Lue keskustelun säännöt.
äidin lapsuusjoulumuistelut ahdistaa
20.12.2011 |
Äitini on nyt joulun alla alkanut kehuskelemaan lapsuutensa joulumuistoilla ja hirveästi surkuttelemaan vähempiosaisten lasten kohtaloa.
Selittää kuinka hänellä oli aina raitis joulu ja sai toivomiaan lahjoja. Ja jatkaa sitten voivottelemalla kuinka ikävältä niistä vähempiosaisista lapsista mahtaa tuntua, ja niistä jotka joutuvat katsomaan vanhempiensa juopottelua.
Ei taida muistaa että minä kuuluin niihin vähempiosaisiin köyhiin lapsiin, joka joutui katselemaan viinanhuuruista joulua (ja muitakin pyhiä). Ei taida muistaa sitäkään että isäni kuoli alkoholimyrkytykseen jouluna kun olin teini-iässä. Ei tuntunut kivalta, mutta en halua siitä nyt äidilleni lähteä avautumaan :(
Tuntuu todella pahalta kuunnella niitä juttuja vaikka itse pystyn lapsilleni tarjoamaan raittiin ja 'normaalin' joulun.
Kommentit (3)
mutta ei pysty suoraan sitä kertomaan (tekee liaan kipeää?) ja käyttää sitten tuollaista tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten sanotaan. Ehkä äidillesi on käynyt näin. Tai totuus on liian iso pala nieltäväksi.
Pääasia on silti, että sinä tiedät kuinka toimit lastesi kanssa ja teillä on sellainen joulu, josta heille ei aikanaan nouse samanlaisia muistoja kuin sinulla omistasi, eikös niin?
Hyvää joulua :)
että tarjosi meille täydellisen lapsuuden.
Hän rustaa minulle ruutuvihkoon mokalistoja, joissa kerrotaan, mitä kaikkea minä teen väärin.
Oikeasti äiti oli aina henkisesti poissaoleva, teki aina vain kotitöitä, märisi ja ruikutti tauotta ja isän kuoleman jälkeen huijasi minulta ensin orvoneläkkeet ja heitti sitten ulos kotoa uuden miehen tieltä, kun olin 16.