Nyt kerro millainen on onnellinen parisuhde!

Meillä on minusta hyvä parisuhde. Siihen liittyy seuraavaa:



- samat arvot

- samat tavoitteet ja yhteen hiileen puhaltaminen eli teemme töitä samojen tavoitteiden eteen, tämä siitä riippumatta että onko kyse pienestä asiasta, kuten vaikka nyt jouluun valmistautumisesta tai vaikka toisen itsensä kehittämisestä ja uravalinnoista

- kunnioitus ja arvostus toista kohtaan



Noilla pärjää pitkälle, kaikki muu tulee kuin itsestään.

Molemmat tehdään aika paljon omia juttuja ihan eri huoneissa, mutta aina ohimennen halataan, hipaistaan, minä teen vaikka keittiössä leipää ja mies on menossa vessaan, saattaa tulla takaapäin ja suudella niskaa ja halata. ym..



Muutaman kerran viikossa käperrytään sylikkäin sohvalle ja katsotaan elokuva/elokuvia, joskus mies antaa samalla niska/hartia hierontaa.



Käydään yleensä iltaisin yhdessä suihkussa, jossa pestään toisiamme (tai no lähinnä mies pesee hiukseni, koska minusta se tuntuu ihanalle) ja vaihdetaan päivän kuulumisia jos ei olla keritty juttelemaan.



Tehdään yhdessä hauskoja asioita ja välillä naapurit katsoo kieroon, kun esimerkiksi viimetalvena oltiin lumisotaa ja mies heitteli minua lumihankeen. Hulluttelemme myös paljon esimerkiksi voin työntää vaikka ranskalaiset nenääni jossain hesessä ja pelleillä ja katsoa kuinka moni katsoo kieroon. Saatetaan myös joskus harrastaa extempore seksiä ulkona, kuten viimekesänä helsingin keskustassa. Voidaan kävellä käsikädessä rannalla puhumatta sanaakaan.



Ymmärrämme toisiamme ihan ilman puhettakin ja monesti ollaan ruvettu puhumaan täysin samasta asiasta, täysin samalla lauseella. Täydennämme myös paljon toistemme lauseita. Joskus se on kyllä ärsyttävää, kun tse haluaisi kertoa jotain ja toinen tietää sen jo.



Monesti mies tuo aamulla aamupalaa minulle sänkyyn ja itse taas sitten iltaisin teen miehelle iltapalaa.



Seksi on hyvää ja sitä on vaihtelevasti 1-7 kertaa viikossa. Se menee vähän sykleittäin, että välillä on hiljaisempaa ja välillä naidaan kuin kanit. Mies on oppinut tuntemaan ja kuuntelemaan voihkaisujani ym. singnaaleja ja tietää tasan mistä pidän ja mistä en pidä. Välillä voidaan vaan pussailla ja halailla sängyssä kuin teinit, menemättä sen pidemmälle.



Muutaman kerran kuussa saan n.1½ tunnin kokovartalohieronnan mikä on taivaallista. Siihen on ihan parasta nukahtaa.



Meillä molemmat arvostaa ja kunnioittaa toisiaan, mutta voimme myös nolata toista ja heittää aika rumaakin "läppää" josta ehkä joku toinen voisi loukkaantua.



Omasta mielestäni meillä on ihan normaali parisuhde, mutta voin sanoa, että olen onnellinen ja ainakin edellisiin suhteisiini verrattuna mies tekee hyvin paljon enemmän asioita, kuin exäni. Ennen jos sain hierontaa, niin tiesin että toinen haluaa seksiä. Nyt taas tiedän saavani hemmottelua vain ja ainoastaan siksi, että toinen haluaa ilahduttaa, eikä halua mitään "vastapalveluksia". Itselle tulee hyvä mieli kun toinen huomioi ja sitten taas itse haluaa myös ilahduttaa toista ja tehdä asioita joita toinen tykkää.



Yhdessä 7 vuotta ja kaksi lasta

meillä mies ei halua kävellä käsi kädesse,pussailla/halailla julkisella,paikalla tehdä kahdestaan mtn romanttista,koska on "nössöjen" hommaa.



Ollaan oltu yhdessä 4 vuotta en vieläkään ole saanut selvää onko mies juru vai ei vain ole kohdannut oikeaa.Minusta tuntuu,että tunteeni on voimakkaat ja miehelläni "laimeat"

Tuntuu vain oudolta,että hän ei ole sammalla tavalla mukana.Onko ujoutta vai ei ole kohdannut oikeaa.

Joskin joskus itse hermoilen turhasta, mutta noin yleisesti.



Emme ymmärrä toisiamme puolesta sanasta, välillä ei monestakaan lauseesta. Mies ei tajua tunnepitoisia purkauksiani asiasta x ja y - eikä toisaalta tarvitsekaan aina tajuta. Minä taas en aina pysy mukana miehen suoraviivaisessa ajattelutavassa. Pääpiirteittäin olemme kuitenkin samalla viivalla lähes kaikista asioista, eikä mitään oikeita ongelmia ole.



Kahdestaan ei tule varsinaisesti kovin paljon vietettyä aikaa, vaikka kaksin asummekin ja näemme toisemme koko ajan. Sellaista oikeaa yhteistä aikaa on joka ilta hetken, ja välillä sitten katsotaan vaikka leffaa ja joskus käydään syömässä. Kaipaisin enemmän yhteistä tekemistä, mutta menee se näinkin, miehen läheisyydenkaipuu ei ole yhtään niin rankka kuin minun ja sen kanssa on elettävä.



Onnellisuus tulee mielestäni siitä, että olen pystynyt hyväksymään miehen. En pidä kaikista asioista hänen menneisyydessään, tekemisissään tai asenteissaan, mutta pystyn hyväksymään ne. Onni tulee siitä, että tiedän miehen nukkuvan vierelläni ja valvovan vuokseni jos sitä pyydän. Tänään mies toi minulle aamupalan sänkyyn pitkästä aikaa, se tuntui hyvältä kun ei tätä romantiikkaa mitenkään liikaa ole. Pussaillaan ja halaillaan joka päivä, seksiä on monta kertaa viikossa. Ne mielestäni pitävät läheisyyden tunteen hyvin yllä, eikä tule sellaista oloa, että toiseen ei voisi koskea.



Tärkein on kuitenkin varmaan se, että pystymme oikeasti puhumaan ihan kaikesta. En näin äkkiseltään keksi yhtään asiaa, josta en voisi hänelle puhua.

Toinen on tärkeintä maailmassa. Rakkaus näkyy ja kuuluu myös arjessa. Olemme myös hyviä ystäviä sen lisäksi, että olemme toisillemme myös puolisoita. Puhumme paljon ja kaikesta, meillä ei ole salaisuuksia ja ei ole asiaa mistä ei toiselle voisi kertoa. Meillä saa kiukutella, mököttää, huutaa nauraa ja rakastaa. Sekä pyytää anteeksi. Olemme molemmat yksilöitä mutta täydennämme toisiamme. Olemme paljon yhdessä ja teemme kaikenlaista mutta molemmilla on vapaus olla myös yksin tai lähteä vaikka viikonlopuksi kavereiden kanssa jonnekin. Arkiset asiat kuten kotityöt teemme melkein puoliksi minä ehkä hieman enemmän mutta mies huoltaa esim aina auton. Molemmilla on myös omia harrastuksia. Isompia kriisejä ei ole ollut ja se johtuu luultavasti siitä, että puhumme asiat heti läpi. Kaikesta en miehestäni pidä eikä hän minussa mutta se on hyväksyttävä sillä hän ei olisi sama mies ilman niitä "vikoja" enkä minä olisi minä. Seksiä on vaihtelevasti välillä enemmän ja välillä vähemmän mutta läheisyyttä joka päivä. Meillä ei ole yhteistä tiliä mutta rahaa käytetään siltä tililtä missä sitä on. Eli emme myöskin rahasta riitele emmekä maksa kaikkea tasan puoliksi vaan se maksaa kumpi sillä hetkellä haluaa tai pystyy. Kunnioittaminen toisiamme, meillä on yhteisiä ja omia haaveita, mutta elämänarvot samoja. Elokuva romantiikkaa on harvemmin mutta joskus Mutta pieniä huomion osoituksia usein. Vielä yksi tärkeä huumori sitä pitää olla ja onneksi mieheni saa minut nauramaan päivittäin. Ensin neljä vuotta pelkkiä ystäviä, sitten kahdeksan vuotta avoparina ja nyt vuosi avioparina. T. Onnellinen

samoin mieheni, ainakin viimeksi kun asiasta juteltiin. Eli meillä on kaiketi onnellinen parisuhde :)



Vietetään mahdollinen vapaa-aika lapsista yhdessä aina kun mahdollista, kotisohvallakin olo on toisinaan edelleen niin hirmu romanttista toisen kainalossa. Meillä vaan natsaa kaikki yhteen, arvomaailma ja ajatukset. Luetaan toisiamme aika hyvin, liiankin hyvin, mies ei kykene valehtelemaan ollenkaan.



Arvostamme toisiamme suuresti. Kyllä me kinataankin, ei koko arki ole pelkkää tanssia ja suukkoja, mutta ne kuuluu elämään. Suukot ja rakastamisen kertomiset kuuluu kuitenkin myös joka päivään eikä ikinä jää kummallekaan mikään asia vaivaamaan koska osataan puhua ihan kaikesta, mies on ainoa jolle voin turvallisin mielin puhua ihan kaikesta.