Olenko oikeasti maailman huonoin äiti kun en halua leikkiä lapseni kanssa?!?!?
Jotenkin en vaan osaa enkä edes halua leikkiä 5-vuotiaani kanssa. Tuskastun heti kun kuulen lauseen "Äiti leikitäänkö että..." En vaan halua. En tiedä mitään niin kamalaa kuin leikkiminen. Voin pelata ja askarrella jne, mutta en leiki, en.
Voiko se olla vahingollista lapselle? Tyttö leikkii tosi paljon itsekseen, tietenkin kun en suostu leikkimään.
Kommentit (4)
oppii leikkimisen kautta. Tulee uusia oivalluksia, opitaan laskemaan jne. Missaat hyvät tilaisuudet opettaa itse, olla läsnä ja saada pienen ihmisen suupielet hymyyn.
Menen kyllä hetkeksi leikkikahville, pelaan lautapelejä, rakennan legoja (jos eivät itse osaa,) ulkoilen, mutta en koskaan leiki.
Lautapelejä meillä pelataan paljon koko perheen voimin ja siitä pidän itsekin.
Mä en ymmärrä, miksi mun pitäisi leikkiä. Leikkiminen on lasten juttu, leikkiköön kaverin tai sisaruksen kanssa tai yksin. Hyvin ovat leikkineet aina yksinkin. Enkä oikeastaan edes muista, että kukaan olisi pyytänyt mua leikkimään.
Jotenkin en vaan osaa enkä edes halua leikkiä 5-vuotiaani kanssa. Tuskastun heti kun kuulen lauseen "Äiti leikitäänkö että..." En vaan halua. En tiedä mitään niin kamalaa kuin leikkiminen. Voin pelata ja askarrella jne, mutta en leiki, en.
Voiko se olla vahingollista lapselle? Tyttö leikkii tosi paljon itsekseen, tietenkin kun en suostu leikkimään.
lapsen tekemistä kohtaan. Mielenkiinto lapsen puuhiin kasvattaa itseluottamusta.
Ei sitä kukaan aina jaksa, mutta satunnaisesti pakotan itseni siihen.
on ikäistään seuraa. Mulla on kolme lasta ja he leikkivät kotona keskenään. Ja jos lapset ovat olleet päiväkodissa ja leikkineet siellä, ei todellakaan ole aikuisen tehtävä alkaa leikkiä iltasella lapsen kanssa. Lapsen pitää myös osata leikkiä itse.
Eri asia sitten, jos lapsella ei ole ikäisiään leikkikavereita.