Kaveri synnytti 1 kk sitten vauvan ja
sai pojan. Pettyi sukupuoleen, kun toivoi niin kovasti tyttöä. No nyt sitten suunnittelee jo seuraavaa, "sitä oikeaa" lasta eli tyttöä. Ei esim imetä poikaa eikä ole innoissaan vauvasta. Tuntuu pahalta pienen puolesta. :/
Kommentit (21)
Kaikki olivat pettyneitä ja olisivat mieluummin ottaneet tytön. Mutta eivät nyt sentään jättäneet imettämättä..
kävi valitettavasti hieman samalla tavalla. :( Tyttö oli jo ennestään ja olisin toivonut toista tyttöä ja petyin kun ultrassa sain tietää että poika on tulossa. En kenellekään paljastanut, että olisin halunnut tytön, en edes synnytyksen jälkeen..
Yritin raskauden aikana sopeutua tilanteeseen ja olin kai jossakin vaiheessa hyväksynyt asian ja aloin olla jo ihan sinut asian kanssa ja jopa hieman innostunut että poika on tulossa.
Synnytyksen jälkeen en kuitenkaan kokenut mitään rakkauden tunteita ja ajattelin että kunpa olisi tullut se tyttö.. Tietenkin hoidin vauvaa hyvin enkä näyttänyt tunteitani kenellekään. Kun sain vihdoin puhuttua asiasta miehelleni niin jotenkin helpotti..
Meni silti n. 4kk ennen kuin aloin tuntea rakkautta poikaani kohtaan ja nyt pojan ollessa 9kk rakastan häntä jo enkä enää toivoisi tyttöä (paitsi ajoittain)..
En ole vielä edes raskaana, mutta toivon ensimmäiseksi lapseksi poikaa ja tulen pettymään (aika paljon), jos hän on tyttö. Miehenikin toivoo poikaa, joten vähän tylsä juttu, jos saammekin prinsessan. Uskon kuitenkin, että tulisin rakastamaan tyttöä hyvin paljon, mutta pelkäisin, mitä tapahtuu, jos seuraava olisi poika.
Ehkä pitäisi nyt alkuun toivoa, että ylipäätään voi saada lapsia ja sitten, että hän/he ovat terveitä. Mutta silti, jotenkin olisi parasta saada poika ensin :-/
Vähän off topic mutta
oletteko huomanneet että yhteiskunta olisi muuttunut jotenkin avoimen poikavihamieliseksi viime vuosina? Jos ei tyttönä ole kiva syntyä kehitysmaahan niin ei kyllä poikanakaan länsimaihin..
pettyä sukupuoleen. Ymmärrän, miten hankalaa joillekin on saada ylipäätänsä lapsi. Minusta on surullista, että itsekeskeiset nykyvanhemmat pettyvät jopa sukupuolen vuoksi.
Mutta mites sitten kun on jo kolme samaa sorttia, saako toivoa että neljäs olis sitä toista?
Mutta mites sitten kun on jo kolme samaa sorttia, saako toivoa että neljäs olis sitä toista?
Mutta mitä väliä sillä oikeastaan on?
Kukaan lapsista ei ole ollut pettymys. Mä en voi ymmärtää tollaista että pettyy sukupuoleen oikeesti. Toki voi toivoa mutta pitää muistaa että se toive ei välttämättä toteudu ja olla valmis rakastamaan myös sitä sukupuolta jota ei ole toivonut. JOs ei siihen ole valmis, niin kanttaa jättää se lapsen teko muille.
ennen kuin hänellä on kaksi pientä poikaa joita ei halua..
Kannattaisi siis keskittyä yhteen vauvaan kunnolla, niin huomaisi että pojissa on omat ihanat juttunsa. Ehkä niin ehtii käydäkin jos vauva on vasta 1 kk.
kävi valitettavasti hieman samalla tavalla. :( Tyttö oli jo ennestään ja olisin toivonut toista tyttöä ja petyin kun ultrassa sain tietää että poika on tulossa. En kenellekään paljastanut, että olisin halunnut tytön, en edes synnytyksen jälkeen..
Yritin raskauden aikana sopeutua tilanteeseen ja olin kai jossakin vaiheessa hyväksynyt asian ja aloin olla jo ihan sinut asian kanssa ja jopa hieman innostunut että poika on tulossa.
Synnytyksen jälkeen en kuitenkaan kokenut mitään rakkauden tunteita ja ajattelin että kunpa olisi tullut se tyttö.. Tietenkin hoidin vauvaa hyvin enkä näyttänyt tunteitani kenellekään. Kun sain vihdoin puhuttua asiasta miehelleni niin jotenkin helpotti..
Meni silti n. 4kk ennen kuin aloin tuntea rakkautta poikaani kohtaan ja nyt pojan ollessa 9kk rakastan häntä jo enkä enää toivoisi tyttöä (paitsi ajoittain)..
Oli ihan varma että saa tytön ja poikahan sieltä tuli. Oli synnytyksen jälkeen monta kuukautta ihan vaisu ja ristiäisiäkään ei olisi järjestänyt (isovanhemmat lopulta järkkäsivät juhlan).
Voi siis olla yllättävän yleistäkin.
Eräs tuttu äiti odotti vauvaa, oli jo kaksi tyttöä ennestään ja sanoi suoraan ääneen, että toivoo tyttöä eikä missään nimessä haluaisi poikaa, ajatus pojasta olisi kamala.
Tyttö tuli, onneksi. Tosin isänsä piirteitä on paljon.
Toinen äiti taas odotti kovasti toisesta lapsesta poikaa. Esikoisestakin oli toivonut poikaa, mutta tytön sai ja jotenkin se näkyy hänen tavassaan kohdella tyttöä. Nyt tyttö on noin 4 v ja poika on pari vuotias, ja äiti lepertelee ja lipertelee pojalle, on niiin ihanat säihkysilmät ja muuta sellaista, mutta tytölle tulee komentoja ja käskyjä, syliinkään ei just voi ottaa ym. ei kehuja koskaan, ei lämmintä ääntä koskaan.
oletteko huomanneet että yhteiskunta olisi muuttunut jotenkin avoimen poikavihamieliseksi viime vuosina? Jos ei tyttönä ole kiva syntyä kehitysmaahan niin ei kyllä poikanakaan länsimaihin..
toivottavasti pojalla on ihana isä
t. kolmen ihanan tytön äiti
Tietääkö hän, että 60%: todennäköisyydellä hän saa toisen pojan?
kun haluaa pian uudestaan raskaaksi..
Ap
kun eivät ehd paikat palautua ennen uutta raskautta.
kun haluaa pian uudestaan raskaaksi.. Ap
t. ihanan pienen pojan onnellinen äiti
Olen huomannut! Tai ainakin tämä vauvapalsta on sellainen!
Voi että. Poikavauvan äitinä haluaisin lähettää sylikaupalla rakkautta, suukkoja ja paijauksia niille ihanille pienille pojille, jotka ovat tuottaneet äideilleen pettymyksen pelkällä sukupuolellaan!
Toivottavasti näistä pojista ei kasva naisia vihaavia miehiä, kun heitä itseäänkin vihataan vain sukupuolen takia! :(