Tutista eroon?

tutti oli vuoden ajan ainoastaa unituttina, mutta tosi tärkeä!! yks päivä vaan päätin, että nyt ne lähtee.. otettiin tutit mukaan,( tyttö pisti taskuun) vietiin pihan perälle kivelle orava vauvoille jotka itki tosi paljon.. isä sieppasi tutit taskuun ja katseltiin sitten kun orava äiti vei ne vauvoille ja kuinka vauvat oli onnellisia. illan siitä puhui ja osoitteli puuta :( nukkumaan mennessä alkoi itkemään ja tutit olis pitäny hakea, mutta selitin, että on jo iso tyttö ja pienet orava vauvat tarvii niitä enempi, hyväksyi sen tosi helposti. pari iltaa itki tutteja ja muutaman viikon yöt oli levottomia, mutta yllättävän helposti kävi :) jos olisin arvannu tuttit olis viety jo aikaisemmin!

Vieroitus tapahtui ottamalla tutit pois :) Siinäpä se yksinkertaisuudessaan.



Aamulla leikkasin kaikista tuteista päät pois ja annoin ne lapselle. Sanoin, että tutit meni nyt rikki ja toistin monta kertaa " Ei tutti" . Sitä lapsi sitte toisti perässä. Vietiin yhdessä osa tuteista roskiin, osa jätettiin vielä esille muistuttamaan, että ne tutit tosiaan on rikki. Päiväunille mennessä annoin rikkinäisen tutin lapselle ja taas toistettiin, että tutti rikki. Lapsi suuttui tästä ja heitti rikkinäisen tutin seinään ;) Nukahti kuitenkin 10 minuutin huudolla päikkäreille. Nukkuin tavallista lyhyemmät mutta kuitenkin ihan ok unet. Yöunille meni 5 minuutin huudolla. Yöllä heräili noin tunnin välein tuttia haluamaan, mutta jokaine heräys meni ohi noin puolessa minuutissa.



Seuraavana yönä heräsi muutaman kerran (päikkäreille meni ilman huutoa) ja sitä seuraavana kerran. Nopeasti tutti unhotui noin pieneltä.



Ja sitten selvennykseksi se, että ennen vieroitusta tutti oli lapselle todella tärkeä. Jos esim. lähdimme kävelylle rattailla tai autolla jonnekin ja tutti unohtui kotiin, niin lapsi huusi _koko_ matkan. Täyttä huutoa. Ja jos tutti oli mukana, niin lapsi oli ekat 15 minuuttia tyytyväinen, mutta sitten alkoi kitinä ja natina. Öisin heräili tunnin-kahden välein siihen, kun tutti oli pudonnut ja sitä piti laittaa suuhun (ei osannut laittaa itse yöllä, vaikka tutteja oli sänky täynnä). Ikinä ei ollut nukahtanut ilman tuttia sen jälkeen kun lakkasi nukahtamasta rinnalle 5kk iässä. Kotona hereillä vaati tuttia vähän väliä lohduksi vaikka yritinkin pitää tutin vain unilla ja suureen hätään.



Vieroituksen jälkeen yöt rauhoittui, huudot autossa ja kävelyillä loppui kuin seinään. Samoin kotona lapsi ei enää vieroituksen jälkeen turhista kitissyt, meille muutti aivan kiltti poika vieroituksen jälkeen! Tuntui ihan siltä, että tutin olemassa olo oli jotenkin ahdistanut poikaa tai siis että hän ei enää saanut siitä mitään iloa, mutta ei osannut olla ilmankaan. Juuri oikea aika oli meillä vieroittaa. Ja kävi tosi helposti, kun lapsi oli noin pieni.

Meistä tuo " itse vieroittaminen" on paras termi kuvaamaan tapahtunutta. Tästä ei ehkä ole apuja koska itse emme asiaan vaikuttaneet, mutta ehkä tämä rohkaisee vieroittamaan, koska tyttömme oli todella tuttiaddikti!



Hän ei koskaan (muuta kuin vauvana tietysti) syönyt tuttia muuta kuin nukkumaan mennessä, kunnes 1v4kk iässä oppi itse sitä pyytämään. Sai hepulit jos ei tuttia tullut. Usein haki sen itse sängystä. Otti tavaksi syödä sitä nukkumaanmenon lisäksi myös iltapäivisin. Pyyteli sitä kaupassa, pihalla, leikkimässä jne monet kerrat. Ajattelimme jo, ettemme IKINÄ saa häntä vieroitetuksi.



2½viikkoa sitten meidän isi oli töissä pitkään ja sen jälkeen harrastuksissaan ja olimme pitkästä aikaa kaksin kotona. Minä odotan toista lastamme ja olen ollut aika väsynyt, joten tyttö on leikkinyt paljon isin kanssa ja isi onkin tooosi tärkeä. Kyseli siis illan aikana isiä, ja kerroin aina että kohta hän tulee. Ei kysynyt tuttia lainkaan. Menimme sänkyyn lukemaan iltasatua, ei kysynyt tuttia. Sammutti itse yövalon ja silittelin häntä hetken, ei itkenyt, ei pyytänyt tuttia, vaan nukahti vartissa -ilman tuttia ensimmäistä kertaa ikinä kotona. Päiväkodissa oli jättänyt tutin päiväuniltakin 6vk aikaisemmin.



Nukkui yön todella hyvin. Tätä ennen oli parisen viikkoa hipsinyt yöllä meidän väliin nukkumaan, mutta ei tehnyt sitäkään. Tämän 2 viikon tutittomuuden aikana on parina aamuna (klo 6) tullut väliimme. Heräämme arkisin koko perhe 6.15 eli on varmaan vain havahtunut hereille normaaliaikaan ja tullut sänkyymme.



Eli näinkin helposti se voi käydä, että jää äiti ja isi puolestaan sormi suuhun! :) Mutta painotuksena siis se, että tyttömme oli TODELLA tykästynyt tuttiinsa ja tosiaan pyyteli sitä koko ajan. En sitten tiedä mistä sai päähänsä että nyt se jää. Eikä kyllä takaisin tule.