Osainko joku selitää mulla amerikkalaisen häätavan

eli ovat paikalla jo edellisenä iltana, niin mikäs sen mukavampaa kuin tavata jo silloin isolla porukalla ja vaihtaa kuulumisia, jotka itse häissä jäävät sitten puheiden jalkoihin? Voi päätyä tuntemattomien pöytäänkin jne.

ja häät on usein megaspektaakkeli johon 50 000 taalaa uppoaa helposti ja show-maailman ihmemaassa joka vieraallakin on paikkansa ja roolissa häissä, paria ja etenkin morsianta pitää ihailla tietyllä tapaa ja niissä on jämpti ohjelmakaava. Niitä pitää harjoitella, että morsiomonsterin juhlapäivänä kaikki menee käsikirjoituksen mukaan. Päivä on pilalla jos vieraat istuu väärälle paikalle tai ei toimi tismalleen ohjelman mukaan :)



Sivujuonena: se on myös suuri maa ja toistensa sukulaiset ei välttis tavanneet koskaan toisiaan niin siinä samalla anoppiväet voi morjenstaa toisiaan että ollaan ees naamatutut ennen juhlaa ja muutkin lähisukulaiset esitellään toisilleen jos ei tavattu aiemmin. Ei tarvi sit juhlahetkessä tuhlata aikaa tämmöseen.

Jenkkinä vaihtarina olleena voin kertoa:



Häiden tekoon osallistuu moni eri rooleissa: vanhemmat maksaa, tytön kaverit askartelee ja koristelee, miehen kaverit järkkää kuljetusta jne. Harjoituspäivälliset on tilaisuus kiittää näitä lähimpiä kaikesta avusta ja sen siis morsiuspari maksaa. Sinne ei siis kutsuta kaikkia vieraita, vaan ne, jotka ovat olleet jollain tavalla juhlia tekemässä tai ovat lähisukua. Toki samalla myös harjoitellaan kaava läpi, katsotaan ne istumapaikat jne, ja tutustutaan puolin ja toisin.

Jos morsiamen vanhemmat maksavat häät kustantavat sulhasen vanhemmat rehersal dinner. Yleensä tänä samana päivänä käydään kirkossa harjoittelemassa seremonia. Sulhaspoikia ja morsiusneitoja on useita, samoin kaaso, bestman, kukkaistyttö, sormuspoika jne.



Tilaisuus tavata molempien perheitä ja valmistautua koitokseen. Kaunis ja kiva perinne.