Lue keskustelun säännöt.
Kaduttaa ihan hirveästi että palaan töihin vuodenvaihteessa ja pieni lapsi tarhaan :'((((
22.12.2011 |
Mitä lähemmäs tuo tuomiopäivä tulee, sitä kamalampi olo. Tuntuu kuin elämä loppuisi tähän. Suren etten näe lasta kovinkaan paljon viikolla, suren että joku toinen hoitaa häntä ja näkee kehityksen, suren että en saa halia ja suukottaa aina kun haluan ja tiedän ettei kukaan muu häntä helli päivän aikana. Työt eivät kiinnosta yhtään, ahdistaa se sama paska mikä siellä odottaa. Miksimiksimiksi ajattelin että olisi hyvä idea mennä töihin välillä ennen kuin alamme yrittää toista lasta :((( Mies ei ymmärrä tuskaani, tietenkään. Hänestä kaikki ok, kun on saatu hoitopaikka jne.
Kommentit (28)
Kuvittelin jotenkin, että lapsi on "isompi" tässä vaiheessa, kun töihinpaluusta sovin. Lapsi ei kuitenkaan vielä kauheasti puhu eikä osaa pukea itse jne. Tuntuu kamalalta laittaa noin "vauva" sinne opettelemaan viidakon lakeja. Itku tulee ja on monta kertaa tullutkin. Kaduttaa, mutta nyt on myöhäistä tehdä mitään asialle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaisesti peruutat töihin menon
Jos tarha tai hoitopaikka johon lapsi menee on hyvätasoinen, niin lapsi oppii sosiaalisia taitoja ja kehitys saa boostia.
Toisaalta tarhoja ja hoitopaikkoja on monen tasoisia. Mutta yleensä kaikki menee hyvin.
Vein itsekin esikoiseni hoitoon tosi pienenä, vielä huomattavasti pienempänä kuin sinun lapsesi nyt on. Tokan kohdalla maltoin olla kotona hieman pidempään. Mutta vasta kolmas lapsi avasi silmäni ymmärtämään sen liiankin kuluneen kliseen, että lapset ovat pieniä vain kerran. Olet ihan oikeassa siinä, että tulet menettämään nämä ainutlaatuiset hetket lapsesi elämässä ikuisiksi ajoiksi.
En nyt ota kantaa siihen kärsivätkö pikkulapset hoidossa vai eivät (vaikka sen kyllä sanon, että meidän 4 vuotta kotona ollut kolmonen on huomattavasti tasapainoisempi, sosiaalisempi ja positiivisempi tapaus kuin isommat sisaruksena).
On myös äitejä, jotka ovat onnellisempia työelämässä kuin kotona, ja se epäilemättä heijastuu positiivisesti sitten lapsiinkin.
Mutta jos SINUSTA oikeasti tuntuu siltä että oikea paikkasi olisi lapsesi kanssa kotona, tee se ratkaisu! Töitä ehtii kyllä tekemään. Pomosi tai työkaverisi tuskin itkevät surkeina jos loistat poissaolollasi työpaikalta, lapsesi sen sijaan kaipaa sinua varmasti. Vaikea myöskään kuvitella, että vanhoilla päivilläsi katuisit sitä että olit pienen lapsesi kanssa. Liian varhaista töihinmenoa sen sijaan saatat katuakin.
Työpaikan ehkä pahimmassa tapauksessa menetät "temppuilullasi", mutta kumpi painaa vaakakupissasi enemmän: työpaikka vai lapsi sekä oma henkinen hyvä olo?
"Joku muu näkee lapsen kehityksen".
Siis eikö se lapsi kehity muulloin kuin arkipäivisin klo 7-17 (tai mikä hoitoaika onkaan)? Ja jos oppii uusia taitoja päivällä, niin ei näytä niitä sitten illalla tai viikonloppuna?
Voihan se kotihoidettu lapsikin oppia uuden taidon juuri silloin kun on vaikka mummon hoidossa. Jääkö silloinkin vanhemmilta lapsen kehitys näkemättä?
Jos äiti matkustaa viikoiksi tai kuukausiksi pois, niin varmasti kehitys jää näkemättä, mutta ei todellakaan, jos näkee lasta joka päivä.
Omat kolme lastani ovat aloittaneet päiväkodin 1v, 2v10kk ja 1v 7kk ikäisinä ja mistään en ole jäänyt paitsi.
Ps. vai pitäisikö surkutella, kun en ollut paikalla koulussa, kun lapsi oppi trigonometriset funktiot tai ruotsin kielen agenttirakenteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseänikin harmittaa jo valmiiksi jos täytyy mennä töihin ensi syksynä. Tykkään työstäni, mutta omat lapset toisten hoitoon.. kyllä se surettaa. Lapset ovat tuolloin 2v11kk ja 1v10kk. Mutta katsotaan nyt jos saisinkin jotenkin järjestettyä kotiinjäämisen, hoitolapsen ottamalla tai jotenkin muuten.
Mutta kyllä lapsesi pärjää, ja ehkä tulet pian raskaaksi ja voitkin jäädä lasten kanssa kotiin. :) Jos haluat, voit kyllä vielä peruuttaa töihinmenon. Elämä on lyhyt ja lapset pieniä vain vähän aikaa.
Jos tarha tai hoitopaikka johon lapsi menee on hyvätasoinen, niin lapsi oppii sosiaalisia taitoja ja kehitys saa boostia. Toisaalta tarhoja ja hoitopaikkoja on monen tasoisia. Mutta yleensä kaikki menee hyvin.
Mitä sosiaalisia taitoja hän tarvitsee, joita ei kotoaan saa? Eikö pihalla/hiekkalaatikolla opi sosiaalisia taitoja?
Meinaatko että saa sosiaalisia taitoja, kun jää isompien jalkoihin, ei saa huomiota, ja turruttaa tunteitaan,kun ikävöi äitiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joku muu näkee lapsen kehityksen". Siis eikö se lapsi kehity muulloin kuin arkipäivisin klo 7-17 (tai mikä hoitoaika onkaan)? Ja jos oppii uusia taitoja päivällä, niin ei näytä niitä sitten illalla tai viikonloppuna? Voihan se kotihoidettu lapsikin oppia uuden taidon juuri silloin kun on vaikka mummon hoidossa. Jääkö silloinkin vanhemmilta lapsen kehitys näkemättä? Jos äiti matkustaa viikoiksi tai kuukausiksi pois, niin varmasti kehitys jää näkemättä, mutta ei todellakaan, jos näkee lasta joka päivä. Omat kolme lastani ovat aloittaneet päiväkodin 1v, 2v10kk ja 1v 7kk ikäisinä ja mistään en ole jäänyt paitsi. Ps. vai pitäisikö surkutella, kun en ollut paikalla koulussa, kun lapsi oppi trigonometriset funktiot tai ruotsin kielen agenttirakenteen?
Jos voit keksiä muitakin töitä itsellesi tulevaisuudessa, JÄÄ kotiin! Jos tuolta tuntuu!
2-vuotias on vielä pieni.
Ellei sinulla ole pitkää uraa jota et tahdo menettää, on lapsi ehdottomasti tärkein! Ja voin sanoa että lapsestasi kasvaa empaattisempi ihminen, jos saa kasvaa alkuvuodet kotona. Ei tuon ikäinen lapsi tarvitse vielä mitään muuta virikettä tai taitoa,kun iman äitinsä.
Ehdit tehdä töitä vielä koko loppuelämän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienin lapsi on ikäistään "vauvamman" oloinen, ja olen ihan suosiolla päättänyt olla mahdollisimman pitkään kotona, että toinen oppii kunnolla puhumaan ja kävelemään ja pukemaan. Ennemmin tingimme taloudesta.
Ja on p-puhetta väittää että mistään ei jää paitsi jos lapsi on tarhassa 7-17. eihän silloin arkena ehdi paljon muuta kun aamu- ja iltapalat syöttä ja kotona nukkua. Elämä on tässä vaiheessa valintoja; joko näet lastasi vähemmän ja missaat hänen kanssaan vietetyt rauhalliset päivät, tai missaat työuran.
Itse ajattelen että tuota työtä ehtii myöhemminkin. Eikä siitä taivaan portilla taida saada kiitosta paljonko on nuhaneniä terveyskeskuksessa niistänyt tai toisten lapsia koulussa opettanut jos tämä tapahtuu oman lapsen kustannuksella.
Ihmisestä voi mennä jotakin "rikki" jos väkisin palaa töihin ja jättää lapsen hoitoon pienempänä kuin haluaisi. (ja tämä ei ole provo, minun puolestani kukin tekee ihan miten lystää omien lastensa kanssa), Yritä selittää asia rauhallisesti miehellesi, hän varmasti kuuntelee sinua jos näkee hätäsi.
lapsia en vienyt hoitoon alle 3v.
Rahaa oli niukemmin mutta lasten kanssa vietetty aika oli arvokkaampaa kuin raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattele vain itseäsi ja omaa lastasi. Tee niinkuin selvästi viestissäsi sinusta tuntuu, töihin meno ahdistaa;älä mene! Saat kotihoidontukea vielä vuoden, ja senkin jälkeen voi vielä miettiä kumpi tärkeämpää;raha vai lapsi?
Toivottavasti miehesi jaksaa ymmärtää sinua.
valmistaudutte ap seuraavaan lapseen?!
Vauva kun syntyy niin melko varmasti jätätte esikoisen hoitoon koska hän viihtyy "niin hyvin" hoidossa. Voi tätä nykyaikaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vein vajaa 2 vuotiaan hoitoon mutta ei sopeutunut, hoitajakaan ei jaksanut kun lapsi itki kaiket päivät nukkumatta äitiään. Syy miksi oli helppo lopettaa työt oli se että kävi kalliimmaksi käydä töissä kuin saada kotihoidontukea + kuntalisää 200 € + päivähoitomaksujen säästö 250 € + bensakulujen säästö yli 200€. Toki työpaikkaruokailuun ja vaatteisiinkin meni rahaa joten sain palkkaa 2000 e mutta siitä jäi vähemmän kuin kotona ollessa.
Ymmärrän tunteet, mutta lienee parasta, että pääsee tarhaan. Oppii varmasti nopeammin pukemaan kuin kotona, kun on pakko ja ehkä puhumaankin. Palvelet ehkä lastasi pienimmästäkin eleestä eikä hän sen takia opi puhumaan, kun ei ole aitoa tarvetta. Katkaise jo se napanuora, se on hyväksi lapsellekin.
Ymmärrän tunteet, mutta lienee parasta, että pääsee tarhaan. Oppii varmasti nopeammin pukemaan kuin kotona, kun on pakko ja ehkä puhumaankin. Palvelet ehkä lastasi pienimmästäkin eleestä eikä hän sen takia opi puhumaan, kun ei ole aitoa tarvetta. Katkaise jo se napanuora, se on hyväksi lapsellekin.
Puhumaan oppiminen on todella yksilöllistä. Minun kaksivuotiaani puhuu jo paljon, sisareni kaksivuotias vasta muutamia sanoja. Molemmille on luettu paljon, siskon lapselle ehkä vielä enemmän kuin omalle kun heillä ei ole telkkaria eikä aikaa koskaa kulu sen äärellä. Samoin ystäväni lapsi 1v9kk puhuu vain vähän, vaikka ystäväni on todella pätevä lto.
Toki päivähoitoon laittaminen monella kiihdyttää taitojen kehittymistä, mutta voikin sitten kysyä mistä tämä johtuu. Onko se ainoastaan positiivista? Ehkä on, ehkä ei. parivuotiaan (ja pienemmänkin) voi ihan hyvin laittaa hoitoon jos näin näkee parhaimmaksi, mutta aivan yhtä hyvin voi pitää kotona.
Mutta jos ap kokee tuskaa töihin menosta ja suunnitteilla on toinen lapsi, ehkä kannattaisi miettiä vielä kotiin jäämistä. Erityisesti jos lapsi tuntuu vielä kovin pieneltä. Päiväkoti on harvoin kurja paikka, mutta jos se ei tunnu oikealta niin toisinkin voi valita.
mutta kun se aika koittaa, huomaakin, miten pieni ja vanhemmistaan riippuvainen toinen vielä onkin. Et siis ole ainut, jolle sattunut arviontivirhe.
Ymmärrän tunteet, mutta lienee parasta, että pääsee tarhaan. Oppii varmasti nopeammin pukemaan kuin kotona, kun on pakko ja ehkä puhumaankin. Palvelet ehkä lastasi pienimmästäkin eleestä eikä hän sen takia opi puhumaan, kun ei ole aitoa tarvetta. Katkaise jo se napanuora, se on hyväksi lapsellekin.
Toivottavasti sulla ei ole lapsia!
töihin lapsen ollessa 1,6v. koska näytti siltä että miehellä työt loppuu. Näin ei kuitenkaan käynyt mutta en kehdannut peuuttaa enää.
Meillä kävi kuitenkin hyvin. Lapsi meni pieneen päiväkotiin ja sai hyvää hoitoa. Viihtyi mainiosti eikä jäänyt minään aamuna itkemään perääni. Hän osasi kyllä jo jonkin verran puhua. Itsellä oli silti aluksi vaikeaa ja itketti joka aamu ja iltapäivä kun menin hakemaan. Se meni kuitenkin ohi.
Olin töissä reilun vuoden ja sen jälkeen saimme kakkosen, jolloin otin eikoisen takaisin kotiin. Tätä päätöstä on moni ihmetellyt mutta halusin antaa hänelle takaisin "menetetyn" ajan ja viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Esikoinen myös ikävöi jonkin verran päiväkotiin ja kavereita mutta saimme käydä välillä siellä ulkoilemassa joka toi helpotusta siihen että näki vielä siellä tärkeiksi tulleita ihmisiä.
Nyt kakkosen kanssa olen kotona siihen saakka kun täyttää 3 vuotta. Esikoinen edelleen kotona ja menee ensi syksynä eskariin. :) Kuopus aloittaa 3v. hoidon samassa päiväkodissa mihin esikoinen meni pienenä, joten hyvällä mielellä hänet sinne ensi syksynä vien.
JOs et pysty töihin menoa perumaan muista että sinulla on mahdollisussu ottaa esikoinen takaisin kotiin kun kakkonen syntyy. Mitään ei ole lopullisesti menetetty eikä lapsesi mene tästä pilalle. Minun esikoinen oppi ainakin tosi paljon taitoja päiväkodissa. Puhe meni hurjasti eteenpäin ja kuivaksi oppi 1v.8kk. Tsemppiä!
Tiedän kyllä tunteesi ja tuskasi, itsekään en enää ikinä veisi alle 2-v lasta hoitoon, mieluummin lähempänä kolmea-neljää vuotta.
Ja kokemuksesta tiedän, että lapsi pärjää oikein hyvin kotihoidossakin ennen eskaria, kaikkein reippain lapsistamme on juuri hän, joka sai pisimpään kotona olla.