Tunnen olevani tosi huono äiti..

Lapsellemme 11kk, sattui muutama tunti sitten ensimmäinen " isompi" vahinko..

Imuroin, ja laitoin makkarin yöpöydällä olevaan lamppuun valon, jossa sellainen halogeenihehku (vai miksi sitä nyt sanotaan..). Ajattelin et olkoon sen aikaa päällä, et pyyhin pölyt.

No, unohdin sen tietty, ja lapsi kerkes mennä polttamaan kahden sormensa päät siihen. Se huuto oli aivan kamalaa!!! Itse itkua niellen koetin saada pidettyä sormia kylmän veden alla.

Soitin terveysasemalle, vaikka kyseessä oli pieni alue, mutta kuiten sormenpäät. Mentiin sinne ja hoitaja laitto käden pakettiin. Nyt sain pojan nukahtamaan.



Nyt sitten tunnen olevani aivan hirvittävän, kauhean kamala äiti, kun en muistanut sitä lamppua! Yleensä se ei ole edes päällä, muuta kuin sillon, ku lapsi jo nukkuu. Tämä tunne yllätti, kuinka kauheaksi sitä voi itsensä tuntea.



Ystävälle tuossa soitin, kun tarvin tukea, niin hän sanoi kyllä hyvin että, nämä " pienet" kolhut vain on alkua matkalla, mitä kaikkea tunnet äitinä ollessas.. Se oli jännästi sanottu..



Tiedän, että näitä sattuu lapsille, mutta oli pakko tulla purkamaan tänne omaa pahaa oloani..