Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Taas mietin eroaisinko kirkosta. Kommentoikaa!
16.12.2011 |
Olen tapauskovainen. En käy kirkossa kuin häissä/hautajaisissa. Muutenkaan en käytä seurakunnan palveluita. Onko mitään syytä, miksi en eroaisi?
Jotenkin vaan en "osaa" erota, kun olen aina kirkkoon kuulunut. Mutta en siis näe mitään syytäkään, miksi kuulun kirkkoon. Minulla on lapsia, mutta ei kai se asiaan vaikuta mitenkään.
Kommentit (15)
Lapsi kuuluu edelleen kirkkoon, ikää 10v. Siihen eroamiseni ei vaikuta. Lapsen etäisä kirkon jäsen samoin. Lapsi voi hyvällä syyllä siis mennä kirkon kerhoihin mukaan. Olen pienituloinen. Ajattelin tukevani omaa elämääni sillä rahalla joka veron maksamatta jättämisestä käteen jää. Uskon edelleen jumalalliseen voimaan, mutta ev.lut. kirkkoa en siihen tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen siitä lähtien lahjoittanut vuosittain kirkollisveroa vastaavan summan muutamalle hyväntekeväisyys- ja luonnonsuojelujärjestölle. Nyt suurempi osa rahasta menee hyvään tarkoitukseen, vaikka muutama prosentti kirkollisverostakin kai sellaiseen käyttöön menee.
Tuollaisia jäseniä kirkko juuri tarvitsee, jotka eivät itsenäisesti pysty noin pientä päätöstä tekemään.
Mitä äiti, mitä mummi, mitä suku, mitä naapurit, mitä työkaverit, mitä kukakin sanoo, jos uskallat erota kirkosta ... ei, ei, älä eroa, voit joutua helvettiin tai ainakin se satujumala jotenkin sinulle kostaa.
Minä erosin 40 vuotta sitten ja kukaan ei ole sanonut yhtään mitään.
rahaa hyväntekeväisyyteen. Valitsen itse kohteet ja sijoitan lähes kirkollisveron verran rahaa hyväntekeväisyyteen. Tulee hyvä mieli. Kirkko ei ole minun juttuni.
olen siitä lähtien lahjoittanut vuosittain kirkollisveroa vastaavan summan muutamalle hyväntekeväisyys- ja luonnonsuojelujärjestölle. Nyt suurempi osa rahasta menee hyvään tarkoitukseen, vaikka muutama prosentti kirkollisverostakin kai sellaiseen käyttöön menee.
että liittyisitkö nyt kirkon jäseneksi, jos sinua ei olisi liitetty lapsena? Miksi kuulua johonkin sellaiseen aatteelliseen yhteisöön, mihin ei oikeasti halua kuulua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alaikäiset lapset yleensä "joutuvat" eroamaan kirkosta jos äiti eroaa.
minä ja mies erottiin kirkosta jo aikaa sitten, lasta emme siitä erottaneet, haluttiin että se saa mennä riparille ja sen jälkeen itse päättää, tahtooko kuulua kirkkoon vai ei.
Itse kuuluin vain siksi, että olin aina kuulunut ja ajattelin, että olkoon se minun osuuteni hyväntekeväisyydestä, kirkkohan tekee paljon hyvää työtä. Mutta jossain vaiheessa alkoi ärysttää jotkut kirkon jutut, ja myös se, että en tosiaan itse pysty uskomaan Jumalaan ja Jeesukseen siten, kun kirkossa pitäisi. Siispä erosin ja samalla päätin osallistua hyväntekeävisyyteen muulla tavoin, ja sen olenkin tehnyt. Laitan rahaa esim. kuukausittain myös kirkon ulkomaanavulle, koska Naisten Pankin lahjoiteukset koordinoidaan sitä kautta.
Olen oikein tyytyväinen päätökseeni, aluksi se tuntui vähän vaikealta, mutta mitä pitempi aika on mennyt, sitä varmempi olen, että tein oikean päätöksen.
Itse olen lapsesta saakka suhtautunut kriittisesti omaan (??) uskontooni. Koulun uskonnon tunnit olivat ihan kamalia. Silti meni vuosia ennen kuin oikeasti erosin kirkosta. Pelkäsin kai suvun ja tuttavien reaktioita.
Kertaakaan en ole katunut kirkosta eroamistani. Sitä olen ihmetellyt, miksi suostuin kuulumaan niin monta vuotta kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erosin taannoin koska en halua tukea moista instituutiota millään tavalla.
Ei ole mitään syytä miksi kuuluisin kirkkoon.
Alaikäiset lapset yleensä "joutuvat" eroamaan kirkosta jos äiti eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alaikäiset lapset yleensä "joutuvat" eroamaan kirkosta jos äiti eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse käyn kirkossa "häissä ja hautajaisissa", ja katson että nuo tilaisuudet on katettu hääparin/vainajan kirkollisveroilla.
Muuten en kirkossa käy, enkä käytä muitakaan seurakunnan palveluita, eli näitä lastenkerhoja tai muita.
Koen, ettei kirkko vastaa arvomaailmaani, en halua siksi olla jäsen. Minusta kirkon ja valtion pitäisi olla erillaan, ärsyttää esim. se että hautaumaiden ylläpito on delegoitu seurakunnille.
Pidän vääränä myös sitä, että yritysten pitää maksaa yhteisöveroa kirkolle, riippumatta siitä on yrittäjä uskovainen/olisi eri uskontoa.
Hyvä systeemi olisi se, että kirkko ja valtio kokonaan erilleen =kirkoslta pois mm. verotuoikeus. Ja sitten seurakunnan jäsenet maksaisivat suoraan kirkolle (tilille tai kolehtiin) varojensa ja omantuntonsa mukaan "kymmenyksiä".
Keskituloisella se on useampi satanen vuodessa mikä menee kirkollisveroon. 10 tai vaikka 40 vuodessa siitä tulee ISO summa!
Pysy kirkossa, jos pystyt sanomaan uskontunnustuksen ilman että valehtelet. Muussa tapauksessa on tekopyhää kuulua kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pohdin samaa monta vuotta, miten voikin olla "vaikea" päätös :) Lopulta tänä syksynä erosin, siksi, että minäkään en halua ylläpitää kirkkoa, uskon kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Sinänsä uskon, että on olemassa jotain muutakin, kuin tämä meidän maallinen elämämme, mutta luterilainen kirkko ja kaikki muutkin uskonnot ovat vain yksi mielipide.
Mutta lapseni kuuluvat edelleen kirkkoon, sen sai nimenomaan siinä eroa kirkosta -sivustolla määrittää. Sinänsä haluan, että pysyvät kirkon jäseninä, käyvät uskontotunnilla ja oppivat tästäkin asiasta, ja saavat sitten itse vanhempana päättää kuuluvatko kirkkoon vai ei.
Äidilleni en vain ole saanut tätä kerrottua, mutta toivottavasti siihen ei tule tarvettakaan :)
Alaikäiset lapset yleensä "joutuvat" eroamaan kirkosta jos äiti eroaa.
Alue: Aihe vapaa
Lue myös tämä kirjoitus, jos saisit siitä osviittaa päätöksellesi:
http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91460-enbusken-avoin-tili…