotka ovat nyt käymässä haudalla ja minä valmistan joulupäivällistä) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli siskot miehineen ja toinen niistä ahdisteli seksuaalisesti minua. Arvaatkaa oliko kiva, kun sain paketissa kuukautissiteitä, joita siskon mies roikotteli ja naureskeli, miten pikkutytöstä tulee nainen ja jokos tissit on kasvaneet, sitten räpelöi koetellakseen. Muiden ollessa kuin eivät huomaisikaan.
Inhoan näitä jouluaattoja pukkeineen nyt aikuisenakin. Lisäksi olen rättiväsynyt, kun kaupan alalla painan pitkää päivää. Istun vaan tietokoneella koko aattoillan. Ei varmaan minunkaan lapseni nauti :(
Joka joulu sama juttu, vaikka nolla promillea. Jatkuvaa riitelyä ja nimittelyä. Illalla rauha maassa. Joka jouluni oli pilalla. Vasta nyt myöhemmin olen tajunnut, että muilla perheenjäsenillä oli impulssikontrollin häiriöitä ja niiden tapa kommunikoida on riitely, kun taas minä otin aina kaiken tosi raskaasti enkä tajunnut, miten illalla taas rauha maas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marttyyriäitini ja narsisti-isäni tappelivat aina ollessaan yhtä aikaa kotona, varsinkin jouluna 3 päivää putkeen. Yhtenä jouluna, kun olin varhaisteini, äiti veti kauheat pultit siitä, kun kukaan ei ollut ostanut hänelle kirjaa joululahjaksi. Hän kirjoitti kirjeen joulupukille ja liimasi sen keittiön seinään, josta löysimme sen herättyämme joulupäivänä: Pidätkö sinä joulupukki minua niin tyhmänä, etten minä osaa edes lukea eikä minulle tarvitse ostaa kirjoja" jne. Tietenkin olisimme ostaneet kirjoja, jos äiti olisi lukenut niitä ja olisimme tietäneet hänen toivoneen! Aiemmat joululahjakirjat olivat jääneet lukematta... Hän ei varmasti ole elämässään lukenut edes sataa kirjaa yhteensä, kouluaikojen kirjat mukaan lukien. Isä sitten liukeni jonnekin ja me saimme siskon kanssa kaksin kaikki vihat päällemme. "Hauskinta" oli, että äiti aina esitti kaikki haukkumiset monikossa, vaikka ilmeisesti niiden pääasiallinen syy oli isämme.
Kolmekymppisenä, kun vanhempani olivat vihdoin eronneet, yritimme viettää yhteisjoulua lasten takia kaikki yhdessä. Äiti oli selvästi hermostunut isän mukana olosta, ja oli siivonnut itsensä väsyksiin ja ilmeisesti vetänyt aika satsin särkylääkkeitä naamariin. Hän valitti koko ajan ja heittäytyi sängylle makaamaan lahjojen jaon ajaksi. Olin ostanut isälle kirjan, ja kun isä avasi sen, niin siitäkös riemu nousi. Hän alkoi sättiä lahjoja ja niiden antajia. Mieheni oli aivan ihmeissään sukumenostamme. Loukkaantuneina lähdimme pois melkein heti. Mieheni on sen jälkeen kieltäytynyt tulemasta äidilleni kylään. Olen itse käynyt kotona noin kerran vuodessa, mutta joulunviettoni lapsuudenkodissa loppuivat siihen.
Olen kuitenkin aina pitänyt kovasti jouluista ja niihin liittyvästä perinteikkyydestä ja mystisyydestä, nykyisin vain saavutan joulurauhani parhaiten yksin. :)
Siis äitini alkoi sättiä meitä muita sen vuoksi, että isä sai kirjan - äiti ei ollut vielä avannut omia lahjojaan siinä vaiheessa lainkaan...
Kiitos kun sain avautua! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 10v kun vanhempani erosivat. Eivät ne joulut olleet idyllejä ennen sitäkään, mutta sen jälkeen vielä ikävämpiä. Ennen vanhempien eroa mentiin normaalilla tyylillä kuusineen ja lahjoineen, vaikka olikin pientä riitelyä ja isä joi. Mutta silloin oli edes perhe.
Vanhempieni eron jälkeen heräsin yleensä aattona siskoni ja äidin riitelyyn. Äiti oli sulkeutuneena vessaan ja sisko oven takana huutamassa. Kun tilanne rauhoittui niin syötiin jouluruoat ja sitten lähdettiin kirkkoon. Kotimatkalla äiti karkasi (siskoni huudon syy) miesystävälleen aina loppujouluksi. Me sitten vietimme loppuajan joulusta siskon kanssa aikaa kotona kuten normaalisti.
Kun sisko muutti pois kotoa, niin mietin mitä teen yksin jouluisin. Sitten olin muutaman joulun isäni mukana sukulaisilla. Siellä aatto meni kuusimyynnissä ja isä joi salaa. Illalla istuttiin sukulaisilla ja jaettiin lahjat. Sinänsä ihan kivaa, mutta silti olin ylimääräinen ja isä kännissä.
Sitten aikuisena (siis kun olin muuttanut omilleni vietin jouluni ilman joulua nykyisen mieheni kanssa. Inhosin joulua ja siinä ei ollut mitään hyviä muistoja. Pikkuhiljaa oman perheen kanssa on alettu viettämään omia jouluja ja tykkään jo jouluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en muista millasia jouluja meillä oli. Sen tiedän ettei mitään erityisen kivoja kai...
Vanhempani erosivat sinä vuonna kun täytin 12v.
Ekan joulun vietin isoveljeni kanssa äidin luona, äiti oireili jotain mielenterveysongelmaa, eikä joulua oikeastaan edes laitettu. Lopulta mummo haki meidän joulupäivänä heille ja yritti saada meille jotain joulua aikaiseksi. Paha mieli jäi kuitenkin, vaikka mummolassa oli kuusi, lahjoja, ruokaa ja sukulaisia.
Neljä seuraavaa joulua vietettiin veljen kanssa isän luona. Totuus oli kuitenkin se, että isä vietti joulun uuden tyttöystävän ja tämän lapsien luona, ja me veljen kanssa jäätiin kotiin kaksistaan. Isä oli ostanut ruuat. Syötiin veljen kanssa laatikoita ja torttuja, kinkkua ja karjalanpaistia ei ollut. Lahjat löytyivät vaatehuoneesta, avattiin ne ja oli tosi masentava tunnelma. Lahjat olivat yleensä kalliita esim läppäri, uusi kännykkä, tv jne. Hassua sinänsä, sillä aina kun isältä jotain pyysi, hän valitti rahapulaa. Jouluksi sitten näköjään sitä rahaa löytyi.
17v joulun vietin veljeni ja hänen vaimonsa luona. Hyvä yritys sinänsä, oli meillä ihan hauskaa, mutta veljen vaimo oli jotenkin vaivaantuneen oloinen. Lisäksi monen vuoden joulutraumat olivat vielä minulla sen verran pinnassa, että joulumieli piti vetää päälle teennäisesti.
Vuosiin en sitten enää joulua viettänytkään, kunnes tapasin mieheni, joka on henkeen ja vereen jouluihminen. Hän on mestari saamaan kaikille hyvän olon jouluna, siinä vaan täysin unohtaa murjotukset ja pahan mielen, ihana mies.
Lapsuuden joulut oli niin täydellisiä että ja nyt aikuisena silti vihaan näitä. Yhtä paskaa suoraan sanoen.