te joilla on jo lapsenlapsia, kumpi on sinulle tärkeämpi, lapsesi vai lapsenlapsesi

Lapseni, jotka nyt itsekin ovat jo vanhempia, ovat aikuisia ihmisiä. Kuitenkin minulle he ovat lapsiani ja lapsinani rakkaita nyt ja aina - mitä elämä heidän eteensä sitten tuokaan.

Lpasenlapset ovat rakkaita ja tärkeitä sekä omina ihaninia persooninaan, että rakkaitten lasteni ja heidän ihanien puolisoidensa lapsina. Ihmiselämän jatkumo menee niin, että kukin sukupolvi jatkaa elämää eteenpäin. Ei aikuisen ja lapsen tärkeyttä voi eikä tarvitse mitata samalla mittapuulla. Molemmat ovat tärkeitä.

jos pakko vastata

Mikä tässä on pointti? Tekeekö joku tuollaista jakoa? Miksi sinä noin kysyt?

Lapsenlapset ovat sinänsä ihan OK, mutta eivät lainkaan tärkeitä. Jos lapseni on onnettomuudessa, ryntään sairaalaan, mutta jos lapsenlapselle käy samoin, sinne ryntäävät hänen vanhempansa, en minä.

Lapsenlapset ovat sinänsä ihan OK, mutta eivät lainkaan tärkeitä. Jos lapseni on onnettomuudessa, ryntään sairaalaan, mutta jos lapsenlapselle käy samoin, sinne ryntäävät hänen vanhempansa, en minä.

Lapsenlapsihan on osa omaa lastasi ja siten osa sinua. Minulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta uskon että ovat yhtä tärkeitä kuin lapsetkin.

kun puhtaasti geeninäkökulmasta katsotaan. :D

Ja heidän kanssaan on elänyt ne lapsuusvuodet niin, että kehityksen on nähnyt päivittäin. Lapsenlapsia ei näe yhtä tiheästi ja heissä on sitä lapsen puolison puolen suvun perimääkin mukana.



Mutta toki se on liikuttavaa myös, kun oma lapsi saa lapsia. Se tuo taas uuden ulottuvuuden sekä suhteeseen omaan lapseen että tietysti lapsenlapsiin.



Mutta siis, minulle omat lapset ovat tärkeimmät.

Kyllä meidän suvussa on aina lapset tärkeitä, siis pienet ala-ikäiset lapset. Oli ne sitten omia, sisarusten lapsia tai lapsenlapsia. Jos joku meidän perheen lapsista sairastuu, niin kyllä on isovanhemmat ja vanhempien sisaruksetkin huolissaan.

Minä olen aina sitä mieltä, että lapset tulevat aina ensin, siis ennen aikuisia.

Ne joilla on enemmän elämää elettävänä, ja jatkavat meidän vanhempien geenejä, he ovat etusijalla kun palavasta talosta pelastetaan ihmisiä.

Tuntuisi todella kauhealta että jos minun perheeni olisi palavassa talossa, ja minun mieheni vanhemmat kävisivät pelastamassa mieheni, ja minun vanhempani pelastaisivat minut, ja lapsemme palaisivat talon mukana. Ei kyllä mieheni kanssa oltaisi koskaan enää missään tekemisissä vanhempienmme kanssa, jos heille ei olisi tärkeitä meidän tärkeimmät ihmisemme.

Kyllä meidän suvussa on aina lapset tärkeitä, siis pienet ala-ikäiset lapset. Oli ne sitten omia, sisarusten lapsia tai lapsenlapsia. Jos joku meidän perheen lapsista sairastuu, niin kyllä on isovanhemmat ja vanhempien sisaruksetkin huolissaan.

Minä olen aina sitä mieltä, että lapset tulevat aina ensin, siis ennen aikuisia.

Ne joilla on enemmän elämää elettävänä, ja jatkavat meidän vanhempien geenejä, he ovat etusijalla kun palavasta talosta pelastetaan ihmisiä.

Tuntuisi todella kauhealta että jos minun perheeni olisi palavassa talossa, ja minun mieheni vanhemmat kävisivät pelastamassa mieheni, ja minun vanhempani pelastaisivat minut, ja lapsemme palaisivat talon mukana. Ei kyllä mieheni kanssa oltaisi koskaan enää missään tekemisissä vanhempienmme kanssa, jos heille ei olisi tärkeitä meidän tärkeimmät ihmisemme.

olet oikeassa,

avuttomat lapset ovat aina ykkösiä t. mummi

omat lapset ovat tärkeimmät siihen asti kun tulee lapsenlapsia, ajattelin kans tuota tulipaloa, kyllä minä ryntäisin pelastamaan tuon maailman suloisimman pienen pojan ensiksi. terv mummu.

Se, ketä pitää auttaa tulipalon sattuessa ja se, ketkä tuntee itselleen läheisimmäksi, ovat eri asioita. Apu kohdistetaan tietysti niille, jotka eivät omin avuin selviä. Mutta omat lapset ovat omia lapsia.

Mutta vastaan näin:

Lapsenlapsi



Perustelen sen sillä, että lapseni on jo aikuinen. Pärjää ja huolehtii iysestään.



Lapsenlapsi on siihen vielä aivan liian pieni.