Miehen äiti haluaa lapsen nimettävän hänen mukaansa.

Tuskin kuului "vuokraehtoihin" se että nimeätte tyttärenne hänen mukaan.



Nyt lunta tupaan tuollaiselle anopille!

En ymmärrä.

Halusin meidän lapselle anopin nimen kolmanneksi nimeksi. Anopin kunniaksi, kun on kuollut jo kymmeniä vuosia aiemmin.

Mieheni äidin nimet eivät kuitenkaan käy yhtään niiden nimien kanssa, joita itse olimme ajatelleet. Muutenkaan mielestäni anopin nimet eivät vain sovi pienelle lapselle nykysuomessa, joten mieluummin nimeäisin hänet toisin.

Mieheni äidille asia on kuitenkin ehdottoman tärkeä, sillä ilmeisesti se on ollut perinne suvussa. Lisäksi saimme asua yhdessä appivanhempiemme omistamista asunnoista, kun omassa kodissamme oli putkiremontti ja vauva syntyi liian aikaisin. Tavallaan olen kiitollisuudenvelassa, mutta toisaalta.... Mieheni on aivan yhtä ymmällään tilanteesta.

Perinne suvussa? Eli suurimmalla osalla suvun naisista on sama nimi? Jepjep.

Jos nimi kulkee suvussa, se kulkee äidiltä tyttärelle ja niin edespäin tai isältä pojalle. Silloinkaan ei ole pakko nimetä jos ei itse halua.



Annatte juuri sen nimen kun haluatte. Jos annat anopin päättää, hän päättää vielä 10v päästä teidän olkkarin verhojen värin ja pistettä on tosi vaikea laittaa.

tai jotenkin mukaelma hänen nimestään? Etenkin jos nimiä on kolme, niin usein joku vanhahtava suvun nimi mahtuu hyvin mukaan.

tungettua johonkin väliin, vaikka se ei kovin kauniilta kuulostaisikaan. Ihmisistä kuitenkin käytetään aina vaan yhtä nimeä, niillä muilla ei oikeasti ole mitään väliä, vaikka ne vauvan synnyttyä niin tärkeiltä tuntuukin.



Mutta tehän sen toki päätette, ja jos se ei kertakaikkiaan tunnu hyvältä, niin anoppi nielköön asian, eihän se tosiaan voi maailman tärkein asia hänellekään olla.

tulevaan elämään. Anoppisi kuulostaa tuollaista vaatiessaan pelottavalta ja yli-ihmiseltä, jolle todellakin pistät hanttiin!

Annat lapsellesi nimeksi juuri sen, minkä sinä ja lapsen isä haluaa. Pysy kovana lapsesi tähden.

entä lapsen toinen isoäiti, eikö olisi epäreilua jos lapsen nimi tulee vain toiselta isoäidiltä? Tarkoitan tässä nyt sitä, ettei yhden sukuhaaran perinne velvoita mihinkään, koska lapsi kuuluu kahteen eri sukuun.



Toisekseen isovanhemmat eivät määrää lapsenlapsen nimeä eivätkä päätä siitä. Te lapsen vanhempina päätätte nimen, sellaisen joka miellyttää teitä ja jonka uskotte lapselle sopivan.



Jos asuntoasiaan kuuluu velvoitteita niin teinä miettisin muita vaihtoehtoja sen asumisen suhteen.



Ihan suoraan sanoen en edes tajua, miten isoäiti voi olla noin hallitsevassa asemassa elämässänne, että ihan tosissaan mietitte josko nimeksi pitäisi laittaa isoäidin haluama nimi. Olette ilmeisesti todella nuoria? Nyt ehkä olisi aika katkaista ne napanuorat ja ihan itse päättää oman perheen asioista.

Tietenkin annatte omalle rakkaalle lapsellenne sen nimen, jota pidätte lapselle sopivimpana ja minkä halauatte miehesi kanssa antaa.Nimi on luultavasti lapsellanne koko hänen elämänsä ajan. Ei sellaista nimeä, mihin teitä painostetaan. Se on selvä, mutta jos sattuu, että ehdotettu nimi olisi mieleenne ja päätätte haluta sen antaa niin miksikäs ei.

miks helkkarissa te ehdotatte jotain kolmatta tai toista nimeä? Eikö se ole nyt ihan selvää että vanhemmat päättävät lapsen jokaisen nimen itse, eikä sellaista nimeä valita (mikskään nimeksi) joka ei molemmille vanhemmille käy.

Meillakin anoppi ajatteli, etta jatkettaisiin hanen aloittamaansa perinnetta etta tytoille tulee hanen toinen nimensa toiseksi nimeksi (oli siis laittanut oman toisen nimensa tyttarelleenkin toiseksi nimeksi). No, eipa laitettu, ensiksi koska minusta se ei ollut erityisen kaunis nimi (tata en hanelle kylla sanonut) ja toiseksi, miksi meidan pitaisi jatkaa hanen traditioitaan? Miehen sisko sai sitten myohemmin tyttaren ja jatkoi aitinsa perinnetta, mika on minusta ihan ok jos itse haluaa, mutta mitaan odotuksia tuollaiseen asiaan ei kannata ladata.

meillä esikoisella anopin nimi toisena nimenä, kuten myös hänen äidillään(mummolla). Nyt tälle vauvalle odotti SAMAA (!!?) nimeä. no mikäs muka sitten, kysyi närkästyneenä. Joo, no annettiin mun, jo menehtyneen äitini nimi mielummin..

Sanot että teillä on ollu nimi asia aikalailla selvillä jo odotus aikana. Ja ette ole tulleet edes aatelleeksi suvussa olevia nimiä. Sanot haluvasi antaa lapselle teidän mielessä olleen nimen, jota on vaikea alkaa enää muuttamaan mielessä jota ootte jo pidemmän aikaa miettinyt.

vihjaili siihen suuntaan, minkä seurauksena päätin että sitä nyt ei ainakaan :)

Ymmärrän kyllä, että jos nimi on omaan makuun nähden todella erilainen, se voi olla hankala laittaa omalle lapselle nimeksi.



Mutta minä ainakin annoin ylpeänä esikoisellemme kolmanneksi etunimeksi saman mikä minulla on - ja saman mikä on äitini toinen nimi. Olisin ollut valmis samanlaiseen suvun perinteen jatkamiseen myös mieheni puolelta, mutta mies ei pitänyt tätä tärkeänä. Siksi kuopuksellammekin on isoäitini toisen nimen muunnos toisena nimenään.



Tietenkin te vanhemapana päätätte lapsenne nimen, mutta eikö sitä anopin nimeä voisi harkita toiseksi nimeksi? Minusta suvun perinteiden jatkaminen kertoo siitä, että suku on hyvä ja siihen haluaa itse myös kuulua.



Jos saan udella ap, mikä nimi on kyseessä?

vaan osoita, että et voisi vähempää välittää.



Mutta älä sitten tule tänne itkemään, kun anoppi ei hoida lastenlastaan. Hän kun ei ole missään kiitollisuudenvelassa.

kyllä se sitten myöhemmin kaduttaa, ku anopin nimi on lapsella :D en ikinä suostus tuohon.. sä voiT kiittää niitä sit jollain muulla tavalla. Mutta en ikinä suostuis... Te olette lapsen vanhemmat ja päätätte nimen. On vissiin aika rikkoa perinne? :)

eli Anni Elina. Kyllä osaakin olla ällöttävä nimi vai mitä nyt kun tiedätte, että se on anopilta peritty.

Ehkä niistä löytyy joku nykyaikaisempi kaunis muunnos / käännös, ja kaikki ovat tyytyväisiä? Tyyliin anopin nimenä Taru ja tyttären yhdeksi nimeksi Saga, Marjasta Hilla, Liisasta Alisa jne.