Sikiön ultraäänitutkimuksiin kannattaa suhtautua kriittisesti!!
Ajattelin nostaa tämän aiheen esille, koska itsekin olen esikoisesta noissa ultrissa jonkin verran käynyt ja nyt toisen kohdalta niskapoimu - ja rakenneultrissa. Ymmärsin oikeastaan vasta tämän toisen odotuksen kohdalla, että neuvoloissahan suositaan sikiöseulontoja, samoin sairaalat tekevät seulontoja mielellään. Yksityiset gynet tekevät rahaa noilla raskauden ajan ultrilla. Niin kauanhan ihminen suhtautuu myönteisesti asioihin, kunnes jotain todellakin löytyy.. tai väitetään löytyneen...
Lähipiirissäni ystäväni kävi rakenneultrassa jossa näkyi kolmessa kohtaa sikiössä musta täplä. Lääkärien mukaan sikiö oli erittäin vaikeasti kehitysvammainen ja siitä alkoi ystäväni erittäin raskas raskausaika... 20 viikkoa hän valmistautui siihen että vauva ei ole terve ja voi syntyä myös kuolleena. Kun vauva syntyi, hän oli täysin terve! Ja tänä päivänä lapsi on terve, normaali lapsi.
Toinen ystäväni kävi niskapoimu-tutkimuksissa sekä verikokeissa, myös ylimääräisissä ultrissa loppuaikana. Sanottiin että terve vauva on, ei mitään syytä huoleen. Vauva syntyi kuitenkin sairaana.
Usealle ystävälläni niskapoimututkimuksissa on tullut viitettä DOWN-oireyhtymään, samoin joillakin verikokeetkin ovat tukeneet asiaa. Kuitenkaan yhtään down-lasta ei ole tullut.
En ymmärrä tänä päivänä lääkäreitä, jotka diagnosoivat ultraäänien perusteella tai ylipäätään korostavat sitä että ultrassa muka tulisi ilmi mahdolliset vammat ja sairaudet. Tosi asia on kuitenkin se että valtaosa kehitysvammaisista lapsista ovat vammautuneet SYNNYTYKSEN yhteydessä tai hieman myöhemmin!! Niistä ei juurikaan puhuta mutta kehitysvammaisten kanssa työskentelevä tuttuni asian varmuudella tietää. Hapen puuten on yksi asia joka voi johtaa vaikeaan kehitysvammaan.
Ultrista kun on tehty sellaisia upeita mahdollisuuksia nähdä oma pieni lapsi.. mutta taustalla on muita asioita, joiden vuoksi niitä niin mieluusti tehdään.
Kommentit (6)
Kyllä kai kaikki gynekologit kertovat asiakkailleen, että ultra on seulontatutkimus, missä saadaan selville kohonneita riskejä esim. downin syndroomaan. Asia varmistetaan punktiolla (jos potilas niin haluaa), ja siinä asia selviää kyllä lähes 100% varmasti. Ainakin minun gyneni ei suostunut tekemään seulontoja ennenkuin olimme puhuneet nämä asiat läpi, ja hän kehoitti myös miettimään ennen ultraan menoa mitä tahdon tehdä jos tulos on positiivinen, koska sitten voi olla jo kiire eikä hätiköityjä päätöksiä ole hyvä tehdä.
Ja ap: eihän sillä ultralla todellakaan voida nähdä tuleeko lapselle synnytyksessä hapanpuutetta, joten turha vedota ultran ' normaaliuuteen' jos lapsi on synnyttyään sairas!
Seulontojen vuoksi tehtyjen aborttien alhainen lukumäärä ei selity muuten.
Työhöni kuuluu alkuraskauden uä-seulojen tekeminen ja veriseulavastausten kontrollointi, törmään lähes päivittäin siihen, että asiakkaani ei ymmärrä miksi näitä tutkimuksia tehdään. Seulassa etsitään seulottavasta materiaalista asioita, jotka viittaavat KOHONNEESEEN RISKIIN saada esim lapsi, jolla on kromosomihäiriö. Mikään seula ei anna diagnoosia. Mielestäni on todella surullista, että kaikki terveydenhoitajat eivät valmistele asiakkaitaan sikiöseuloihin kunnolla.
Ultraäänitutkimukset ovat välillisiä tutkimuksia, joita on äärimmäisen vaikea tehdä. Tällä tarkoitan sitä, että emme pääse tutkimaan ihan oikeasti sitä vauvaa kohdussa, vaan kuvaa jonka laite hänestä välittää. Luotettavan uä-tutkimuksen tekemiseen vaikuttaa monet asiat joita asiakkaat eivät tule edes ajatelleeksi. Saamiemme tietojen perusteella äitiä ja lasta hoidetaan parhaan senhetkisen tietämyksen mukaan. En usko, että yksikään itseäänkunnioittava lääkäri antaisi diagnoosia vakavasta sairaudesta tai vammasta heikoin perustein. Usein tällaiset diagnoosit vielä varmistetaan konsultoimalla.
Kyllä näihin seulontatutkimuksiin voi mennä aivan hyvin. Toivoisin kuitenkin, että te ajattelisitte miksi niitä verikokeita otetaan neuvolassa ja ultria oikeasti tehdään ja paneutuisitte ajattelemaan vaihtoehtoja, ettekä vaan ottaisi vastaan kaikkea mitä tarjotaan. Lapsestahan ei todellakaan tiedä että onko hän terve kuin vasta siinä vaiheessa kun hän terveenä saavuttaa aikuisuuden.
Että se asia jotenkin varmistettaisiin silloin. Mutta kun eihän sitä tosiaan voi kovin tarkasti todeta lapsen terveyttä ennen kuin hän on syntynyt. Ja sen jälkeenkin saattaa ihminen vammautua!
Tuntuu siltä että vähän liikaa luotetaan noihin tutkimuksiin, että niistä nyt muka selviäisi 100% varmasti mikä se tilanne on.
mun lapslta löydettiin löydös jonka perusteella olisi voinut olla kuoleman sairas. Mitä sitten? ei seulonnat itsessään mitään muuta, lapseni sai syntyä ja on täysin terve.
kakkosta odottaessa menin seulontoihin, olisin halunnut tietää vaikka lapsella olisikin ollut jotain..
Tutkimukseenhan niitä seulontoja käytetään, jos me emme kävisi seulonnoissa, mistä lääketiede saisi tietoa?