Poikataaperoiden puhe on huonompaa kuin tyttöjen, miksi?

kyllä ne pojat isompina alkaa kertoilla pitkiä sepustuksia pipareista.



Oli tuo aloitus taas niin nolla, että oli ihan pakko.



Tuo jatkuu sitten oikeasti naisilla aikuisenkin, tulee sitä jaaritusta, jaaritusta, jaaritusta.



Mutta oikeasti kasvatus ja biologia. Siitähän on ihan klassinen tutkimuskin, että muistaakseni jenkeissä sota-aikana miesten ollessa rintamalla naisten pelkästään kasvattamista pojista tuli "tyttömäisiä" tuon puhekulttuurin suhteen.

Meillä pojat puhuivat alle vuoden ikäisenä hienosti ja molemmat kävelivätkin 10 kk:den ikäisenä. Ainoa mitä olen huomannut, että tyttöjen motoriikka on pari vuotta poikia jäljessä, siinä missä pojat juoksee hyppii, loikkii niin tyttöjen kävely ja touhut on pääasiassa kompastelua ja varovaista sipsuttelua.

Se on niin perinnön sanelema juttu, jota ei voi hidastaa eikä nopeuttaa. Kaikki 9kk-18kk:n iän väliltä on normaalia.

Kiinnitiin ap:n väittämään huomiota tänään kahvilassa. Siellä kaksi n. 2 v poikaa leikkivät keskenään ja puhe oli örgp, iikh auto ajaa...orph! :)



Tuntui tosi hassulle kuunnella poitsujen kikattelua ja siansaksaa kun meillä on kotona 2-v. kaksostytöt, jotka pystyvät oikeasti jo juttelemaan toisilleen ja minulle.



Tyttöjen kaverin (poika 2 v) äidin mukaan saman ikäinen poikansa on myös tosi lahjakas puhumaan, mutta minusta poitsun puheesta ei erota kuin yksittäisiä sanoja ja ähkintää. Olisko tässäkin ketjussa muutama äiti, joka vain luulee, että oma lapsi osaa sanoa pitkiä virkkeitä?

jos toisten lapsia hoitava ihminen ei ymmärrä tuon vertaa lapsen kehityksestä :(

Tohtori.fi

Julkaistu 30.11.-1

Biologisen perimän ja kasvatuksen sekä muiden ympäristötekijöiden osuutta lapsen liikunnalliseen, kielelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen on vaikea erottaa toisistaan. Tyttöjen ja poikien kehitys eroaa kaikilla näillä osa-alueilla. Tyttöjen keskimääräinen kehitys on hieman nopeampaa kuin poikien.

jos toisten lapsia hoitava ihminen ei ymmärrä tuon vertaa lapsen kehityksestä :(

'

Kysymys on mielenkiintoinen ja tutkijoillekaan syy ap:n kysymykseen ei ole selvä, joten tuskin nyt surullista sentäään. Vai kuvittelitko että oman lapsesi hoitotädit ovat kaikki kasvatustieteen tohtoreita? :)

Tytöille luetaan ja jutellaan enemmän. Poikien annetaan olla toiminnallisempia kun "ei ne kuitenkaan jaksa keskittyä".

Meillä pojat puhuivat alle vuoden ikäisenä hienosti ja molemmat kävelivätkin 10 kk:den ikäisenä. Ainoa mitä olen huomannut, että tyttöjen motoriikka on pari vuotta poikia jäljessä, siinä missä pojat juoksee hyppii, loikkii niin tyttöjen kävely ja touhut on pääasiassa kompastelua ja varovaista sipsuttelua.

esikoispoika oppi puhumaan aikaisin, puolitoistavuotiaana sanoi kunnon virkkeitä ja vaikeitakin asioita, abstrakteja käsitteitä. Muut vastasi "umph", "brögh" ja se oli pojalle aika turhauttavaa. Rauhallinen ja harkitsevainen on aina ollut. Mutta mä luulen, että kaikki osaa kouluikään mennessä puhua ja kävellä, eli en näe näitä vertailuja kovin hedelmällisinä. Ne, jotka oppivat puhumaan myöhemmin, kehittyvät sitten salamavauhtia, kun vain alkuun pääsevät.

Mä olen kyllä huomannut saman kuin ap: _yleensä_ tyttöjen kielenkehitys on nopeampaa kuin poikien, puhe on selkeämpää, lauseet pitempiä, taivutukset oikein, kun taas monet pojat puhuvat vähän sinne päin.



Kömpelöt lapset ovat mulla olleet poikia, mutta myös liikunnallisesti lahjakkaimmat ovat olleet poikia.

muutkin seikat toki vaikuttaa kuin pelkkä sukupuoli.



"tietyt sosiodemografiset tekijät, kuten äidin nuori ikä (20 - 24 v.), perheen yli neljän menevä lapsimäärä, uusperhe sekä kuulovika ja poikasukupuoli olivat lasten keskeisimpiä heikkoon puheen- ja kielenkehitykseen liittyviä riskitekijöitä 8 vuoden iässä"

mutta mä olen huomannut saman vaikken ole alan ammattilainen. Taaperokerhoissa tytöt puhuu pulputtaa vatsa kun pojat osaa sanoa babababaaa.

Meillä pojat puhuivat alle vuoden ikäisenä hienosti ja molemmat kävelivätkin 10 kk:den ikäisenä. Ainoa mitä olen huomannut, että tyttöjen motoriikka on pari vuotta poikia jäljessä, siinä missä pojat juoksee hyppii, loikkii niin tyttöjen kävely ja touhut on pääasiassa kompastelua ja varovaista sipsuttelua.

Tytöille luetaan ja jutellaan enemmän. Poikien annetaan olla toiminnallisempia kun "ei ne kuitenkaan jaksa keskittyä".

Mutta totta toinen puoli.

Omat lapseni, poika ja tyttö, ovat olleet kehityksessä täysin erilaiset. Vaikka olen toiminut kummankin kohdalla samalla tavalla. Ja nämä ovat olleet hyvät vertailukohteet koska ovat kaksoset. =D

Tyttö siis alkoi puhumaan vuoden ikäisenä, kun taas poika keskittyi silloin juoksemaan, kiipeilemään ja touhuamaan muuten.

Tyttö taas lähti kävelemään ilman tukea vasta 1,5 vuotiaana. Korostan että molemmat ovat täysin normaaleja lapsia, kummallakaan ei ole mitään kehityshäiriötä tms.

Vilkkaampi lapsi, eli poika, alkoi sanomaan sanoja noin kaksivuotiaana. Silloin tyttö vasta harjoitteli kiipeämistä ja juoksemista.

Kummastakaan en ole niin liikkumisen kuin puheenkaan osalta ollut huolissani, eikä ole ollut lääkärit tai hoitajatkaan. Poika on aina ollut motorisesti lahjakkaampi, on ikäisiään liikunnallisesti lahjakkaampi. Tyttö taas puhuu ja juttelee, laulaa ja tarinoi.. Ei hetken hiljaisuutta. Poika on myös paljon itsenäisempi, hän leikkii paljon itsekseen, tekee palapelejä, "lukee", rakentelee, kun taas tytölle pitäisi olla kokoajan seurana. Ehkä tässä nyt paistaa turhautuminen vähän läpi, mutta ärsyttäähän tämä.

Mutta pointtina oli lähinnä se, että pojat tuntuvat olevan paljon fyysisempiä alusta asti.

Tytöt, tai ainakin oma tyttö, tuntuu keskittyvän tuohon pälättämiseen.

Kai se johtuu siitä ettei heillä ole niin kovaa synnynnäistä kiinnostusta asiaan. Pojat oman arkikokemukseni mukaan ovat liikunnallisempia eli ehkä heidän kiinnostuksensa vain kohdistuu muualle. Verbaalinen lahjakkuus on havaittavissa myös aikuisuudessa naisten hyväksi.



Oma esikoispoikani oppi puhumaan sujuvasti 1,5-vuotiaana. Tyttö vasta 2-vuotiaana. Molemmat ovat kyllä motorisesti taitavia, vaikka poika oppi kävelemään ja juoksemaan 10kk niin tyttö on tyylikkäästi kirinyt. Esikoispoika(3v) on edelleen verbaalisesti lahjakas, keksii lähes päivittäin ihan omia uusia sanoja (ei vain johtamalla) ja puhuu sujuvasti tunteistaan ja tapahtumista.

En ole huomannut itse. Omat poikani ovat puhuneet niin, että toinen on oppinut normaalivauhtia ja toisesta on 1v. alkaen sanottu neuvolassa, että puhe on selkeästi ikätasoista parempaa. Lapsi on nyt 4v. Vielä lapsistamme vilkkaampi tapaus.

Meillä pojat puhuivat alle vuoden ikäisenä hienosti ja molemmat kävelivätkin 10 kk:den ikäisenä. Ainoa mitä olen huomannut, että tyttöjen motoriikka on pari vuotta poikia jäljessä, siinä missä pojat juoksee hyppii, loikkii niin tyttöjen kävely ja touhut on pääasiassa kompastelua ja varovaista sipsuttelua.

Jos teidän lapset puhuivat alle vuoden ikäisenä jo hienosti (muutaman sanan lauseita, abstrakteja käsitteitä?), ymmärrät varmaan itsekin että lapsesi ovat poikkeuksellisen varhain kehittyneitä, eivätkä liity tämäntyyppiseen keskusteluun, jossa puhutaan miten yleensä ja useimmiten asiat toimivat? Vaikka sinun yksittäiset lapsesi osaisivat hypätä seivästä puolivuotiaana niin se ei muuta sitä seikkaa, että laajemmassa mittakaavassa monen kokemuksien mukaan tytöt kehittyvät kielellisesti aiemmin kuin pojat.

Esikoinen, tyttö nyt 6 v. puhui jo reilusti alle 2 v. usean sanan lauseita aivan ymmärrettävästi. Meidän toinen lapsi, poika nyt 2,5 v. ei puhu kunnon lauseita vieläkään, sanoja kyllä paljon puhuu ja "omaa kieltään" laulelee jne.



Molemmat lapset ovat vilkkaita "ikiliikkujia", molemmat myös tykkäävät paljon lukemisesta ja molemmille on luettu paljon...

Esikoispoika alkoi puhua varhain,pitkiä lauseita ja vaikeita sanoja. Kirjaimet oppi nelivuotiaana, tavaamaan viisivuotiaana,lukemaan sujuvasti kuusivuotiaana. Nyt ekaluokkalaisena hieman turhautuu,kun yhtä kirjainta opetellaan tyyliin yksi päivä...

Tyttö, nyt 3,5 v., juttelee vieläkin osin epäselvästi ja välillä vähän "omaa kieltään",ei ole ollenkaan niin kiinnostunut kirjoista ja kirjaimista kun veljensä samanikäisenä. Sen sijaan kävelyn,juoksun,kiipeilyn ym. oppi veljeään varhemmin.

Eli eiköhän lahjakkuudellakin ole sukupuolen ohella tekemistä tämän asian kanssa.

kaikki kirjaimet ja numerot ennen kuin täytti 2 vuotta, nyt 2v2kk iässä lukee tavuittain ja puhuu pitkiä neljän-viiden sanan lauseita virheettömällä suomen kielellä. Motorinen kehitys on ollut normaalia niin hienomotoriikan kuin karkeamotoriikankin osalta.



Pojalla on kaksi isoveljeä, jotka oppivat puhumaan huomattavasti myöhemmin ja lukemaan he oppivat vasta eskarissa. Nyt pojat ovat 5. ja 7. luokilla ja koulu sujuu helitäkin erittäin hyvin.



Kuopuksemme osaaminen on hämmästyttävää: hän osaa nimetä ja tunnistaa kaikki tavallisimmat muodot (puoliympyrä, soikio jne) ja osaa myös värit.



Ap:n väittämä pitää kyllä yleisesti ottaen paikkansa, esim. muskarissa tytöt ovat verbaalisissa taidoissa poikia edellä, meidän kuopuksemme nyt tosiaan näyttää olevan poikkeus.