Lue keskustelun säännöt.
Ketä oli synnytyksessäsi mukana vai olitko yksin?
18.12.2011 |
Tilanteeni siis se, että miehen kanssa erosimme eikä olla enään yhteyksissä. Miestä ei kiinnosta. Nyt mietin, kun on synnytyksen aika menenkö yksin vai en. Äiti sanoi, että tulee tuekseni sinne jos vain itse haluan. Kuulemma yksin ei ole kiva olla. Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatukselta se, että äitini olisi synnytyksessä kanssani. Emme muutenkaan ole ikinä puhuneet mistään esim.seksistä, ehkäisyistä yms. Ja jos joskus äitini ottaa ehkäisyn asiaksi niin on erittäin vaivautunut olo.
Onko yksin synnyttäminen mukamas niin "hirveetä "? Ketä teillä on ollut, jollei miestä?
Kommentit (14)
onko sinulla siskoa? tai joku hyvä ystävä? Mulla vasta eka synnytys edessä, joten en osaa sanoa että kuinka kamalaa on, mutta en siellä yksin haluaisi kuitenkaan olla. Äitiä siinä voisi tulla kyllä ikävä! Ihan takuulla on äiti mukana on parempi vaihtoehto kuin yksin oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti on vyöhyketerapeutti, joten oli suureksi avuksi koska mitään kivunlievitystä en ehtinyt saada. Oma mieskin oli tietty paikalla ja piti minusta myös oikein hyvää huolta. (ei tullut ongelmaa, vaikka heitä oli kaksi ja asetelma oli tuo)
Toinen synnytys oli vielä nopeampi, siinä olimme kaksin.
Toivottavasti löydät hyvän ratkaisun tilanteeseesi. En minäkään ole äidin kanssa koskaan voinut "mistään" puhua mutta silti tuo oli ihan luontevaa noin.
jos edustat jotakin takapajulaista patrioottista kulttuuria, niin täällä Suomessa tuollaista naisen likaisena-pitämistä pidetään lähinnä naurettavana.
Onpa teidän kulttuurissa miehet heikkoja.
Ihan ok, mutta ilmankin olisi hyvin pärjännyt. En kaivannut hieromista tms ja välillä hän vähän ärsytti, vaikka ei sanonut mitään loukkaavaa.
Ehkäpä sinuna menisin yksin tai pyytäisin doulan. Yksin synnyttävät varmasti saavat tilanteen salliessa myös kätilöstä enemmän seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä naimisissa, mutta mieheni OIKEASTI pyörtyilee nähdessään melkeinpä mitä tahansa sairaalajuttuja tai verikokeita joten en tahtonut edes häntä mukaan. Tämä järjestely sopi meille.
meidän kulttuurissa ei kukaan mies tule synnytyssaliin, monet sukulaiseni ovat jopa palkanneet etukäteen naislääkärin.
en ymmärrä miksi mies haluaisi katsella, tai nainen haluaisi miehensä näkevän, sellaisen likaisen ja tuskaisen tilanteen.
tottakai mies heti katsomaan vastasyntynyttä, mutta ei sinne veren ja repeämien keskelle!
minun kulttuurissani mieheni ei olisi missään nimessä halunnut olla osallistumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä synnytin yksin. Mieheni kuoli ennen lapssen syntymää. Ystäväni ja siskoni tarjoutuivat mukaan, mutten tuntenut tarvetta siihen. Synnytys meni ihan hyvin näinkin. Tosin jossain vaiheessa ajattelin että olisipa kiva jos olisi ollut joku seuraamassa vauvan vointia. Synnytys kesti pitkään ja olisin halunnut itse nukkua välillä, mutten uskaltanut kun piti seurata vauvan sydänääniä. Niitähän tietenkin seurattiin myös kansliasta käsin, mutta väsyneenä ajattelin josko siellä ei ole hoitajaa koko ajan niitä monitoreja seuraamassa.
Loppujen lopuksi vauva syntyi keisarinleikkauksella. Siinä vaiheessa olin valvonut jo 1,5 vuorokautta. Tuskin jaksoin häntä vilkaista kun toivat näytille. Anestesialääkäri häntä piti sylissään kun minua kursittiin kokoon.
että ap:n tilanteessa olisin hyvin voinut ottaa äidin mukaan. Hän oli synnyttänyt, tunsi minut hyvin, rakastimme toisiamme (hän on nyttemmin kuollut). Eihän synnytyksessä ole kyse seksistä! isosisko olisi myös ollut hyvä tuki.
Kahdessa ensimmäisessä synntytksessäni oli mies mukana. Kuopuksen synnytin kätilön kanssa, kun isompien lasten hoidossa tuli häslinkiä eikä mies päässyt. Ei ollut "hirveetä".
Tajusin juuri, että tunnen kaksi naista, jotka ovat synnyttäneet lapsensa ystävättären tukemana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska mies hoiti lapsia kotona. Ihan hyvin sitä yksinkin synnyttää, onhan siellä kätilö mukana. Loppujen lopuksi se homma on tehtävä yksin, ei se tukihenkilö siinä vieressä paljon voi tehdä. Mieluummin mä yksin synnytin kuin että olisin ottanut äitini mukaan. Tai ketään muutakaan, miestä lukuunottamatta.
Ekassa mies kävi salissa ja lähti, mulla oli juttukaverina ekassa synnytyksessä oleva kandi joka pärjäsi hyvin niin kauan ennen kuin rupesin ulvmaan :D
Tokaan mies toi esikoisen kanssa, , kätilö teki mulle haastattelun n 8min ja oli läsnä epiduraalin laiton n 10min ja sitten ponnistuksen ajan (2min).
Kolmosessa olin jo saliin päästessä niin kivulias että vaikka mies oli päässyt mukaan ilman lapsia, huusin että alkaa painua kotiin kun näin avuttoman ilmeen ('Sattuuko, sattuuko?´) kätilö oli kanssani n30min, vauvan sydänäänet romahti, sain epiduraalin ja vauva syntyi n 10min sen jälkeen.
Minusta oli IHANAA olla rauhassa synnytyksen ajan, ja uudelleensynnyttäjänä sain ollakin, en muutenkaan ole sellaista kädestä pideltävää tyyppiä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekään en ole sellainen joka haluaa kuulla mitään lässytystä, mutta mulle on muuten henkisesti tärkeetä että se on siinä vieressä. Olen kyllä sanonut miehelle että ei ole pakko tulla, mutta on ehdottomasti halunnut ja hyvä niin.
On henkisenä tukena + voi vaikka käydä lämmittelemässä jyväpussia jos sellaisia sairaalassa on ja vapaana :)
Minulla oli joka synnytyksessä mies mukana, yksin se olisi ollut suorastaan tympeä kokemus. Ei sitä voi verrata seksiin tms.
meidän kulttuurissa ei kukaan mies tule synnytyssaliin, monet sukulaiseni ovat jopa palkanneet etukäteen naislääkärin.
en ymmärrä miksi mies haluaisi katsella, tai nainen haluaisi miehensä näkevän, sellaisen likaisen ja tuskaisen tilanteen.
tottakai mies heti katsomaan vastasyntynyttä, mutta ei sinne veren ja repeämien keskelle!