Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Minusta taitaa tulla kolmen lapsen yksinhuoltaja, kun vauvani syntyy =,(

Vierailija
16.12.2011 |

Piti olla elämäni onnellisinta aikaa. Kaksi lastani ovat jo isoja ja nyt olen raskaana miehelle, jonka kanssa kuvittelin rakentavani yhteistä elämää... Kuvittelin. Mies on kylmä kuin kivi, mollaa minua, vähättelee tunteitani ja mielipiteitäni eikä tue minua missään. Olen yksin.



Olen myös kaukana tukiverkostani, koska olemme muuttaneet pois kotipaikkakunnaltamme. Nyt mietin vain minkälaisen elämän pystyn yksin tarjoamaan kahdelle isommalle lapselleni ja syntymättömälle vauvalleni. Rakastan heitä kaikkia, rakastan miestä, mutta mies ei pidä näistä jo olemassaolevista lapsistani (on valehdellut siitä minulle ja asia selvisi vasta hiljattain). Kaikki merkit ovat olleet ilmassa kyllä. Edes hyvää yötä ei tämä "kumppanini" lapsille sano, on välinpitämätön jäävätkö lapset oven taakse, jos satuttavat itsensä ei välitä.



Ja tuolle ihmiselle minä odotan lasta. Mies ei välitä muusta kuin rahasta ja minä olen ollut meistä taloudellisesti heikommassa asemassa aina. En ole koskaan hänen rahojensa perään hinkunut ja sanoi minulle että sain hänet nalkkiin elatusmaksujen toivossa! Tämä siis kun kyseenalaistin eläväni koko loppuelämäni suhteessa jossa toinen ei välitä minusta eikä arvosta minua pätkääkään. Minulla on ollut väkivaltaisia miehiä ja en enää ole valmis uhraamaan hyvinvointiani sen vuoksi että toinen voisi käyttää minua kynnysmattona.



Nyt näyttää siltä, että minä jään yksin. Emme ole naimisissa ja ajattelen, että jos nyt eroamme, en tule koskaan antamaan lupaa isyyden selvittämiseen, jotta miehen ei tarvitse uhrata varojaan lapsen elättämiseen. Voi kuulostaa omituiselta, mutta mies on varakas verrattuna minuun ja on aina toitottanut kuinka vähäpätöinen olen. Olen kuullut olevani taloudellista pohjasakkaa ja vaikka mitä epäasiallista. En halua miehen rahoja. Halusin tasa-arvoisen suhteen, mutta nyt huomaan miehen vain valehdelleen minulle. Tunnen tulleeni huijatuksi sillä mies halusi itse lasta. Nyt kun olen raskaana ei tue minua millään tavallla. Ei henkisesti, ei fyysisesti. Mollaa vain.



Olen todella surullinen ja pelkään että elämäni tulee olemaan aina siellä pohjalla ja rakkauteni ei riitä tässä nykyaikaisessa materialistisessa maailmasssa siihen että lapset saisivat hyvän lapsuuden. Olen koulutettu ja juuri nyt käyn töissä. Elämä kolmen lapsen yksinhuoltajana, ilman tukiverkkoa tai toivoa siitä että minä saisin kokea onnellisen parisuhteen jossa kaikki lapsetkin saisivat kasvaa isoiksi, on lohduton. Miten me pärjäämme? Miten minä jaksan? Riittääkö syli ja aika, riittääkö meillä rahat? Olen vielä nuori, mutta pelkään että kaikki oli tässä. Kukaan ei koskaan halua minua. Olen todellakin pohjasakkaa. Minusta voi tehdä ensi joulun sossuäidin joulu-videon -tosielämässä.



Mies vain porskuttaa menemään. Hänen asiansa ovat hyvin. Minä ja lapset olemme ainoat, jotka kärsivät. Ja minä niin halusin perheen. Olen tehnyt kaikkeni, antanut kaikkeni, joustanut kaikkien tarpeiden mukaan ja yrittänyt päästä itse eteen päin. Nyt kun olen töissä ja viihdyn siellä, joudun jäämään äitiyslomalle ja yksin.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
16.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

et sitten ajatellut yhtään muutenkaan entisiä lapsiasi, kuinka he ovat saanett kärsiä munanpuutteesi vuoksi?? sen takia, että saat munaa, uhraat lastesi elämän.

Vierailija
2/9 |
16.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies ei ansaitse sinua, ettekä sinä ja lapsesi tarvitse tällaista hahmoa (en edes viitsinyt käyttää sanaa ihminen, koska se olisi ylistävää) elämäänne.

Sinun pitää äitinä ajatella ensisijaisesti lapsiasi. He kärsivät moisesta.

Kyllä sinä pärjäät yksinkin. Ja se rakkaus odottaa kulman takana, kun et liikaa sitä ajattele. Keskity perheeseesi, eli lapsiin.

Ja missään nimessä et anna miehen tunnustaa isyyttään. Et vaikka kuinka lepertelisi lapsen synnyttyä - usko pois, se on viisainta.

Kyllä saat apua, pyydä neuvolassa, kerro tilanteesi. Mutta ensin, pelasta lapsesi ja lähde suhteesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
16.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Piti olla elämäni onnellisinta aikaa. Kaksi lastani ovat jo isoja ja nyt olen raskaana miehelle, jonka kanssa kuvittelin rakentavani yhteistä elämää... Kuvittelin. Mies on kylmä kuin kivi, mollaa minua, vähättelee tunteitani ja mielipiteitäni eikä tue minua missään. Olen yksin.

Olen myös kaukana tukiverkostani, koska olemme muuttaneet pois kotipaikkakunnaltamme. Nyt mietin vain minkälaisen elämän pystyn yksin tarjoamaan kahdelle isommalle lapselleni ja syntymättömälle vauvalleni. Rakastan heitä kaikkia, rakastan miestä, mutta mies ei pidä näistä jo olemassaolevista lapsistani (on valehdellut siitä minulle ja asia selvisi vasta hiljattain). Kaikki merkit ovat olleet ilmassa kyllä. Edes hyvää yötä ei tämä "kumppanini" lapsille sano, on välinpitämätön jäävätkö lapset oven taakse, jos satuttavat itsensä ei välitä.

Ja tuolle ihmiselle minä odotan lasta. Mies ei välitä muusta kuin rahasta ja minä olen ollut meistä taloudellisesti heikommassa asemassa aina. En ole koskaan hänen rahojensa perään hinkunut ja sanoi minulle että sain hänet nalkkiin elatusmaksujen toivossa! Tämä siis kun kyseenalaistin eläväni koko loppuelämäni suhteessa jossa toinen ei välitä minusta eikä arvosta minua pätkääkään. Minulla on ollut väkivaltaisia miehiä ja en enää ole valmis uhraamaan hyvinvointiani sen vuoksi että toinen voisi käyttää minua kynnysmattona.

Nyt näyttää siltä, että minä jään yksin. Emme ole naimisissa ja ajattelen, että jos nyt eroamme, en tule koskaan antamaan lupaa isyyden selvittämiseen, jotta miehen ei tarvitse uhrata varojaan lapsen elättämiseen. Voi kuulostaa omituiselta, mutta mies on varakas verrattuna minuun ja on aina toitottanut kuinka vähäpätöinen olen. Olen kuullut olevani taloudellista pohjasakkaa ja vaikka mitä epäasiallista. En halua miehen rahoja. Halusin tasa-arvoisen suhteen, mutta nyt huomaan miehen vain valehdelleen minulle. Tunnen tulleeni huijatuksi sillä mies halusi itse lasta. Nyt kun olen raskaana ei tue minua millään tavallla. Ei henkisesti, ei fyysisesti. Mollaa vain.

Olen todella surullinen ja pelkään että elämäni tulee olemaan aina siellä pohjalla ja rakkauteni ei riitä tässä nykyaikaisessa materialistisessa maailmasssa siihen että lapset saisivat hyvän lapsuuden. Olen koulutettu ja juuri nyt käyn töissä. Elämä kolmen lapsen yksinhuoltajana, ilman tukiverkkoa tai toivoa siitä että minä saisin kokea onnellisen parisuhteen jossa kaikki lapsetkin saisivat kasvaa isoiksi, on lohduton. Miten me pärjäämme? Miten minä jaksan? Riittääkö syli ja aika, riittääkö meillä rahat? Olen vielä nuori, mutta pelkään että kaikki oli tässä. Kukaan ei koskaan halua minua. Olen todellakin pohjasakkaa. Minusta voi tehdä ensi joulun sossuäidin joulu-videon -tosielämässä.

Mies vain porskuttaa menemään. Hänen asiansa ovat hyvin. Minä ja lapset olemme ainoat, jotka kärsivät. Ja minä niin halusin perheen. Olen tehnyt kaikkeni, antanut kaikkeni, joustanut kaikkien tarpeiden mukaan ja yrittänyt päästä itse eteen päin. Nyt kun olen töissä ja viihdyn siellä, joudun jäämään äitiyslomalle ja yksin.

mutta onko tämä sun koulutus luokkaa lähihoitaja?

Vierailija
4/9 |
16.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suksihan sinä v*ttuun .

Vierailija
5/9 |
16.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Surullista. Kuitenkin lastesi takia sinun täytyy koota itsesi. Haistata äijälle ja muuta pois lasten kanssa. Miehesi kuulostaa narsistilta joka saa tyydytystä mollaamisestasi. Ja sinä kuulostat siltä että hän on jo osittain onnistunut. Pää pystyyn ja ylpeyttä nainen! Voitko muuttaa takaisin kotipaikkakunnalle missä on tukiverkostosi, onko sinun mahdollista saada töitä sieltä? Keskity nyt lapsiisi, kyllä raha-asiat järjestyvät, yh-vanhemmat saavat käsittääkseni taloudellisia helpotuksia ainakin jonkin verran yhteiskunnalta. Ja se rakkaus tulee eteesi joskus, ihan varmasti. Kun rakkautta riittää lapsiesi ja sinun välillä, teillä on jo paljon.

Vierailija
6/9 |
16.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta olen akateemisesti koulutettu. Miksi kuvittelet minun olevan lähihoitaja? Tosin jotain terveyden- ja sosiaalihuoltosektoristamme ja alasta kokonaisuutena ymmärtävänä voin todeta, että lähihoitajat ovat alipalkattuja sekä aliarvostettuja työn kuormittavuuteen nähden! Minä arvostan heitä, jotka jaksavat tehdä tuota ko. työtä ja kantavat huolta heikommassa asemassa olevista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
16.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotka ovat kirjoittaneet rohkaisun sanoja ja kannustavat. Minulla ei ole ketään kenen kanssa jutella asiasta, joten koin että tämä on ainoa kanava jossa saan edes hieman purkaa tuntojani. Ja eräälle asiattomasti kommentoineelle: munan puutteen vuoksi en ole suhteeseen tämän miehen kanssa ryhtynyt! Olen kuvitellut hänen rakastavan minua ja hyväksyvän lapseni, mutta kauniista sanoista huolimatta käytäntö ja teot osoittavat muuta. Tunnen oloni huijatuksi ja ilman kommenttiasikin on vaikea kantaa taakkaa ja pelkoa lasten tulevaisuudesta ja siitä, että olen kohta kolmen pienen elämästä yksin vastuussa.



Mistä saisin vertaistukea? Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Kaikki tiedonmuruset otan kiitollisena vastaan!

Vierailija
8/9 |
22.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattelin,kun itse olen paljolti samassa tilanteessa kanssasi ja tämän vuoksi myös juttukaveria vailla. Sattumalta löysin tänne, kun netistä etsin neuvoja ja vertaistukea omaan tilanteeseeni. Tuntuu, ettei itselläkään ketään, jolle näistä vaikeista asioista voisi puhua tai että kukaan ainakaan todella ymmärtäisi...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
22.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

alkanut jotenkin kauhistumaan aikuisia naisia, jotka altistavat omat lapsensa isäpuolen ivalle ja kiukulle. Lapset eivät mitenkään pysty puolustautumaan aikuista ilkeää vastaan. Omassa rakkauden kaipuussa ummistetaan silmät ja vielä hankkiudutaan raskaaksi. Kyllä on soppa valmis!!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kahdeksan seitsemän