Näin joulun alla minulle iskee ahdistus siitä,että olen ainoa

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että Alfa-kurssilta tai sellaisista lämminhenkisistä seurakunnista voi saada hienoja ja aitoja uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Vilpittömästi suosittelen :)

mutta haluaisit kuitenkin matkustaa jouluksi jonnekin pois. Koita nyt hyvä ihminen päättää mitä haluat.

olemme aina oman perheen kanssa.

Mieheni sisarukset juhlivat isoja sukujouluja, meitä ei ole koskaan pyydetty mukaan.

mielummin olen yksin.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että Alfa-kurssilta tai sellaisista lämminhenkisistä seurakunnista voi saada hienoja ja aitoja uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Vilpittömästi suosittelen :)

aihdistuksen siltä joka on aina yksin? Yhtälailla hänkin kaipaa (useimmat) ympärilleen sisarusta, perhettä, ystäviä. Kuka ketäkin.



Minulla on sisarus ja vietän hänen perheensä kanssa joulun. Minulla kuitenkaan ei ole omaa perhettä, ja ahdistus siitä on suuri lähes jokaisena vuoden päivänä. Minulla olisi mahdollisuus matkustaa jouluksi ulkomaille, yksin, mutta ajatuskin tuntuu ahdistavalta. Yksin.

mutta haluaisit kuitenkin matkustaa jouluksi jonnekin pois. Koita nyt hyvä ihminen päättää mitä haluat.

Ainoastaan silloin matkustaisin, jos minulla ei olisi edes perhettä, olisin siis ihan yksin. Nyt on perhe, olen perheen kanssa. Mutta kaipaan vietävästi sisaruksia. Kaipasin jo nuoruudessa, ja välillä oli helppompaa, nyt on muuttunut taas enenkin tosiaan joulujen alla.

niistä sisaruksista ole mitään "apua" jouluun. Minulla on yksi enkä ole koskaan aikuisena ollut hänen kanssaan yhdessä jouluna.



Jotkut suvut ovat sellaisia, että viettävät joulun yhdessä hyvässä ja pahassa. Minun suvustani kaikki viettävät joulun omin nokkinensa eivätkä käy toisillansa edes silloin. Hautajaisissa joku ehkä saattaa pyörähtää.

ja silti jokainen meistä viettää joulun oman perheen kanssa. Muista ap että ihminen kaipaa ja haluaa aina sitä mitä ei voi saada ja kun se on, huomaa että se ajatus siitä olikin ehkä parempi kuin se että se oikeasti on sinulla.

Lapsuudessani vietettiin aina joulu vain meidän perheen kesken. Äidilläni on 4 sisarusta ja isälläni 2, joilla kaikilla ainakin puoliso ja suurimmalla osalla lapsiakin. Joskus harvoin äitini vanhemmat tulivat meille, muistaakseni yhden kerran myös tätini. En edes haluaisi mitään sukujouluja, oma perhe riittää kyllä.

Oletteko molemmat ainoita lapsia? Eikö teillä ole läheisiä ystäviä, joiden kanssa voisitte viettää joulua?



Eivät ne sisarukset aina ole ihmisiä, joiden kanssa haluaisi aikaansa viettää. Se, millaiseen perheeseen sattuu syntymään, on täysin sattumaa. Se on vain lähtökohta omalle elämälle, jonka voi tietyin reunaehdoin rakentaa mieleisekseen.



Teillä on kuitenkin perhe suurimmaksi osaksi koossa jouluna, joten kaikki hyvin joka tapauksessa. Kannattaa olla tyytyväinen, jos on elämä antanut perheen, jota rakastaa. Mitä muuta sitä ihminen pohjimmiltaaan edes kaipaa, kuin aikaa läheisten kanssa kotona?

Itsellänikään ei ole sisaruksia. Miehelläni on ja nämä kokoontuvat anoppilaan jouluisin, mutta meitä ei ole koskaan pyydetty mukaan. Aikaisemmin olin siitä loukkaantunut, mutta nykyisin olen oikeastaan tyytyväinen, että voidaan olla vain oman perheen kesken joulut. Minun vanhempani tulevat välillä mukaan, mutta ovat jo sen verran iäkkäitä, etteivät aina jaksa (minkä ymmärrän hyvin kun meillä on kuitenkin aika meno kun on 3 lasta).

Hän tosiaan aina jouluisin matkustaa jonnekin.

Tai no, pari kertaa olemme olleet aattona yhdessä.

Ja yksi ainoa ihminen ei vielä sitä sisaruus joulua tee.

t. ap.

Itsellä ainakin niin erilaisia, etten vain halua viettää mitään yhteisjouluja, vaikka mitään riitaa tms. ei olekaan. Eipä vain ole yhteistäkään, joten harvoin tulee nähtyä.

siskoni haluaa viettää joulunsa oman perheen kesken; viettävät paljon aikaa hevostallilla myös aattona eivätkä kaipaa sukujoulua.

Vanhempani eivät suostu tulemaan meille vaikka kutsuisin, eikä heille oikein voi mennä kun asuvat 30 nelin mökissä jossa kaksi eläkeläistä polttavat päivät pitkät tupakkaa sisällä. Lasten kanssa joulu siellä on aika ikävä ajatus; kun savussa ei eteensä näe eikä istumapaikkaa riitä kaikille.



Vietämme siis joulun oman perheen kesken enkä ahdistu siitä yhtään. =)

Monelle ystävät ovat sukua läheisempiä.

ole oppinut, että ei se sisarus mikään autuaaksi tekevä juttu ole. Toivottavasti et lapsiisi lataa noita kummia ihanneodotuksiasi. "Kun teillä on niiiiin iiiiihaaana asia, kun on sisaruksia, teidän pitää aina NAUTTIA ja olla yhdessä".



Mun anoppi on ainut lapsi ja teki kolme lasta, kun hänestä olisi ollut niiiin ihanaa, kun olisi sisaruksia. Siellä sama kuvio, että se miehen sisko ei oikein kelpaa kuitenkaan perhejuhliin. "Kun ei sillä ole omia lapsia ja blaa, blaa." Ja sitten näiden kolmen veljeksen pitää viettää jotain pakkopullaperhejuhlia, että äiti voi pitää yllä illuusiota ihanasta veljesyhteydestä.



Nää veljekset on todella erilaisia ja jos vaikka joku hätä on, niin mieheni ei todellakaan veljilleen soita vaan ihan muille ihmisille.



Eli jep, joskus käy onni ja sisarukset on läheisiä ja joskus ei. Ei kannata sitä sisaruutta hirveästi ihannoida ja idealisoida.