Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskauden yrittäminen
19.12.2011 |
Jätimme ehkäisyn pois noin vuosi sitten. Sen jälkeinen aika on ollut meille ja suhteellemme aika rankkaa.
Mies tekee hulluna töitä, ja joskus tuntuu että en edes muista minkälaisen ihmisen kanssa oikein elän, kun hän käy kotona lähinnä nukkumassa. Remontoimme samaan aikaan uutta kotia, ja koska itse olen yksityisyrittäjä ja bisnekset eivät mene mitenkään vauhdikkaasti, suuri osa remontin organisoinnista ja itse tehtävistä hommista on jäänyt minun hoidettavakseni. Samalla tuntuu, että pitäisi saada yritys paremmin pyörimään. Aika vain ei tunnu riittävän molempiin.
Näistä syistä johtuen en ole ollut mitenkään kovin kiinnostunut seksistä. Miehelle taas raskauden yrittäminen (kuten moni muukin asia elämässä) on suoritus, ja luonteeltaan hän on sellainen, että masentuu elleivät hänen suorituksensa yllä parhaan prosentin joukkoon. Minä taas vihaan suoritusmentaliteettia seksissä. Suostuin kerran kokeilemaan, miltä tuntuisi vain panna raskauden aikaansaamiseksi vaikka seksi ei yhtään huvittaisi. Se tuntui minusta todella pahalta; tunsin oloni hyväksikäytetyksi ja sen jälkeen seksi kiinnosti entistäkin vähemmän.
En ole nyt enää suostunut tuohon vauvanhankintasuorittamiseen, vaan olen sanonut että seksiä harrastetaan silloin kun tekee mieli, ja muuten ei. Nyt se onkin taas alkanut enemmän kiinnostaa minua, ja kuvittelin kaiken olevan hyvin. Ovulaatio kohta tulossa ja paneminen kiinnostaa. Eilen juttelin miehelle leikkimielisesti siitä, minkälaisia lapsia meille ehkä tulee, mutta mies alkoi mököttää ja sanoi että ei halua asiasta puhuttavan mitään, kun se on hänelle niin arka kohta.
Toisin sanoen miehen mielestä kaikki on pilalla, kun emme ole yrittämässä lasta konemaisesti parhaaseen mahdolliseen suoritukseen pyrkien. Minun mielestäni taas yrittämisenkin olisi hyvä olla hauskaa; niinhän sen luonto on tarkoittanut. Eikös stressi vähennä hedelmällisyyttäkin? Jotenkin en usko, että otsa kurtussa ja hampaat irvessä yrittämisestä seuraisi paras lopputulos.
Onko kohtalotovereita tai kommentteja? Miehen suhtautumisen tekee ymmärrettävämmäksi se, että olemme kohta jo 34-vuotiaita.
Kommentit (14)
Olet nainen ja haluat lapsen. Ymmärrät kai, että oikeasti kuukaudessa on vain pari hedelmällistä päivää. Jos olette jo vuoden yrittäneet (ja vain kerran "pakolla oikeaan aikaan"), niin aika huonolta tosiaan suoritus vaikuttaa. Teillä on yhdynnät väärin ajoitettu tai sitten teissä on jotain vikaa. Näin se vain menee. Vuoden yrityksellä raskauden pitäisi normaalitilanteessa alkaa. Te ette ole kuitenkaan oikeasti yrittäneet, joten paha mennä sanomaan.
Sinä olet JO 34-vuotias. Hedelmällisimmät vuotesi on jo takanapäin. Itse en ottaisi yhtään riskiä siitä, että kuukausi toisensa jälkeen valuisi hukkaan. Tikuttaisin ovista ja kertoisin miehelle oikean ajoituksen, kun mies kerran on innostunut. Sanoisin tietysti, että tehdään seksistä kuitenkin kivaa molemmille, pitkät alkulämmittelyt jne. Mutta kuitenkin tosi tarkoituksella.
Munasolu on hedelmöittymiskykyinen 24 h eli vuorokauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän vähemmän vakavasti seksiin, se voi olla myös nopea hauska suoritus, eikä aina joku helvetin ylisuuren rakkauden nautinnollinen huipentuma.
Minusta ovulaatiolaskuri on parempi kuin nuo tikut. Kun ottaa huomioon että parhaat päivätä hedelmöittyä ovat kaksi päivää ennen ovulaatiota, niin ovulaatiotikku näyttää tilanteen auttamattoman jäljessä. Silloin on jäljellä enää yksi hedelmällinen päivä, ehkä kaksi, ja niiden tehot jo huonompia kuin 1-2 ennen ovulaatiota. Keskimäärin 3-4 päivää ennen ovulaatiota ja 1 päivä jälkeen voi tulla raskaaksi, ja tosiaan 1-2 ovulaatiota edeltävää päivää ovat ne tehokkaimmat. Tästä löytyy neistä kaikenlaisia kaavioita jos kiinnostaa.
O-testi näyttää ensin negaa, ovulaation lähestyessä haamua (jolloin yrittäminen kannattaa aloittaa jos yhdyntöjä ei muuten ole) ja sitten positiivista parin päivän ajan. Eli ovulaation lähestymisen huomaa kyllä testeillä jo monta päivää h-hetkeä aiemmin.
Epäonnistumisen sietokykykä olisi hyvä olla kyllä ihan isänä jo ollessakin.
Kurjaa kuitenkin, että olette joutuneet odottamaan raskauden alkamista niin kauan.
Tosi kinkkinen tilanne?
Voisitko sanoa miehellesi että tässä vauvan saamisen yrittämisessä se TEHOKKAIN tapa on juuri seksistä iloitseminen :)
Terv. ekaa vuoden ja tokaa 7 vuotta odottanut äiti
Olet nainen ja haluat lapsen. Ymmärrät kai, että oikeasti kuukaudessa on vain pari hedelmällistä päivää. Jos olette jo vuoden yrittäneet (ja vain kerran "pakolla oikeaan aikaan"), niin aika huonolta tosiaan suoritus vaikuttaa. Teillä on yhdynnät väärin ajoitettu tai sitten teissä on jotain vikaa. Näin se vain menee. Vuoden yrityksellä raskauden pitäisi normaalitilanteessa alkaa. Te ette ole kuitenkaan oikeasti yrittäneet, joten paha mennä sanomaan.
Sinä olet JO 34-vuotias. Hedelmällisimmät vuotesi on jo takanapäin. Itse en ottaisi yhtään riskiä siitä, että kuukausi toisensa jälkeen valuisi hukkaan. Tikuttaisin ovista ja kertoisin miehelle oikean ajoituksen, kun mies kerran on innostunut. Sanoisin tietysti, että tehdään seksistä kuitenkin kivaa molemmille, pitkät alkulämmittelyt jne. Mutta kuitenkin tosi tarkoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin tuo työssä suorittaminen kuulosti siltä. Mun mies opiskeli hyvät arvosanat ja tekee arvostettua työtä just vaan sen takia, että saisi tunte kuukuvansa siihen parhaaseen viiteen prosenttiin kaikessa.
Lasta emme ole yrittäneet vielä, mutta voin uskoa että se tulee olemaan just tollasta.
Meillä on vastaava tilanne, mutta roolit päinvastoin eli mä haluaisin tosissaan yrittää lasta, mutta miehen mielestä seksiä pitää harrastaa silloin kun huvittaa ja lapsi tulee jos on tullakseen. Nyt on vuosi menty miehen malliin tulee jos on tullakseen taktiikalla, joten aion ostaa ovulaatiotestin ja ehdottää, että seuraava vuosi noudatetaan mun toivetta yrittämisestä. Jos oikeasti haluaa tulla raskaaksi, kannattaa mielestäni yrittää (siis kun ikää on yli 30).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se konemainen tehtailu. ei se muuten onnistu.
Voisitko sanoa miehellesi että tässä vauvan saamisen yrittämisessä se TEHOKKAIN tapa on juuri seksistä iloitseminen :)
Voisin, ja näin tekisinkin, mutta tiedän että mies vaatii heti tutkimustietoa tai muuta uskottavaa lähdettä väitteeni tueksi. Jos sellainen löytyy, niin varmasti pidän tiiviisti esillä tätä näkökulmaa asiaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nainen ja haluat lapsen. Ymmärrät kai, että oikeasti kuukaudessa on vain pari hedelmällistä päivää. Jos olette jo vuoden yrittäneet (ja vain kerran "pakolla oikeaan aikaan"), niin aika huonolta tosiaan suoritus vaikuttaa. Teillä on yhdynnät väärin ajoitettu tai sitten teissä on jotain vikaa. Näin se vain menee. Vuoden yrityksellä raskauden pitäisi normaalitilanteessa alkaa. Te ette ole kuitenkaan oikeasti yrittäneet, joten paha mennä sanomaan.
Sinä olet JO 34-vuotias. Hedelmällisimmät vuotesi on jo takanapäin. Itse en ottaisi yhtään riskiä siitä, että kuukausi toisensa jälkeen valuisi hukkaan. Tikuttaisin ovista ja kertoisin miehelle oikean ajoituksen, kun mies kerran on innostunut. Sanoisin tietysti, että tehdään seksistä kuitenkin kivaa molemmille, pitkät alkulämmittelyt jne. Mutta kuitenkin tosi tarkoituksella.
Tähän asti olen seurannut ovulaatiota vain netin ovulaatiolaskurilla. Onko niin, että se ei ole riittävän tarkka?
Kun aloin kertoa miehelle milloin ne oikeat päivät olisivat, mies meni suoritusmoodiin ja loukkaantui aivan hirveästi jos en sitten halunnutkaan seksiä. Loukkaantuneena hän on sellainen marttyyri, että haluni häntä kohtaan vähenevät entisestään. Mietin siksi, olisikohan parempi vain pitää parhaat päivät omana tietonaan ja yrittää itse edesauttaa seksin harrastamista oikeaan aikaan.
Mistään pitkistä alkulämmittelyistä ei näinä menneinä kuukausina ole voinut edes haaveilla. En voi juuri edes keskustella mieheni kanssa, niin kiire hänellä on tehdä töitään ja loppuajat nukkuu (muutaman tunnin yössä). Silloin kun alkulämmittelyn yritystä on, miehestä huomaa että hän vain mekaanisesti suorittaa lämmittelyliikkeitä ulkomuistista eikä ole ollenkaan ihmisenä mukana tilanteessa. "Painelee nappuloita" kuin olisin joku seksirobotti tai lapsentekoautomaatti. Huomaan sellaisen tosi helposti ja se tuntuu todella pahalta. Olen yksinäinen joka päivä muutenkin, kun mies ei ole koskaan valveilla ollessaan kotona (tai jos on, niin puhuu työpuheluja), ja sitten seksissäkään mies ei ole läsnä.
Kun tilanne on tämä, olen alkanut epäillä haluanko sittenkään niitä lapsia tarpeeksi. Mitä jos sama meno jatkuu lasten synnyttyä? Meillä mies on aina halunnut lapsia minua voimakkaammin. Jos minä synnytän lapsia hänelle ja hän sitten jättää minut yksin heitä hoitamaan, en varmasti tule pysymään järjissäni.
Pelkään sitäkin, että mies suhtautuu myös lasten kasvattamiseen suorituksena ja lapsiin ja heidän menestykseensä oman ihmisarvonsa mittarina. Hänellä on erittäin lyhyt pinna, jolle hän ei kuulemma voi mitään, ja ikävä tapa syyllistää ympärillä olevia ihmisiä (= kotona minua, liikenteessä muita autoilijoita jne.) omista ongelmistaan. Olen yrittänyt ottaa puheeksi, että pinnan täytyisi lasten kanssa riittää ihan eri tavalla kuin nykyisin, ja että isän pitää ymmärtää ja hyväksyä olevansa epätäydellinen voidakseen olla hyvä isä jne. Tämä johtaa tietenkin marttyyrimaiseen "Ai sun mielestä mä en olisi hyvä isä vai?" -asenteeseen, loukkisteluun ja lopulta taas seksin vähenemiseen.
Kylläpä tämä nyt näyttää itsestänikin monimutkaiselta tämä tilanne, kun sen tähän aukikirjoitin. Ja asiaa mutkistaa tosiaan ikäni. Lisäksi miehen ainoa sisko on juuri todettu lapsettomaksi (veljiä hänellä ei ole), ja miehen äiti on murheen murtama. Tämäkin lisää osaltaan paineita meidän suuntaamme hankkia lapsia, vaikka toki se meidän oma asiamme onkin.
ap
Meillä on vastaava tilanne, mutta roolit päinvastoin eli mä haluaisin tosissaan yrittää lasta, mutta miehen mielestä seksiä pitää harrastaa silloin kun huvittaa ja lapsi tulee jos on tullakseen. Nyt on vuosi menty miehen malliin tulee jos on tullakseen taktiikalla, joten aion ostaa ovulaatiotestin ja ehdottää, että seuraava vuosi noudatetaan mun toivetta yrittämisestä. Jos oikeasti haluaa tulla raskaaksi, kannattaa mielestäni yrittää (siis kun ikää on yli 30).
Tämä kuulostaa reilulta. Meillä kun on tehty enemmän minun mieleni mukaan vuoden ajan, niin varmaan seuraava vuosi voitaisiin mennä miehen mielen mukaan.
Olen vain niin herkkä, että ilman omaa halua jyystettävänä oleminen tuntuu todella pahalta. Vaihtelevasti minua siinä joko itkettää tai oksettaa. On vaikea uskoa, että tällaisen toiminnan säännöllisestä harrastamisesta seuraisi enemmän hyvää kuin pahaa.
Olisiko kenelläkään rakentavia ehdotuksia, miten voisin välttää noita äärimmäisiä pahan olon tunteita seksin aikana silloin, kun en itse ole seksituulella? Kikka kolmoset seksitekniikkaan liittyen ja pornon katsominen eivät auta, kokeiltu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti raskautumisesta ja siihen liittyvästä seksistä on tullut teille niin suuri peikko että se rasittaa jo suhdetta. Pari huomiota siis:
Minusta ovulaatiolaskuri on parempi kuin nuo tikut. Kun ottaa huomioon että parhaat päivätä hedelmöittyä ovat kaksi päivää ennen ovulaatiota, niin ovulaatiotikku näyttää tilanteen auttamattoman jäljessä. Silloin on jäljellä enää yksi hedelmällinen päivä, ehkä kaksi, ja niiden tehot jo huonompia kuin 1-2 ennen ovulaatiota. Keskimäärin 3-4 päivää ennen ovulaatiota ja 1 päivä jälkeen voi tulla raskaaksi, ja tosiaan 1-2 ovulaatiota edeltävää päivää ovat ne tehokkaimmat. Tästä löytyy neistä kaikenlaisia kaavioita jos kiinnostaa.
Ehdottaisin että ovulaation lähestyessä kalenterisi mukaan pyydät miestäsi runkkaamaan purkkiin vaikka kerran päivässä 1-4 päivän ajan peräkkäin, ja laitat spermat apteekkiruiskulla sisääsi. Sitten kun raskaus on saatu alulle niin voitte taas suhtautua seksiinkin rennommin.
Onnea yritykseen!
Alue: Aihe vapaa
up