Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varhaisia puhujia... miten myöhempi verbaalinen kehitys on mennyt?
23.12.2011 |
Ei ole tarkoitus luoda tässä joulun kunniaksi mitään kilpailuasetelmia, mutta kiinnostaa, miten varhain puhumaan oppineiden taidot kouluiässä ovat menneet? Tasoittuuko tilanne myöhemmän oppineiden kanssa ja jos, niin missä vaiheessa? Itselläni yksi lapsista (juu, vain se yksi omituinen) puhui yksittäisiä sanoja ennen 1 v ikää ja 1, 5 v iässä tuli lauseita. Oppi lukemaan juuri 5 täytettyään ja nyt tokaluokalla on verbaalisesti edelleen ikäisiään edellä, eli lukee romaaneja paljon yms. Miten muilla?
Kommentit (13)
tai no, on esikoinen ja ainokainen joten ei ole kauheasti vertailupohjaa. Alle vuoden ikäisenä puhui sanoja ja 1,5-vuotiaana kunnon lauseita ja tasan 2-vuotiaana osasi jo kunnolla jutella, minä-muodossa. Nyt 4,5-vuotiaana oppi juuri lukemaan ja kirjoittamaan. Ei tuo mielestäni mitään erityistä lahjakkuutta ole välttämättä, lähinnä kiinnostusta kieleen ja kirjaimiin ihan vauvasta asti. Itse olen yhtä aikaisin oppinut kaiken saman lapsena, ja ihan tavallinen taaplaaja olen tällä hetkellä :) Toki olen ylpeä tyttärestäni ja iloinen että on kiinnostunut asioista ja oppimisenhalu on todella voimakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lauseet tulivat 1,5 vuoden pintaan, oppi lukemaan 4 vuotiaana, nyt 2.luokalla on verbaalisesti taitava, kuulostaa pikkuvanhalta keskustellessaan. Koulussa helppoa. Uskoisin, että koulussa tulee aina olemaan helppoa, toisaalta huoli, ettei tarvitse juuri ponnistella, eli ei joudu harjoittelemaan, mikä näkyy siinä, että kaikki pitäisi osata heti.
Ehkä siitä tulee vielä hyvä laulaja!
jos puhumisestakin tehdään joku "oppimisjuttu"!!!
Virikkeitä tietysti tarttee antaa lapselle, mutta ei mitään keinotekoista! Sieltä se lapsi imee itselleen sen mitä tarvitsee.
Mutta kun "porukat" alkavat "opettaa" lapselle kaikkea mitä se tarvitsee niin koko maailma menee sekasin. Lapsen juttu on just se, että se itse "löytää" kaiken niistä ympyröistä missä kasvaa ei se että sille kaikki "opetetaan" ja joku aikuinen valitsee sille mitä sen tarttee oppia!
jos puhumisestakin tehdään joku "oppimisjuttu"!!!
Virikkeitä tietysti tarttee antaa lapselle, mutta ei mitään keinotekoista! Sieltä se lapsi imee itselleen sen mitä tarvitsee.
Mutta kun "porukat" alkavat "opettaa" lapselle kaikkea mitä se tarvitsee niin koko maailma menee sekasin. Lapsen juttu on just se, että se itse "löytää" kaiken niistä ympyröistä missä kasvaa ei se että sille kaikki "opetetaan" ja joku aikuinen valitsee sille mitä sen tarttee oppia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eka sana 8 kk, kielellisesti lahjakas, lapsi kaksikielinen, lukee paljon, pärjää erinomaisesti koulussa.
esim. lukemaan oppiminen vaatii lapselta tiettyä kypsymistä. Eli onnistuu vasta kun lapsi on valmis. Mutta se, että lapselle puhutaan ja esim. luetaan paljon parantaa sanavarastoa ja kielellisiä valmiuksia. Eli kyllä porukat voi avittaa kielellistä kehitystä.
jos puhumisestakin tehdään joku "oppimisjuttu"!!!
Virikkeitä tietysti tarttee antaa lapselle, mutta ei mitään keinotekoista! Sieltä se lapsi imee itselleen sen mitä tarvitsee.
Mutta kun "porukat" alkavat "opettaa" lapselle kaikkea mitä se tarvitsee niin koko maailma menee sekasin. Lapsen juttu on just se, että se itse "löytää" kaiken niistä ympyröistä missä kasvaa ei se että sille kaikki "opetetaan" ja joku aikuinen valitsee sille mitä sen tarttee oppia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmänkin se, miten puhuu esim. 3-vuotiaana kertoo enemmän kuin se, miten puhuu 1-vuotiaana.
Omasta elämänpiiristä. Minä olen sanonut ekan sanan 1,5-vuotiaana, kunnolla puhunut vasta 2,5-vuotiaana, mutta 3-vuotiaana harpannut jo ikäryhmäni ohi, luin 5-vuotiaana ja olin huippuoppilas koulussa. Minua aina kuvataan sanalla "verbaalinen" eli puhe on vivahteikasta, osuvaa ja sitä tulee paljon. En jää sanattomaksis. Veljeni taas puhui aikaisemmin, mutta on aina ollut verbaalisesti heikompi kuin minä.
Omista lapsista esikoinen puhui ihan ok 1-vuotiaana. Ei tosiaan ole mikään suuri puhuja ja lukemaan oppi vasta ekalla. Toinen taas oli mykkä 2-vuotiaaksi ja on todella lahjakas lapsi. Kun puhe alkoi, veti kerralla ikätoivereidensa edelle. Ihan kuin tulppa olisi kiskaistu pois.
Esikoinen puhui lapsena jo varhain todella selvästi, nyt en muista tarkkaan ensimmäisiä sanoja, enkä jaksa vauvakirjasta lähteä etsimään, mutta 1 ½ -vuotiaana päivähoidossa eräs sijainen tuli ihmetellen kysymään, että onko lapsi todella vain 1½ -vuotias. Puheen perusteella ei kuulemma uskoisi.
Nyt sama lapsi on ekaluokkalainen ja pärjää koulussa erinomaisesti. Ja puhuu edelleen paljon :) Lukemaan kyseinen lapsi oppi eskarin alussa.
Uskon vahvasti myös siihen, että vanhempien antama esimerkki kiinnostuksesta kirjaimiin, kirjallisuuteen ja yleensäkin kiinnostuksena erilaisiin asioihin antaa pohjaa siihen, että myös lapsi oppii moisen tavan ajatella tai suhtautua maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelin myös vauvasta lähtien mielelläni kun minulle luettiin, en olisi juuri muuta tehnytkään. Opin kirjaimet ja lukemaan nopeasti. Olen ollut aina erittäin innokas lukija ja se on hyödyttänyt opiskelussa. Lisäksi olen aina kirjoittanut jonkin verran.
En tokikaan osaa sanoa ovatko nämä asiat yhteydessä toisiinsa.
oli varhainen puhuja, oppi lukemaan ja kirjoittamaan 5-vuotiaana ja nyt tokaluokkalaisena äidinkielen kaikki kolme osa-aluetta oli arvioitu parhaina. Oletan, että parhaat arvosanat saa vain, jos kehitys jatkuu, eli loputtomiin ei voi sillä ratsastaa, että osasi lukea kouluun mennessään. Kuopuksella puheenkehitys alkoi samaa rataa eli kanoniset jokeltelut (mamama, papapa yms.) samaan aikaan jne., mutta korvatulehdukset ja liimakorva hidastivat sittemmin. Putkien myötä kehitys harppasi taas ja nyt 4-vuotiaana on oikea papupata ja selvästi "hakee" lukemista eli miettii, millä sanat alkavat jne.
Olen itse kielellisesti ihan lahjakas ja samoin mieheni. Lasten kaikki sisarpuolet ja serkut isän puolelta ovat oppineet lukemaan n. 5-vuotiaina. Käsittääkseni lukemaan oppimisessa on kuitenkin kyse vähän muusta kuin kielellisestä lahjakkuudesta. Se on enemmänkin jotain loogista ajattelua, mikä oli minulle hankalaa :) Lapseni eivät taivuta sanoja oikeaoppisesti, mutta itse arvostan enemmän laajaa sanavarastoa, sellaista "kielen tajua", sanoilla leikittelyä. Olen aina lukenut lapsilleni todella paljon, koska siitä itsekin nautin. Esikoinen ei mitenkään ahmi romaaneja, ellei löydy jotain oikein kiinnostavaa, vaan luonteensa mukaisesti on kiinnostuneempi tietokirjoista. Mutta itse luen siis hänelle kaunokirjallisuuttakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanat ja nopeasti tuli lauseitakin). Lukemaan oppi "vasta" 6-vuotiaana ja nyt 9-vuotiaana on keskinkertainen oppilas. Että ei se aina mistään lapsineroudesta kerro ;)
Alue: Aihe vapaa
Meillä esikoinen sanoi 7kk:n iässä ensimmäiset sanansa äiti, aito (maito), utti (tutti) ja tarkoitti niitä myös. 1v sanoja oli noin 15. Sitten alkoi epilepsia 1v4kk iässä ja sanat jäi pois ja kehitys taantui. Epilepsia on ollut todella vaikea ja puhuminen alkoi uudelleen vasta 6 vuotiaana. Nyt 8v puhuu lauseita mutta kirjaimia puuttuu yhä. Diagnoosina kehitysvamma. Että ei se aina mene hyvin, vaikka alkaakin hyvin...