3,5 vuotias lyö, potkii ja raapii

joillekin ei kestä sanoa töksäyttää asioita vaan pitää olla yltiökohtelias ja ohitella asioita ja tilanteita. Esim jos lapsi haluaa karkkia ruuan aikaan niin ei sille tarvi sanoa, että et saa karkkia, koska on ruoka-aika. Voi vaan näytellä huonokuuloista ja kehoittaa käsien pesulle ja hommailla lapsi pöytään ja antaa lautanen eteen.



Mutta jos se on jo raivostunut, niin tottakai pidät kiinni ennenko annat raapia ja hakata itseäsi!! Ei siinä ole mitään pahaa.

olen ajatellut, ettei kaikkea voi varoa sanomasta senkään takia ettei lapsi hermostuisi. enemmänkin niin, että lapsen tulisi oppia elämään meidän muiden kanssa eikä kaikkien muiden mukautua hänen mukaansa. voi silti olla, että omassa toiminnassakin esim. äänensävyssä voisi olla parantamisen varaa.



itsekin olen ajatellut niin että pakko sitten pitää kiinni jos ei muuten lopeta satuttamista, eihän hänen voi antaa sellaistakaan tehdä. se on vaan tosi raskasta, huono mieli tulee väkisin kiinnipitämisestä kuin tekisin jotain pahaa. lapsi yleensä huutaa ja itkee silloin.



temperamentiltaan hän on ollut kyllä aina lyhytpinnainen ja hiukan haastava. eikä siinä mitään, että pinna menee herkästi kun sen saisi vain ohjattua purkautumaan jotenkin muuten kuin satuttamisena.



nää on sellaisia tilanteita, että myös omaa pinnaa on vaikea venyttää loputtomiin. inhoan sitäkin, että hermostun välillä lapselle enkä osaa hoitaa tilanteita aina rauhallisesti mallia näyttäen.



ap

Lapsille ei mene oppi perille siksi, että heillä pitkäkestoinen muisti ei ole vielä kovin kehittynyttä. He eivät vaan pysty pitämään asioita mielessä kovin kauaa.



Ei kait tuossa muu auta kuin kerta kerran päälle uudelleen kertoa, ettei saa satuttaa ja samalla estää se. Jos pystyy tekemään sen rauhallisesti niin hyvä, se kehittää lapsen itsesäätelykykyä.

Samalla voisi lapselle näyttää joku soveliaampi tapa näyttää kiukkua ja suuttumusta, on se sitten vaikka tyynyn takominen tai mikä, rauhassa hengittely esimerkiksi. Joku toiminnallinen juttu voisi olla parempi, lapset kun ovat toiminnallisia.

asioita töksäyttelemällä niin senku tappelet.

Se että antaisit lapsen kasvaa ja oppia hallitsemaan tunteensa ei tarkoita että muutat maailmaa hänen mukaisekseen. Miksi sinun pitää saada töksäyttää, mutta lapsi ei saa suuttua?

Nyt en sitten tarkoita, että lapsi määräisi asioita, vaan sitä että häntä ei ärsytetä ja tuoda esiin että nyt ei menekkään niinko sinä haluat läl läl lää...

ainoa perheasioihin liittyvä seikka mikä tulee mieleeni on, että olen raskaana. en tiedä voisiko se aiheuttaa lapsessa jo nyt ennen vauvan syntymää jotain angsteja. raskaus on vasta hiukan alle puolivälin.

kun epäilin pikkusisaruksen aiheuttavan tuon... Sehän on valtava muutos lapselle!

jos nyt vastaan, vaikka tarkoituksellisesti yritätkin haastaa.



meillä saa lapset suuttua. toisia ei saa silti satuttaa. ketään ei tahallaan ärsytetä eikä ole tapana lällätellä. sinulle se näyttäisi olevan tuttua. :)

ap

ei tullut mieleeni yhdistää näitä asioita, ennen kuin otit asian ilmoille. jotenkin ajattelin, että mahdolliset mullistukset tulisivat enemmän esiin vauvan syntyessä. :)



ap

et varmaan oikeasti lällätä, mutta lapsesta varmaan tuntuu siltä. Mutta ihan miten vain, toki saat tapella lapsesi kanssa jos se on sinusta parempi vaihtoehto. Itse vaan mielummin pidän suun kiinni ja annan lapsen itse huomata, että oho, ei ai tää meniki näin, kuin että sanon ja saan kauheat huudot aikaan. Minun tämä ärhentelijä ei ole kuiten koskaan käynyt kiinni, mutta ääntä lähtee ja helposti, jos alan hänen kanssa "keskustelemaan" asioista.

Mutta tuo että toiminta sen jälkeen ko se on jo saanu raivarin kuulostaa ihan järkevälle. Jossain vaiheessa ei tarvi enää selittää, koska lapsihan on ihan järkevä ja terve, kyllä se sen sinun selityksen tietää, ehkä osaa jo ulkoakin :) Riittää, että estät ja kiellät, etkä itse raivostu takas.