Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon tullut siihen tulokseen, että olen vanhemmuudessani isä, äidin ruumiissa
21.12.2011 |
Jos nyt ajatellaan keskivertoisää 10-30 vuoden takaa (ei ihan näitä nykyaikaisempia pehmoisiä) niin mä olen just sellanen. Paitsi että olen siis äiti.
Kyllä mä huolehdin muksuista, että niillä on puhtaat vaatteet ja ruokaa joka päivä ainakin muutamaan otteeseen, mutta ei mua kiinnosta se lasten kanssa oleminen sen enempää, kuin normaalisti vuosien takaisia keskivertoisiäkään.
Tykkään ottaa kyllä muksut syliin ja antaa aikaa, sitten kun mulle sattuu sopimaan, töideni ja tekemisteni lomassa. Muuten mulle sopis, että lapset olis hiljaa omissa oloissaan/pois silmistä ja saisin rauhassa lukea lehtiä ja katsella telkkaria.
Yleensä tämä onnistuukin, kun lasten isä eli aviomieheni taas onneksi tykkää touhutakin lasten kanssa jotain. Mä sillä aikaa teen aina jotain omiani melkein kaiket illat.
Olisinpa oikeasti isä. Silloin tämä ei olisi niin "kauheaa".
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosin ole (vielä) äiti, mutta miehen lasten kanssa on touhuttu ja huomaan olevani mm. kurin suhteen tiukempi kuin mieheni. Tykkään huolehtia lapsille vaatteet päälle, ruoat nenän eteen ja muun tarvittavan materian hollille. Sitä meuhkaamista ja leikittämistä en vain oikein jaksa, en usko että olisin kovin paljon viitseliäämpi omienkaan lasten kanssa. Tykkään myös ottaa syliin kuten sinäkin ja antaa hellyydenosoituksia, mutta nimenomaan tuo omissa leikeissä hiljaa viihtyminen olisi oikein suotavaa. Lasten leikkeihin osallistuminen tuntuu teennäiseltä.
niin minä olen samanlainen!
Pakosta olen lasten kanssa touhunnut, mutta se pikkulapsiaika hiekkalaatikolla ja leikkipuistoissa oli kyllä useimmiten jotain saatanallisen tylsää ja ankeaa. Nyt kun lapset ovat isompia ja viihtyvät välillä myös keskenään tai kavereidensa kanssa, olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen.
Ja juuri se meuhkaaminen ja riehuminen, jonka täällä joku muukin mainitsi, ottaa päähän tosi paljon. Lapset saisivat näkyä, muttei niiden ihan niin paljoa tarvitsisi kuulua... ;)
Hyvän analyysin olet kyllä tehnyt. Perustetaanko porukalla kerho? "Äidit joiden pitäisi olla isiä", "Äiti joka ei jaksanut leikkiä", "Äitimyytti joka romahti". :D
sen enempää erittelemättä, millaiset teot tai toiveet tekevät minusta äidin.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on vielä nyt niin, että minä käyn töissä ja isä on (2v) lapsen kanssa kotona. Kylläpä on kivaa tulla kotiin, että honey I'm home, mitä tänään syödään, kun toinen kantaa sen pääasiallisena kasvatusvastuun :) ei oo hassumpi ollenkaan tämä isän rooli...tykkäsin tosin olla kotonakin, mutta tämä on melkein vielä kivempaa. Mutta kyllähän se äitisyyllisyyden kuormaa kasvattaa.