G:Kosinnoista

Oli pimeä yö ja katselimme silloisia maailman korkeimpia torneja puistossa. Mies kosi minua mutta jätin harkintaan, oli avioero takana ja halusin mietintäaikaa, vaikka mies olikin elämäni rakkaus. Ero oli suuri pettynys, joten en ollut uskonut meneväni enää naimisiin.



Sama mies sitten jokin aika kosinnan jälkeen nousi erään ystäville järjestetyn illallisen lomassa ylös, esitteli toisilleen tuntemattomat pariskunnat muille ja minut heille sanoen: Tässä on kihlattuni xxx...". Minä juoksin karkuun ulko-ovea kohti, mutta kaverini nappasi käsivarresta ja mieheni pujotti mielettömän ihanan sormuksen sormeeni.



Vuosi tästä vietettiin häät. Onnellisempi en voisi olla, olemme toisille luodut ja lapset täydensivät liiton. Joskus hirvittää ajatus, että olisin oikeasti lähtenyt karkuun.

Olipas romanttista. :*)



Minua kosittiin sängyllä aamulla. Se oli kyllä ihan meille sopiva juttu..

mies kysyi aamupalapöydässä, että 'pitäiskös meidän sitten mennä naimisiin ensi kesänä'. Arvelin vastata, että ei meidän mitään pidä. Mentiin sitten kuitenkin ja siitä on aikaa 13 vuotta. Hyvä ukko se on, vaikka romantiikka kyllä tuolloin puuttui aika totaalisesti.

No eihän sitä romantiikkaa aina välttämättä tarvitse, jos se ei ole omaa tyyliä. Mielestäni kosinnat ovat niin henkilökohtainen juttu, ett'ä se pitää tehdä omalla tavalla.



Mä toivoisin itselleni kyllä jotain yltiöromanttista lässynläätä ;)

Keskustelimme puhelimessa kauppalistasta ja muusta päivittäisitä asioista. Juttu kääntyi sitten yhteiseen omaisuuteen ja siihen mitä tapahtuu, jos toinen kuolee (ei ollut vielä lapsia). Tarkoitus oli mennä asianajajan luokse tekemään testamentti tms. Mies sitten kysyi: "Eiks olis helpompi mennä naimisiin?" Kysyin oliko se kosinta. Vastaus oli että kait sitte. Seuraavana kesänä mentiin naimisiin. Onneks kumpikaan ei ehtinyt kuolla ;)