Kuinka kiinnostuneita teidän miehet ovat vanhemmuudesta?

joka kerta kun tulee ongelmia oli kyse sitten vauvasta, taaperosta tai teini-ikäisestä.

Haluaa olla lapselle läsnä, osallistuu itsestäänselvästi kaikkeen mahdolliseen lapsen elämässä tapahtuvaan. Puhuu kuinka isuus on parasta maailmassa jne. Mutta perhepedeistä ja kestovaipoistakaan varmaan hän tuskin oli kuullutkaan. Jos nettiä ei olisi ja tiedonhaluista vaimoa, niin neuvolan ohjeilla olisi menty. Ja silti hän on todella kiinnostunut vanhemmuudesta, ei tuollaiset asiat ole mitään mittareita.

Hoitaa sydämellä, leikkii ja huolehtii.

Sanoo itse, että lapset on paras " saavutus" elämässä ja tekee kyllä oikeesti kaikkensa heidän eteen.



Kyllä me yhdessä asioita pohditaan, mutta en minäkään ole niin "trenditietoinen". Perustarpeet tyydytetään ja rakkautta ja syliä ns tuhlaillaan

että olisi mitään mittareita:) Ei vaan tähän aikaan yöstä aivot antaneet parempaakaan otsikkoa. En tiedä oikein kuinka muotoilla kysymys paremmin. Ovatko teidän miehenne kuinka kiinnostuneita vanhemmuuden "lisähärpäkkeistä", mm. kestovaippailuista, eri kasvatustyyleistä jne..

-ap

osallistuu ja tekee kaikkensa lastemme eteen. On ttöissä ja minä kotona, joten minulla on enemmän aikaa pohtia sellaisia asioita. Kuitenkin mieheni oli meillä se, joka huomasi yhden lapsemme kohdalla kuinka kiinnostunut tämä oli syömisestä sormin ja alkoi laittaa lapselle puuroakin syöttökaukaloon, josta lapsi sormella sen söi. Myös kasvatuskysymyksiä ja esim. koulu-ja päivähoitoasioita miettii kovasti. Esim. millainen päivähoito ja koulu olisi parasta lapselle. Kantoliinaakin on käyttänyt, kun minä olin sen meille hankkinut. Kyllä hän asioita pohtii ja on kiinnostunut. ehkä minulla on enemmän aikaa ihan pieniin yksityiskohtiin.

Meillä mies on lasten kanssa enemmän käytännön suorittaja, joka ei liiemmin mieti tulevia ongelmia tai sitäkään miten muut ehkä ovat asian ratkaisseet. Mielipide kyllä löytyy myös näihin "lisähärpäkkeisiin", mutta ei mitenkään aloitteellisesti ota asioista selvää tms. Ainoa asiaan liityvä keskustelu joka käytiin miehen aloitteesta liittyi mun todella yli menneeseen imetys pakkomielteeseen (maitoa ei tullut yhtään). En tiedä voiko sitäkään oikein kasvatukseksi laskea, mutta lapsiin nyt liittyi kuitenkin aika oleellisesti.

mennään päivä kerrallaan, annetaan ruokaa kun on nälkä ja vaihdetaan vaipat kun se on märkä.



Vaipat ovat molemmilla olleet sekä kestoja että kertoja, sormiruokaa on saanut kun osaa sitä tukehtumatta syödä. Tilanteen mukaan (yösyötöt, sairaudet, esikoisen pahat unet) nukutaan koko porukka samassa sängyssä, välillä taas kukin omassa sängyssään.



Ei siihen vanhemmuuteen ole lukemista tai "eri vaihtoehtojen" pohdintaa tarvittu meiltä kummaltakaan...

ei meillä ollut mielessä oikein muita vaihtoehtoja kuin kestovaipat ja perhepeti (oks, meillä sitä ei kyllä kutsuta miksikään perhepediksi, vauva nukkuu meidän vieressä emmekä koe tarvetta käyttää siitä mitään termiä).



Kyllä miestä kiinnostaa kaikki vauvaan liittyvät jutut, ehkä eri näkökulmastakin kuin mua välillä.

Noi vaippa- ja perhepetijutut on vaan sellaista kohinaa, ei ne ole vanhemmuutta. Vanhemmuudessa on kyse läsnäolosta ja aidosta kiinnostuksesta lapseen ihmisenä.



Ja kyllä, mieheni on läsnä lapsillemme.

Noi vaippa- ja perhepetijutut on vaan sellaista kohinaa, ei ne ole vanhemmuutta. Vanhemmuudessa on kyse läsnäolosta ja aidosta kiinnostuksesta lapseen ihmisenä.

Ja kyllä, mieheni on läsnä lapsillemme.

nuo kestovaipat liity mitenkään vanhemmuuteen, meillä kysymys on sekä ympäristöstä että rahansäästöstä, en usko, että ne tekee meistä parempia (tai muunkaanlaisia) vanhempia.

Perhepetiasiasta (jos nyt on pakko sanoa perhepeti) oon ehkä vähän toista mieltä, mä koen taas sen hyvin olennaisena osana vanhemmuuttani, mutta tietenkin joku toinen vanhempi näkee asian toisin.

#9

On usein kuitenkin aika rajallinen aika siinä vanhemmuudessa. Vaippa-ajasta nyt puhumattakaan. Mua häiritsi tässä kysymyksessä se, että se selkeästi keskittyi vauvan vanhemmuuteen.



10

on suurin piirtein pelännyt vauvoja, mutta mitä vanhemmaksi lapset on kasvaneet sitä enemmän on miehen vastuulla asioita.

Nyt mm. valmentaa yhden lapsen joukkuetta sekä valmentaa kaikkia lapsia jossain yksilölajissa. Käytännössä mies on kaiken vapaa-aikansa lasten kanssa ja järjestelee myös töitään ja työaikojaan lasten harrastusten mukaan.

Tämä on luonnollista, sillä hän on itse entinen huippu-urheilija.

Meillä on mies ollut nyt ennen lapsen syntymää melko kiinnostunut monestakin asiasta. Kaikki on tietysti uutta, niin ehkä jo siksikin. Enemmän tietysti noista "miesten" jutuista, kuten vaunujen ja kaukaloiden valinnasta, mutta on myös luettu kestovaippakirjaa innostuneena. Synnytykseen liittyvät jututkin on kiinnostaneet, kun minä niistä höpisen. Välillä on tosin päässyt yllättämään toteamalla, että kyllä hän on jo lukenut aiheesta.

En minäkään mitään lue tai mieti, vaan menen asia kerrallaan.



t. kahden äiti

Se menee tosi fiiliksellä, mutta on kyllä kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista. Lisäksi hän tietää kehityspsykologiasta joka tapauksessa enemmän kuin minä, että sikäli. Kestovaippoja ei suostunut käyttämään niiden hankaluuden takia. Perhepetissä nukutaan kai vieläkin kun taaperon pinnis on samassa makkarissa, missä me nukutaan.

Minä olen aina vetänyt päälinjat ruokailuissa, ihonhoidossa vaippa-asioissa jne. Mutta mies on todella kiinnostunut vanhemmuudestaan ja osallistuu paljon siihen. Hän lukee iltasatuja, arvostaa luomuruokaa, johon meillä panostetaan, osaa tehdä ruuat jos olen iltavuorossa, hoitaa lapset (melkein) yhtä hyvin kuin minä. Ei mitään ongelmaa ottaa esim. viikonloppulomaa tms, luotan häneen ja hänen vanhemmuuteensa täysin.